Sivut

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Aamiaista ja muutakin murkinaa

Nappasin kauniin kirjoituksen Positiivareiden eilisestä Ajatusten aamiaisesta. Jotenkin oman sanaisen arkkuni saranat rutisevat ruosteisina ja muutenkin on mieli vähän matalalla. Päivän sanastakaan en saanut pitkiä jorinoita taiottua. Viime viikolla kirjoitettiin rakkauden säännöistä ja minusta tämä sopisi siihen aiheeseen aivan erinomaisen hyvin, vaikka alun alkaen on vissiin ajateltu nuoren ja aikuisen väliseen kanssakäymiseen. Käy kyllä ihan kaikkiin ihmissuhteisiin, minusta.


Jos todella väittäisin, katsoisin sinua silmiin, kun puhut minulle;
ajattelisin sitä, mitä olet sanomassa mieluummin kuin sitä, mitä itse aion sanoa seuraavaksi;
kuulisin tunteesi yhtä hyvin kuin sanasi.

Jos todella välittäisin, kuuntelisin olematta puolustuskannalla;
kuuntelisin päättämättä sitä oletko oikeassa vai väärässä;
kysyisin sinulta miksi, en vain miten ja milloin ja missä.

Jos todella välittäisin, antaisin sinun tuntea minut;
kertoisin sinulle toiveistani ja unelmistani;
kertoisin sinulle missä menin puhki ja milloin kokosin itseni.

Jos todella välittäisin, nauraisin kanssasi, mutta en sinulle;
puhuisin kanssasi, mutta en vain sinulle, ja tietäisin, 
milloin ei olisi oikea hetki tehdä kumpaakaan.

Jos todella välittäisin, en kiipeäisi aitojesi yli;
pysyttelisin lähellä kunnes laskisit minut portista;
en avaisi salaisuuksiasi;
odottaisin milloin ojentaisit minulle avaimen.

Jos todella välittäisin, panisin käsikirjoituksen syrjään ja jättäisin selitykseni kotiin.

Esitys loppuisi, olisimme omat itsemme.





Eilen illalla poikia odotellessani katselin pitkästä aikaa mainion leffan: Julie & Julia. Kävin sen aikanaan katsomassa ihan elokuvateatterissakin ja Omapäinen arkeilija muistutti minua tuon olemassaolosta ja ennen kaikkea kytköksistä blogeihin. Olipas mukava katsoa se uudelleen nyt, kun minullakin on oma blogi. Ja leffana se oli edelleen aivan ihana. Herkullinen, hauska, lämmin, kiinnostava. Suosittelen! Bon appetit!

***

Kesämopo. Esikoinen jää vielä tänä kesänä paitsi moposta, koska 15-vuotta tulee täyteen vasta marraskuussa. Eipä tuo tunnu sitä harmittelevan, saa nähdä, onko asia ajankohtainen edes ensi kesänä. Minäkin ottaisin mieluummin kesäjopon.

10 kommenttia:

  1. Nuo mietteet sopivat minunkin mielestäni kaikkiin ihmissuhteisiin. :) Nuorena sitä on toivonut, että hyväksyttäisiin sellaisena kuin on, ja samaa toivoo aikuisenakin. :) Ihmisissä parasta on se, että meitä on moninainen kirjo erilaisia ihmisiä ja se on hienoa. :)

    Kesäjopo kuullostaa hyvältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä todellakin aikuisenakin toivoo tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kun on, aivan kuten sanoit! Toinen tärkeä asia, mikä tuossa mietteessä tulee ilmi, on se ns. kunnioittava kuunteleminen. Se, että oikeasti kuuntelee toista, koittaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää.

      Poista
    2. Kuunteleminen on tärkeää ja toivoisin, että nuorten ajatukset tulisivat kuulluiksi ja kuunnelluiksi samalla tavoin kuin aikuistenkin. :) Monen ikäiset voivat oppia toinen toisiltaan ja tutustua toistensa ajatuksiin. :) Minä itse olen tosin tässä suhteessa kokenut "valaistumisen" vasta teini-iän jälkeen - nuorena sitä kuunteli enemmänkin omia ajatuksiaan ja lisäksi oman ikäistensä ajatuksia, ja vanhempien sukupolvien ajatukset tulivat kuunnelluiksi ehkä. ;) Iän myötä kuuntelemisen ikäskaala on laajentunut koskemaan kaikkia ikäryhmiä. :)

      Poista
  2. Rupea hellästi painostamaan lasta ei mopoa - suuntaan. Se on niin kauhea tunne, kun pitää päästää se oma muksu liikenteen sekaan. Voi miksen tajunnut itse tätä asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen on itse jo vähän nou-nou -mies mopon suhteen, eli mun ei tarvi kauheesti painostaa. Tosin nyt on vähän ruvennut kuitenkin kutkuttamaan ja mietityttämään tuo porukkaan kuulumisjuttu. Ehkä se hinku menee itsestään ohi? Toivossa on hyvä elää...

      Poista
  3. Marjaana, laspsellesi selvitä pitkään, monta kerta ja hartaasti vaaroja- mitä on mopossa ja miten niitä vältää , kyllä se siitä selviä kun on varoitettu joka kerta kun menee ulos - lapset tykkää joskus unohtaa vaaroja ja on pelkämättömiä . mutta kuvia vaan netistä jossa mopokolarit aiheena ja vähän pelottaa. Parempi kun pelkää kun on pelkämätön liikenessa jokos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Minä olen vähän pelokas kuski välillä, mutta sitten mietin, että mieluummin varovainen kun varomaton.

      Onneksi esikoinen on kovin fiksu myös. Ja voi olla, ettei meille hankita mopoa ollenkaan, kun pahin into on kavereillakin mennyt ohi tänä kesänä. Ja meille mopo voitais hankkia vasta vuoden päästä kesäksi. Katsotaan!

      Poista
  4. Noissa ajatuksissa on totuuden siemen jo kasvanut nuoreksi puuksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, ei enää mistään taimesta kyse!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana