Sivut


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Hylje tissien välissä

Tänään vietetään taas Earth Houria, jonka perinteisesti aion viettää kynttilänvalossa. Haaste, johon tämän myötä osallistun, on että "Lupaan tehdä tähteistä ruokaa" sekä "Lupaan suosia kasvisruokaa". Tiedän, tiedän. Menen sieltä, missä aita on matalin, koska nuo ovat jo aika lailla hanskassa muutenkin, mutta haastavampiakaan tehtäviä ei vastaan tullut. Tehostan edelleen sitä ruokajatkumoa niin, että mahdollisimman vähän mitään menisi hukan suuhun. Toivottavasti nämä edistävät asiaa edes hiukkasen.


Lisäksi sain Magdaleenalta toisenkin haasteen. Otan sen taas luovasti vastaan ja vastaan kysymyksiin mutta en keksi omia, koska kaikki joita luen, ovat tämän jo vuorollaan tehneet. Nappasin samaisen myös Nollavaimolta ja saatte senkin tässä lähi aikoina. 

1. Kuinka karkkihyllyraivarista selviää hengissä?

Voi ei... minun kummallakaan lapsella ei ollut raivariuhmaa koskaan, joten en todellakaan tiedä. Olemalla johdonmukainen? Kantamalla kiljuvan taaperon takapenkille ja järsimällä kotona näkkileipää?

2. Onko kissoilla oikeasti 9 elämää?

On. Uskon siihen vakaasti.

3. Kuinka monta on muutama? Entä pari?

(Magdaleena kirjoittaa: minusta pari on kaksi ja muutama neljä, piste. Miehen mielestä pari on jotain kahden ja viiden välillä ja muutama viidestä kymmeneen. AAARG! Aiheuttaa toistuvia konflikteja tämä.)

Sama juttu kuopuksen isän kanssa. "Ei meillä mene kun pari tuntia" ja vaimo raastaa hiukset päästä (en kerro kumman) kun mies palaa viiden tunnin kuluttua. Niin, pari on kaksi ja muutama on 3-4 PAITSI jos sitä käytettään ajan määreenä, silloin sekin on kaksi.



Muutama pieni peruna
tuli kasvimaaltamme viime kesänä


4. Onko parempi katsoa kuin katua?

Katsoa, ehdottomasti. Sitten voi tarvittaessa katua että katsoi.

5. Vieläkö lapset käyvät virpomassa muualla kuin tuttujen luona?

Meille tulee huomenna taas armada virpojia. En tiedä tuleevatko he kun tuntevat minut vai käyvätkö muutenkin. En ole vielä syönyt heidän palkkojaan. Kopkop.

6. Mikä oli suosikkikirjasi lapsena?

Tiitiäisen satupuu. Muistan vieläkin pitkiä pätkiä siitä ulkoa ja olen opettanut molemmat pojatkin sitä rakastamaan. "Marjan pikku sammakko, hiivapalan söi. Paisui niin kuin taikina ja päänsä kattoon löi..."

7. Oletko koskaan lypsänyt lehmää? Tai vuohikin käy.

En ole mutta vuohi on puraissut reiän housuihini. Kelpaako?

8. Onko sinulla mitään niin omituista ominaisuutta tai tapaa että ihmiset eivät oikein meinaa uskoa sinua kun kerrot siitä?

No testataanpa: luittehan kaikki uutisen, jossa luvattiin "Patukasta apu isorintaisille"? Minulla ei ole patukkaa (eikä nyt niin kovin isoja rintojakaan, mutta tiettyyn aikaan kuukaudesta kaipaan nukkuessa ja kääntyillessäni tukea tuohon etuvarustukseen) joten olen ottanut käyttöön hylkeen. Viime viikolla kuopus vielä puki sen. Nukun siis vaatetettu hylje tissien välissä. Tämä tarina on tosi!



9. Onko sinulla vihreä peukalo? Tai jonkun muun värinen?

Minulla on sellainen peukalo että saan juuri ja juuri sipulit maahan syksyllä ja keväällä kesäkukat ostettua torilta. Esikoisella on jauhopeukalo...

10. Koska rairuoho pitää kylvää?

Ennen palmusunnuntaita.

11. Onko jo liian myöhäistä?

 Eli jos tänään kylvät Magdaleena, niin ehdit vielä.


***

Lempikirja. Varmaan juuri se, joka sillä hetkellä on kesken. Vast ikään luin Finlandiapalkitun Ulla-Lena Lundbergin Jää -teoksen, ja olin kyllä lumoutunut sen kielestä. Ja joku siinä omavaraisen saaristolaiselämän kuvauksessa vaan alkukantaisesti viehättää. Asuuko meissä kaikissa pieni maanviljelijä?

Toinen suht uusi kirja joka tempaisi mukaansa oli Veitsen terällä, Arno Kotron kirjoittama elämäkerta Christer Lybäckistä. Kirjaa luki kuin dekkaria ikään: kuinka paatuneesta linnakundista tuli arvostettu ja menestyvä kirurgi. 

26 kommenttia:

  1. Komea hylje! :)

    Minäkin tykkään Tiitiäisen satupuusta ja on edelleen tuo kirja kirjahyllyssä. :)

    Me oltiin aikoinaan lomareissulla ja mä aloin autossa loruilemaan vanhasta vesirotasta. :D Mun äidillä oli mennä hermot, kun hän oli x kertaa kuullut saman lorunkohdan, kun en muistanut edes kokonaista lorua ulkoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaakko Vaakko on yksi suosikista myös. Samoin tunteellinen siili, jota tosin äitini jo kieltäytyi lukemasta, koska herkkänä tyttönä aina aloin itkeä.

      Oi, ja ne kattilassa kiehuvat perunat: oi tätä hoppua hoppua hoppua ei tule loppua, polkata täytyy polkkaa polkata polkaa... ;-)

      Poista
    2. Me oltiin silloin menossa
      Jaakolle kylään ja äitini pelkäsi, että loruiluni ei loppuisi ennen kuin astumme Jaakon paattiin.;-) Olin 9-vuotias ja meillä oli mukana ystävättärenikin, joka myös muistaa äitini reaktion loruiluuni.:-D

      Poista
    3. No nyt ymmärrän äitiäsi vähän paremmin ;-)

      Olikohan kyläJaakolla ryskäyskää ja kuhanuhaa?

      Poista
    4. Saattaa olla ollut, kun meren saaressa ruovikoiden lähellä asusteli.;-)

      Poista
  2. Mää olen saanut vissiin jonkun pakkomielteen sulle kevätpörriäisen löytymisestä, koska aloin virpomisen suhteen miettiä, että onkos huomenna se päivä, kun on ihan ok mennä kolkuttelemaan hyvällä omallatunnolla sopivan pörriäisen ovelle munan toivossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, ajatus lämmittää mua oikein todella! Jos sopivan löydät niin postita ihmeessä mulle. Siis munan... eiku pörriäisen. Minä nyt taas olen ollut asian kanssa rauhallisemmin viime aikoina, onhan mulla tuo hylje ;-)

      Minä kävin viime vuonna virpomassa kun kuultiin ystävän kanssa, että yhdellä tutulla oli ämpärillinen munia eikä yhtään ainoaa trullia mailla eikä halmeilla. Me sitten huivit päähän, aurinkolasit silmille ja ojan penkereeltä onnettomin risu mitä löytyi. Ei ollut ystävä kotona, ei. Ja se oli ensi tapaaminen hänen miehensä kanssa. Että tein varmaan lähtemättömän vaikutuksen.

      Poista
    2. Ai kauheeta, mää nauran niin, että valuu vesi silmistä :D

      Poista
    3. Muakin naurattaa nyt, mutta silloin ei naurattanut esitellä itseään että joo, siis mä olen "...johtaja Marjaana, oot varmaan vaimoltasi kuullut musta" (toivottavasti sellaista että ihan tolkun tyyppi sen on).

      Ystävä lupasi siltä istumalta lähteä mulle kuskiksi tänä vuonna jos haluan lähteä niitä munia kinuamaan - ja tarvin rohkaisuryyppyjä - mutta se luopio lähtikin Berliiniin. Toisaalta eipä tarvi miettiä että lähtiskö vai ei ;-)

      Poista
  3. Jostakin syystä olen jäänyt täysin paitsi Tiitiäisen satupuusta. Enpä osaa sanoa, miksi...

    Mutta tuo patukkajuttu oli uusi. Hmmm... taidanpa kokeilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän se mies sanoisi, kun pyytäisi patukkaa koko yöksi tissien väliin?

      Poista
    2. Voisi olla vähän ihmeissään, että mistä NYT on kyse ;D

      Poista
    3. Sä voit sitten vilauttaa tuota hylkeen kuvaa ja kertoa, että jotkut joutuvat tyytymään tällaisiin ;-)

      Poista
  4. Ilmoittele kun hylkeellä alkaa vuosiloma,tässä kunei kummempia kiireitä niin joutaisin tuuraamaan ;)

    Mrs B on hyvä ja jättää ne patukat ihan suosiolla rauhaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuo asentopuoli huolettaa, että miten riittää sängyssä mitta, että sen patukan saisi koko yöksi pysymään oikeassa paikassa. Täytyy kehitellä. Eikös tuo ole jo ihan kesälomavermeissä valmiiksi, tuo hylje, eli jos tempaisee vielä aurinkolasit nassuun ja suunnistaa johonkin etelään niin tiedän keneen otan yhteyttä!



      Kysymyshän kuului: Onko sinulla mitään niin omituista ominaisuutta tai tapaa että ihmiset eivät oikein meinaa uskoa sinua kun kerrot siitä?

      Jotenkin minua ihan hirveästi ilahduttaa, että kukaan ei epäillyt hetkeäkään minua tässä. Olen tainnut maineeni vakiinnuttaa ;-)

      Poista
    2. Peppis, mitä tahansa rupsahtamisen ehkäisyyn. Ja tämähän on sitäpaitsi täysin luomumetodi ;)

      Poista
    3. Todella luomua, totta turiset!!!

      Poista
  5. Älä sure hyljettä! Mulla on joko Lohikäärme, Krokotiili tai Tuhatjalkainen joskus polvien välissä :D *silloin kun lonkkaa oikein juilii, sen saa oikeaan asentoon* Vois olla vinkeä vertailla. Huomauta mua joskus, että blögitän asiasta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki konstit on sallittuja ja todellakin käytössä parempien yöunien toivossa. Tuo hylje on siitä vekkuli, että kun nukkuu kippurassa se ylettää myös jalkojen väliin. Joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla, vai miten se nyt menee?

      Joka tapauksessa haluan kuulla lisää krokotiileistä ja tuhatjalkaisista!

      Poista
  6. Minullakin on patukka polvien/jalkojen/rintojen välissä semmoinen punainen Sydän, see joutuu joka paikkaan .Kerran kyselin mieheltä keskellä yöta propelleria silloin kun olin lastentarhassa vielä töissä ja esittelin lapsille Katto Kassista ja oli pakko saada jostakin toimivaa propelleriä, mietin sitä yölläkin ja kun huomasin että mies on hereillä- kysyin saatko minulle tehdä propelleria - olipas melkeinen ylläri kun mies ajatteli ihan muuta ..heheh .
    Sinulla on tosi mukava hylje ja kiva että sillä ei ole pitkia viiksia ne olisivat varmasti haitaksi ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nylonviikset tuntuisi kyllä ikävältä ;-)

      Jostain syystä minullekin tulee propellista mieleen ihan jotain muuta kuin Katto Kassinen - ei siis ihme, että miehelle tuli myös. Ja vielä sängyssä!

      Poista
    2. niin , kun ei saa miettia työasioita yöllä sänkyssä ... hehe.

      Poista
    3. Ei todellakaan pitäisi, ne voivat ruveta valvottamaan vaikka mies ei valvottaisikaan ;-)

      Poista
  7. Ai herranen aika, nauran täällä (äänetöntä naurua, uniaika) vedet silmissä!!!!
    Nyt on kyllä ehdottomasti hankittava jostain käsiinsä sekä tiitiäisen satupuu että tuo jää. Patukalle ei ole tarvetta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidit on niin hirveän huomaavaisia, pitää nauraakin äänettömästi kun muut ovat nukkumassa ;-)

      Tiitiäinen on ihana ja Jäätä suosittelen, todella.

      Postiin pinkaisen tänään töiden jälkeen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana