Sivut

torstai 21. helmikuuta 2013

En aio hiihtää hiihtolomalla

No niin, tänään on taas se päivä, kun kuopus menee isälleen. Tällä kertaa hän tulee jo perjantaina takaisin ja sitten meillä alkaakin hiihtoloma. Esikoinen lähtee kaverin perheen matkaan viikoksi Ylläkselle laskettelemaan heti lauantaina ja me saamme kuopuksen kanssa harvinaista kahdenkeskistä aikaa. Minä olen lomalla tiistaihin asti, jolloin kuopus lähtee hiihtoloman viettoon isänsä kanssa. Vaikka olen töissä keskiviikosta perjantaihin, on minulla silti siinä ohessa omaa aikaa ruhtinaalliset neljä päivää. Neljä päivää ilman kumpaakaan lasta. Arvatkaa mitä? Olen haltioissani!


Tein kollaasin viime lauantain pysähdykseltämme.
Minusta nämä kuvat voisivat varsin hyvin olla Vienan Karjalasta
sen sijaan, että ne ovat Suomesta, autioituneelta maaseudulta.


Tämä sairastelu ja arjen pyörittäminen kipeänä tai puolikuntoisena on imenyt minusta mehut ihan totaalisesti. Olo on yhtä harmaa kuin nuo kuvat tuossa yllä. Se kuormittaa vielä erityisesti, kun muistan edelleen niin hirvittävän selvästi, millaista se oli, kun asuimme hometalossa ja sairastelin yhtenään. Kamalinta ei ollut itse sairastelu, vaikka sekin oli kyllä riittävän kauheaa. Jatkuvia flunssia, kuumetta, lämpöilyä, poskiontelo-tulehduksia, keuhkoputkentulehduksia, keuhkokuume, sikainfluenssaepäily, you name it. Kaikkein pahinta oli, etten sairastaessani saanut tukea ja apua puolisoltani. Olen siitä edelleenkin katkera, myönnän.

Nyt tuntuu siinä mielessä jopa keveämmältä, kun en oletakaan kenenkään auttavan. Mutta aika yksinäiseltä ja raskaalta tämä on välillä silti tuntunut. Loman aion levätä, levätä ja levätä. Kasvatan sammalta sohvannurkassa ja tuijotan Ally McBealia. Kyllä, olen jäänyt auttamattomasti koukkuun. Minä, joka en katso televisiota juuri lainkaan, innostuin tilaamaan itselleni joululahjaksi kolme tuotantokautta Allyä ja hänen sekopäisiä juristikollegoitaan. Ensimmäinen tuotantokausi on katsottu sairastellessa, kaksi vielä onneksi jäljellä. Olen koukussa ja pahasti. Eikä haittaa yhtään.

***

Olen hyvä. "Minä olen hyvä, minua tarvitaan." Meillä oli taannoin kimppakämpän keittiössä itse maalattu plakaati, jossa luki tuo teksti. Ympärille oli taideopiskelija-kämppikseni tehnyt pari eläintä koristukseksi, mutta sini-keltaraidallinen mato sai henkselit ylleen päälleen, kun jauhopussistamme löytyi matoja. Näen edelleen tuon kyltin sieluni silmillä.

6 kommenttia:

  1. No sait sitten sinäkin hiihtolomaa ja varmaan se tulee tarpeeseen, muistakin käyttää se lepoon ja naatiskeluun kaiken sairastelun ja muun jälkeen.
    Voimia ja tietysti niitä pusuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeseen tulee, voit uskoa. Ja ohjelmassa on juuri noita, lepoa ja naatiskelua, siitä voit olla varma!

      Pusuja sinne myös.

      Poista
  2. Ihanaa, että saat lomaa ja omaa aikaa!
    Voin kuvitella, että arjen pyöritys yksin puolikuntoisena tai ei edes puoli, on todella raskasta.

    Enkä ihmettele katkeruuttasi. Se, että omalta elämänkumppaniltaan ei saa tukea silloin kun sitä eniten tarvitsee, on suorastaan mykistävää. Kehen nojaat jos et voi siihen nojata jonka kanssa asut?
    Itse olen tällaisesta parisuhteesta aikanaan lähtenyt taakseni katsomatta, sillä en vaan voinut ymmärtää. Ja kyllä, olin katkera, enkä koskaan enää ollut siihen ihmiseen yhteydessä lähtöni jälkeen.

    Lähetän sinne suuntaan lämpimiä ja parantavia ajatuksia. Sinä OLET hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - S - tiedätkö, sait minut kyynelehtimään. Empatia ja ymmärrys usein saavat. Minä mietin pitkään lähtöä (lähinnä kuopuksen takia) mutta en voinut elää niin. Minulle tärkeintä ihmissuhteessa on kunnioitus ja luottamus, enkä tuntenut niitä kumpaakaan. Ystävyydestä puhumattakaan. Siksi olikin niin absurdia, että kuopuksen isä halusi varmistella että erotaanhan ystävinä - minä jouduin toteamaan, että jos et ole ollut minulle ystävä suhteemme aikana, et kyllä ole sitä sen jälkeenkään. (Olemme oikein asiallisissa väleissä mutta vaan lapsiin liittyvissä asioissa.)

      Loma tulee tarpeeseen, ja arvaapa mitä! Kuopuksen isä lupasi hakea pojan jo tiistai-aamuna todella varhain, joten minulla on yksi kokonainen päivä ilman poikia ja ilman töitä. Ah ja voih, maltan tuskin odottaa!

      Poista
    2. Toivottavasti kyynelehtimään hyvällä tavalla... Toisten itkettäminen ei ole tahtoni tai määränpääni kuitenkaan.

      Ymmärrän, että ero ei ole helpoimpia asioita kun on lapsia ja erityisesti pieniä lapsia. On hämmästyttävää kuinka monet (naiset) roikkuvat huonossa suhteessa vain lasten takia.

      Mutta kyllä, en oikeasti ymmärrä niitä ihmisiä, jotka ovat exänsä kanssa suorastaan sydänystäviä ja kyläilevät keskenään nyxiensä kanssa puolin ja toisin. Anteeks vaan, mutta mun mielestä se on vähän pervoa...

      Tiedän, olen niin huono ihminen, että jos se ero on tullut, niin miksi pitäisi vielä sen jälkeen kaveerata? Asialliset välit voi olla juuri esim. lasten vuoksi, mutta muuten.

      Whooo! Sait extran lomapäivän! Suosittelen vakavaa itsesi hemmottelua moisen päivän kunniaksi! Vaikka vähän kuoharia sinne Allyn katselun lomaan. :)

      Poista
    3. Hmmm, kuohari kuulostaa hyvältä - taidankin ajella lapsilisäpäivän kunniaksi lähikaupunkiin sekä kirpparille että Alkoon. Kiitos mahti-ideasta!

      Tuota, se oli hyvällä tavalla kyynelehtimistä, sellaista "ihanaa, että joku ymmärtää ja tuntee samoin" -kyynelehtimistä.

      Samoilla linjoilla mennään eroasioissakin: liian helposti ei saa antaa periksi, mutta sitten kun on yritetty ja yritetty ja ymmärretty syvällisesti, ettei se siitä hyväksi muutu - kummallekaan, on oikea aika. Ja silloin sen eron voi tehdä siististi ja hyvin. Väitän, että vaikka avioliittomme ei ehkä ollut kympin luokkaa, eromme oli. Saimme siitä todella ihmettelevää ja ylistävää palautetta jopa perheneuvolassa.

      Mutta ei, eron jälkeen ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä, ei välttämättä ystäviä lainkaan. Kunhan asialliset hommat hoituu ja lapsen edessä pystyy olemaan niin, että se näkee molemmista vanhemmista ne parhaat puolet, eron jälkeenkin.

      Oi, minä olen, tiedätkö, paljon onnellisempi nykyään!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana