Sivut


maanantai 21. tammikuuta 2013

Mitä teet

Tänään aloitan uuden työviikon. Ehkä uudet kujeetkin. Yksi palaveri olisi heti alkuviikosta omassa työhuoneessa luvassa, ja jos olo muuttuu taas huonoksi siellä, täytyy heti jutella etätyöoikeudesta ja työläppärin hankkimisesta esimiehen kanssa, joka myös paikalle tulee. Sitten rupeamme varmaan mööbleeraamaan toisessa työtilassa ja perustamme sinne minulle sivukonttorin. Perjantaina kollegan kanssa jo suunnittelimme ja pähkäilimme. Mittailin pöytiä ja ideoimme yhdessä. Mahtuisimme tekemään muutoksen. Sitä varmaan sitten tällä viikolla jo kovasti laitammekin alulle.

Teen myös pastaa ja tomaattikastiketta päivälliseksi kunhan kotiin joudumme. Minulla on tapana sunnuntaina suunnitella ainakin alkuviikon ruoat, ettei sitten joka päivä tarvitsisi hypätä kaupassa. Tällä konstin pysyy kodin budjettikin paremmin kasassa kun ei käy tekemässä heräteostoksia. Eikä mene ruokaa niin paljon haaskuuseenkaan kun miettii samalla myös jatkumoa. Minä jopa nautin tästä suunnitelmallisuudesta. Aika peruspöperöitä meillä pyörii eikä repertuaari ole kauhean laaja, kun nuo ruojat ovat niin nirsoja. Mutta kyllä sitä joka viikko vaihdellaan ainakin pastaa, riisiä, pottua ja couscousiakin lisukkeena. Keitot sitten siihen päälle. Arki on kyllä yhtä keittiöorjuutta!




Teen minä myös salaatin, itselleni. Olen opetellut syömään toisen aterian päivässä salaattia, etten keräisi takaisin edes osaa erossa eroon pääsemistäni kiloista. Kun olen siistin sisätyön tekijä ja äärettömän laiska liikkumaan, piti sitten opetella syömään kuin - hmm, jänis? Hiiri? Joka tapauksessa joku pieni vähäruokainen eläin. Piip.


***

Mitä teet. Sitten loppupäivän koitankin olla tekemättä yhtikäs mitään!

Siksikin, että jouduin lähtemään kesken päivän töistä. Lämpö nousi 37.4:ään ja olo oli kyllä ennätyshirveä. Katsotaan mitä tästä tulee...

8 kommenttia:

  1. Voi kurjuus, toivotaan ettei mitään äreämpää tautia pukkaa. Nyt sitten vaan kiltisti peiton alla ja kädet peiton päällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnin päiväunet jo vetäsinkin. Mutta lapset on haettava ja ruokaa laitettava, joten levon kanssa noin niin kun muuten on vähän niin a näin. Mutta suht hissuksiin...

      Poista
  2. Harmi, että sairastuit.

    Meillä tehdään usein viikonloppuna seuraavan viikon ruoat valmiiksi, minä saan eväät samalla. Siinä säästyy myös pari ropoa matkakassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama logiikka täällä: kun suunnittelee ja tekee kerralla vähän enemmän, on sitten mistä ottaa töihinkin mukaan. Ja kiitos, kyllä tää tästä!

      Poista
  3. Minä aina suunnittelen, että alan suunnitella etukäteen ruokia ja... Mutta suunnittelun asteelle se jää. Luultavasti ihan muutaman kuukauden sisällä jää se vähäkin suunnitelmallisuus pois, kun ei varmaan kauheasti jaksa itselleen ruokaa tehdä ja nauttii ulkoruokailusta. Tai sitten sunnuntaisin tehdään viikon eväät pakkaseen. Mitähän siitäkin taas tulee.

    Harmillista tuo lämmön nousu. Toisaalta se, että ei tee mitään on joskus ihan parhautta. Kunpa osaisinkin olla tekemättä mitään enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet hyvä suunnittelemaan! Ja ehkä opit vielä olemaan tekemättäkin, kukaties.

      Mutta se on totta, että itselleen ei saa tehtyä ruokia, ei ainakaan niitä herkullisia (ja vaivalloisia). Minun syömiseni on ainakin yksipuolistunut valtavasti eron myötä. Kun kokkaan nirsoille pojille ja vaan siinä sivussa itselleni, ei tule kummoisia gourmet-elämyksiä harrastettua. Toisaalta niistä nauttiikin sitten kaksin verroin, kun syö jonkun ystävän kanssa tai menee peräti ulos syömään!

      Poista
  4. Hotkaisin kerralla iiison määrän postauksia kun en ole pitkään aikaan ehtinyt lukemaan. Nauroin pyllyrummulle, kauhistuin putkivuotoa ja sain tipan silmäkulmaan työilman takia. Niin kovasti toivoisin sinulle nyt kunnon onnenpotkun että tuo koko juttu jotenkin selviäisi. Epäreilua! Onneksi sinulla on niin ihana asenne ja suhtautuminen, pienistä ilon aiheistasi on kiva lukea ja yritän aina itse ottaa mallia. =)

    Ja taidan kokeilla huomenna pikkuneidille salaattinaamaa, jospa sillä keinolla uppoaisi kasviksia... tosin tänään se söi taas oma-aloitteisesti tuoretta paprikaa, voitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo salaattinaama nauratti jopa teiniä...

      Kyllä täällä sinnitellään, vaikka vähän tuntuu, että liikaa nyt koetellaan yhtä ihmistä. Ihana ja empaattinen olet!

      Ja helpottaahan se tietty, että nuo pojat ovat niin mainioita. Kerran päivässä vähintään saa nauruterapiaa ihan ilmaiseksi ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana