Sivut


maanantai 7. tammikuuta 2013

Katu-uskottavuutta?

Nyt on sitten meilläkin joululoma lopussa ja uusi vuosi ja arki alkaa toden teolla. Minä tosin opettelin jo vähän viime viikolla työntekoa. Esikoisella lienee jonkinlaisia käynnistymisvaikeuksia, kun unirytmi pyörähti tuossa lomalla sellaiseksi teinille tyypilliseksi. Ennätys taisi joululomalla tulla, kun lähdin viemään kuopusta kaverinsa synttäreille ja tein sen virheen, etten herättänyt esikoista. Kävin hoitelemassa kaupunkiasiat nopeasti lähikaupungissa synttäreiden aikana ja kun tulimme kotiin vartin yli neljä, esikoinen heräsi meteliimme. No, tuleepahan tänä iltana uni vähän rivakammin, eilen tuo jäi vielä valvomaan kun minä jo väsähdin.

Kuopus tulee vasta tänään kotiin. Isänsä vie hänet eskariin ja minä sitten noudan pojan. Viikko on taas vierähtänyt ilman ihmeempää ikävää. Niitä hauskoja juttuja ja sutkautuksia olen tässä vähän kaipaillut, mutta muuten olen nauttinut vapaasta ihan todella. Lauantaina olikin ihan kunnon vapaa, kun veimme esikoisen mummille ja kävimme kaupungissa pyörähtämässä ystäväni kanssa. Löysin jopa alennumyynnistä yhden kahteen kertaan alennetun liivimekon. Hintaa sille jäi hurjat 17 euroa, joten raaskin ostaa. Söimme myös ruhtinaallisella 13 eurolla: paahdettuja kikherneitä ja kurpitsan siemeniä sekä pieni caesarsalaatti, joka kantapaikassamme ei todellakaan ole pieni. Juomaksi ihana rosee. Nam! Hyvin tuhlattu!



Esikoinen oli käynyt katsomassa Hobittin äitini kanssa ja olivat molemmat tykänneet kovasti. Me sitten vietimme sunnuntain leppoisissa merkeissä myös. Kävin ystävällä kahvilla, teimme curryä, saunoimme ja katsoimme yhden jakson Twin Peaksia. Niin, ja se asunto. Ei. Se oli suloinen, avaran oloinen ja neliöt oli käytetty todella hyvin. Onneksi vikojakin - siis muitakin, kuin se, että henkeä ahdisti - oli jokunen, joten en kuole harmitukseen. Luin eilen näytöstä tultuani teidän kommenttejanne eiliseen kirjoitukseen ja tuli itku. Sitten vasta. Empatia ja myötäeläminen on ihana ja liikuttava asia. Kiitos tuhannesti, piristitte minua! On tämä pirunmoinen sairaus...

***

Katu. Meillä täällä maalla on teitä. Piti sitten oikein Wikipediasta kurkistaa kadun ja tien ero. Menin entistä enemmän sekaisin. Tie näyttää olevan yleiskäsite ja katu on kaupungissa oleva tie. Mutta miksi, oi miksi Helsingissä on Hämeentie ja Tampereella ja Turussa Hämeenkatu?

14 kommenttia:

  1. Hitsin symppis ale-löytö! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tekemät kaula- ja rannekoru sopii kuin nenä päähän tuon kanssa.

      ( http://magsinhelmet.blogspot.fi/2012/10/vaihtorinki-viidelle-osa-2.html )

      Oranssin sävyt on ihan yks yhteen tuon hamosen helman kanssa (vaikka sitä ei kyllä kuvasta ihan heti huomaa). Aika ylpeänä niitä tänään kannan!

      Mahtavaa viikkoa sullekin, paketti on matkalla...

      Poista
  2. Kiva mekko :) Ja älä puhu Hobitista, mä olen aivan keski-Maassa. Lievästi hankalaa olla töissä, kun yritän koko ajan katsoa missä Bilbo ja kumppanit mahtavat viipyillä. Huoh.

    Katu on käsittääkseni kaupungin ylläpitämä väylä ja Helsingin Hämeentie taas on saanut pitää historiallisen nimensä, joka sille on aikoinaan annettu ainoana Hämeeseen vievänä tienä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekko pääsi tänään jo päälle ihanan Magsin ihanien korujen kanssa.

      Meillä puhuttiin aika paljon Hobitteista tässä eilen kotosalla myös... Seuraavana esikoisella lienee lukulistalla Silmarillion.

      Noin minäkin sen Hämeenkatu-asian järkeilin. Olen muuten melkein asunut Hämeentiellä Kurvissa. Vakituinen osoitteni oli Siltasaarenkatu mutta miesystävälläni oli kimppakämppä Kurvissa, ja kun siellä oli paljon enemmän tilaa ja parempia bileitä kun minun yksiössäni, vietimme melko paljon aikaa siellä ;-)

      Poista
    2. Se on tainnut mennä sekaisin ;-)

      Poista
  3. Hämeentie ja Hämeenkatu ja itseni olenkin Hämeenlinnasta, heh...ihana kiitos kun on näin paljon puhetta HÄMEESTÄÄ ..... Ihana mekko ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kieli on jännä ja vaikeakin. Ajattelepa: Häme ja hame samassa kirjoituksessa ;-)

      Poista
  4. Home taisi puuttua :)

    VastaaPoista
  5. Kivuusmekko. Eikä edes hinnalla pilattu. :)

    Itse olen miettinyt nykyistä kotikatuani. Miksi, oi miksi se on katu eikä kuja? Eikö se ole ihmisten harhaanjohtamista, että annetaan katu-päätteinen nimi tien pätkälle, joka päättyy keskelle metsää eikä sieltä pääse pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, sitä juuri! Ja suuruudenhulluutta, ehkä?!?

      Kivuusmekko pääsi jo päällekin. Oli kiva sillai myös

      Poista
  6. Mekoista en tiedä mutta näitä on aina mukava lukea. Harmi kun ei vielä se asuntoasia onnistanut mutta kyllä se sieltä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä yhtään yritä, miehenähän sä oot varmasti oikea mekkojen asiantuntija. Noin niinkun ihailupuolella ;-)

      Eteenpäin porskutetaan, kävi miten kävi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana