Sivut

maanantai 3. joulukuuta 2012

Ulos mukavuusalueelta, mars!

Olipas muuten erilainen ensimmäinen adventti. Kuten varmasti olette huomanneet, en ole kovin harras ihminen. Silti minut saatiin viekkaudella ja vääryydellä houkuteltua mukaan seurakunnan tekemään adventtitapahtumaa. Luin siellä (uskokaa tai älkää) kristillisiä satuja. Pappimme otti nimittäin minua kerran syksyllä hihasta kiinni, katsoi kauniilla silmillään pää kallellaan ja kysyi josko tulisin, "kun sinulla on niin ihana ääni". Saattaako tuollaisesta kieltäytyä, kysyn vaan? Niin, ja varsinkin, kun ihminen oikeasti on vilpittömin ja suloisin pappi, jonka olen koskaan tavannut. Lupasin siis.


Kuopus pelasi kännykälläni...


Tuulen ja tuiskun läpi ajelimme kuopuksen kanssa pappilaan ja vähän oli jännitystä ilmassa, kun kirjat olivat takakontissa ja takakontti jäätynyt kiinni. No, sain sen hakkaamalla ja rapsuttamalla sekä takalasin lämmitintä pohottamalla sulaksi ja auki. Sitten vaan satuhuone pystyyn. Siirryimme seurakuntakodille kirkkokansaa odottamaan ja ohjeistin kuopusta riisumaan. "Ai ihan kokonaanko?" No ei. "Jos mä jätän pikkarit jalkaan?" Huokaus, tuolla lapsella on outo huumorintaju. Täytyy sanoa silti, että ihan hupaisa on mielikuva adventtijuhlassa nakuna vipeltävästä kuopuksesta.

Saimme etukäteispalkkiona herkulliset joulupuurot ja -kahvit ja näkyipä siellä seassa joulupukkikin. "Tuo mies näyttää ihan joulupukilta, mutta miksi sillä on mustat vaatteet päällä?" Ei se ollutkaan oikea joulupukki vaan kirkkoherramme, joka on ennenkin kirvoittanut samansuuntaisia kommentteja. Ihan vähän piti pakkaa hämmentää, kun Pappilassa oli niin paljon parempi ilma kuin seurakuntatalolla, jonne minut alun alkaen oli ajateltu laittaa. Onneksi ihmiset ovat niin ihania ja joustavia, että sain vaihtaa.



3.

Satuja luin vissiin vain viisi, mutta oli kertakaikkiaan hauska iltapäivä. Yksi ystäväni, joka istui perheineen kuuntelemassa suurimman osan, vieläpä kehui, että selvisin haastavasta ja minulle epätyypillisestä tehtävästäni hienosti. Tarinan opetus on, että kannattaa astua ulos omalta mukavuusalueeltaan. Sielläkin voi olla ihan rattoisaa!

Epäilen, että tuo tonttukin on aika kaukana omaltaan. Tai sitten ei, mistä sen tietää.

Joka tapauksessa oikein mielenkiintoista alkavaa viikkoa!

8 kommenttia:

  1. Taitaa olla niitä kokemuksia joihin ihminen harvemmin joutuu joten hatun nosto suorituksestasi! Tässä se nähdään että lähestyvä joulu saa kaikenlaista aikaan, sellaistakin mikä ei normaalisti tule edes mieleen. Kuopus on ihan ykkönen, saas nähdä mikä hänestäkin aikanaan tulee. Tulevalla puolisolla ei ainkaan tule tylsää olemaan mikäli kommentit ja kysymykset jatkuvat tulevaisuudessa :D
    Hyvää alkavaa viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hatunnostosta, se oli yllättävän hauskaa!

      Hui kauhistus, "tulevalla puolisolla"... Toisaalta aika kyllä menee ihan sikavauhtia, vastahan tuo oli parikiloinen käärö ja nyt pian jo kouluun menossa. Eli eiköhän se parin vuoden päästä ole kumppania valitsemassa ja kotoa muuttamassa?

      Poista
  2. Imartelu ja kehuminen on yllättävän tehokasta. Seuraavaksi se pyytää sua liittymään takaisin kirkkoon räpsytellen kauniita silmiään ja sanoen, että kirkko ei ole mitään ilman sinua. (Vai olitko jo liittynyt?) ;D

    Oikeassa olet siinä, että epämukavuusalueelle menemisestä seuraa useimmiten vain pelkästään kivaa. Pitäisi tehdä sitä useammin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helvetti jäätyy ennemmin - edes vimmattu räpsyttely ei vaan saa minua liittymään takaisin.

      Joo, by the way, se varmaan tässä kelissä jäätyy aika pian ...kele. Aamusta oli 25 pakkasta. Hrrr, haluan pois tältä epämukavuusalueelta, heti!

      Poista
  3. Täälläpäs monta mukavaa juttua! Mulla on noita raastinrautoja ikkunalaudalla useita ja sisällä tekokynttilät, pimeässä loistavat kuin aidot!Oli varmaan ihana lukea satuja...siitä onkin pitkä aika, kun olen satuillut. Tyttärenpojatkaan eivät pysähdy kuuntelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, vilukissi!

      Lukeminen on kyllä mahtavaa, onneksi kuopus välillä jaksaa mua kuunnella, vaikka tuolla oli kyllä enemmmän kiinnostunut kännykäpelistä kun saduista ;-)

      Poista
  4. Mukava haaste ollut sulla; ehkei siitä tullut sielulle suurta haittaa ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehei, ei lainkaan, päin vastoin. Tuntuu todella, että näistä mukavuusalueeltaan poikkeamisista saa aina paljon enemmän kun etukäteen arvaakaan.

      Sun "haaste" tai siis joulukalenterisi se vasta mahtavalta näyttää. Mä en ole varma pitäisikö mun itsekurini!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana