Sivut

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Lapsuusmuistoja ja itämaista ruokaa

Nollavaimo haastoi jakamaan "kansanperinnettä" ja kertomaan jonkun jutun omasta lapsuudesta. Noita kuopuksen sutkautuksia tulee kirjattua tänne juuri siitä syystä, että muisti on kyllä niin oikullinen. Oma lapsuus on hatarahkojen muistikuvien täyttämä. Jotenkin elävimmät muistot minulla on siltä ajalta, kun isäni opiskeli, ja asuimme eräänlaisessa opiskelijayhteisössä. Ei kommuunissa, kaikilla oli kyllä omat kodit, mutta lapsiperheitä oli paljon ja paljon oli myös yhteisiä aktiviteetteja pihalla. Niin, minä olin kyllä koko 70-luvun ihan pihalla!

Minä olen mm. kiivennyt kaksikerroksisen luhtitalomme katolle keräämään kiviä ja äitini sai melkein sydänkohtauksen, kun näki minut. En ollut hirveän vanha. Pian sen jälkeen tikkaisiin asennettiin jonkinlainen suoja tai este. Testasin senkin, eikä se mitään estänyt, vähän hidasti. Samaisella pihalla saimme toisen kuningasidean: murskasimme löytämämme styroksin pienenpieniksi palasiksi ja palleroiksi. En muista miksi, mutta sen muistan, että äiti ei ollut kovin innoissaan ja niiden siivoaminen oli ihan julmetun hankalaa, sähköisiä kun ovat.

Minä en siis leikkinyt sievästi nukeilla, taisin olla enemmänkin vähän villi poikatyttö. Ja ihan parasta oli, kun sai maksamakkaran jämät - sen paketin pään kurttaaman lötkön pötkön - evääksi keinuun imeskeltäväksi. Näin muistelee nykyinen lakto-ovo-vege ;-)




Pääsisimmekö tästä kätevästi ruokaan? Eihän sitä ole tässä vuodenvaihteessa tullut syötyäkään, saati täällä mainittua... Rupesi ihan hirveästi tekemään mieli mausteista ruokaa. Johtuu aivan varmasti mässäilystä ja siitä, että chilin sanotaan kiihdyttävän aineenvaihduntaa. Saisi aika kiihkeäksi äityäkin, minun puolestani. Joka tapauksessa löysin uudenvuoden ruokia ja juomia hakiessani jotain uutta: kookosmaidon luomuna. Joten menu muodostui kuin itsestään: esikoinen rakastaa currya ja sitä siis teemme, jahka kuopus lähtee. Thaityyppinen curry on maailman helpoin tehdä, jos ostaa valmista currytahnaa ja heittää pannulle mitä kaapeista löytyy.

Meillä yleensä vaikkapa sipulia, porkkanaa, maissia, (kik)herneitä ja seitiä. Ja sitten vaan haudutetaan kookosmaidon ja currytahnan kanssa sen aikaa kun riisin kypsyminen vaatii. Nam. Ja oi ja voi, arkeen paluu tulee olemaan niin vaikeaa. Nimenomaan tämän syömisen suhteen. Niin, olihan se salaatti ihan hyvää, kunhan siinä oli juustoa, olihan?

6 kommenttia:

  1. Kiitos näistä muisteloista. :) Muistuipa mieleeni, että samoin itse kiipesin kavereitten kanssa aina korkeimpaan puuhun ja 3-kerroksisen talomme katolle hakemaan sinne 'vahingossa' lentäneitä tennispalloja.

    VastaaPoista
  2. Eipä kestä, se oli hauskaa!

    Löytyi lisää yhdistäviä asioita (ilmastointihormiin huutelun plus muiden lisäksi). Mutta sitä käärme- ja rottalogiikkaa mä en vaan tajua: rotan häntähän on vaan murto-osa koko käärmeen koosta?!? Epäloogista.

    (Grrr, ja nyt mulla soi päässä Tero ja minä ... yksi asia meitä yhdistää-ää-ä...)

    VastaaPoista
  3. Meillä taas oli tapana kirmailla pitkin rakenteilla olevia naapurikerrostaloja. Oli kai se kiellettyä, mutta kun se oli kauhean jännittävää. Katolle en minä koskaan kiivennyt, mutta paras ystäväni M. kyllä teki senkin. Hän oli meistä se Pertsa, ja minä Kilu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sitten varmaan ollut oman lapsuuteni Pertsa (kuulostaa muuten melko perverssiltä)!

      Sun 3-vuotiaana etsimäsi rypyt sai mut nauramaan. Mä etin niitä vieläkin (hehheh).

      Poista
  4. Noi kiipeilyjutut kuuluu aika monen lapsuuteen, kai se oli sitä jännityksen hakemista. Siihen aikaan kun meikäläinenkin oli kakara (siis iältään, olen vieläkin kersa henkisen kehitykseni osalta D )
    niin ei ollut mitään hienoja pleikkareita sun muita vaan tekeminen piti keksiä itse. Mikä on ollut näin vanhemmiten ajatellen ihan positiivinen asia, moni kersa tänä päivänä menee shokkiin jos siltä riistää läppärin, puhelimen tai pelikonsolin käsistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tänään mietin, miten paljon munkin pojat viettää aikaa digiviihteen parissa vaikka mä koitan sitä rajoittaa. Ei ne oo pihalla niin kun mä olin koko lapsuuteni ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana