Sivut


perjantai 21. joulukuuta 2012

Keltaispeippo?

Joku hemppo on ruvennut vierailemaan lintulaudallamme. Kun suunnittelin googlailevani sitä, kuopus sanoi että "äläpä katokaan, keksitään sille joku parempi nimi kun sillä oikeasti on. Niin kun vaikka keltaispeippo." Ok, olkoon sitten, mutta oikeasti minusta tuo oli pikemminkin punertava kuin keltainen ja kyllä minua kiinnostaisi tietää kuka tuo talitiaista suurempi vieraamme on. Joten auttakaa minua, jooko, vaikka kuva on surkea ja otettu lasin läpi ja sälekaihdinten välistä! Olen maailman huonoin lintubongari.

 


Tai siis tunnen minä varpusen, punatulkun ja talitiaisen. Nykyään jo sinitiaisen ja urpiaisenkin, kiitos kuopuksen isän. Loput saman kokoluokan linnut ovat tiitiäisiä. Varis ja harakka menevät aina ilman muistisääntöä sekaisin. Fasaanin erotan metsosta, luulisin. Hitsi, onhan näitä: tilhen tunnen kun sillä on niin upea kampaus ja tikan ainakin naputuksesta. Mutta vesilinnut ovat kaikki sorsia, paitsi joutsenet. Ja senkin saatan sekoittaa kurkeen... 

On minulla muunkin lajintunnistuksen kanssa ongelmia. Kaikki hiirtä pienemmät ja karvattomat ovat öttimönkiäisiä ja gepardia ja pantteria en ole koskaan oppinut erottamaan toisistaan. Siksi meidän perheessä tunnetaan yksinkertaisesti eläin nimeltä gepardipantteri. Tämä voi olla perinnöllistä, koska muistelen, että minulla oli pienenä unikaverina jänisorava.


21.


***

Arvatkaas mitä?! Ei paljon haittaa, vaikken osaa kaikkea. Yhden asian osaan tosi hyvin: lorvailun ja lomailun! Ja ihan kohta alkaa loma. Seuraavan kerran tämän päiväisen jälkeen menen töihin vasta ensi vuonna. JEEEEEEE!

13 kommenttia:

  1. Äkkiseltään sanoisin peräpeiliä tutkaillen, että pakkasessa pörhistelevä varpunen, mutta odotellaan, kunhan meidän luontoasiantuntija Isompi herää. Sieltä se vastaus saadaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva on niin onneton, että siitä ei näe kaikkea. Varpusen luulen ihan oikeasti tunnistavani (mutta mistä sitäkään tietää).

      Lisäsin väliaikaisesti isompaa varten pari muutakin suttua. Josko auttaisivat asiantuntijaa.

      Hitsi, mun täytyy kyllä harkita uudemman kerran sitä sun annetaan-ilmoitusta, jos kaupanpäälle tulisi vielä lajintunnistuskin. Ja hinta oli vielä neuvoteltavissa?!?

      Poista
    2. Vihervarpunen. Tää on mun oma tunnistus lintukirjan perusteella, kun tyyppi vielä nukkuu, mutta on se se. Toi vatsapuoli paljasti.

      Juu, meidän luontotutkija oppi lukemaankin kala-pelikorteista, kun tunsi fisut näön perusteella. Eli kalat ja linnut ovat hänen erikoisalaansa, mutta kyllä muutkin öttiäiset ja vipeltäjät tunnistaa.

      Nyt kun meillä on taas rauha maassa, niin voisin sellaisesta vuokrapalvelusta olla kiinnostunut, mä tietysti maksan. Vähän aikaa sun vaiv...*köh* ilona ja sitten taas mun. :D

      Poista
    3. Mä kyllä luotan teihin, vaikka musta toi väri oli luonnossa pikemminkin punaruskea kuin vihertävä tai keltainen. (Ja kuvistahan sitä ei totisesti erota.)

      Mutta ehkä mä olenkin tietämättäni värisokea kun kuopuskin puhui keltaispeiposta. Voi hitsi, minkähän värisissä vermeissä sitä on tullut viimeiset 40-vuotta vedettyä, jos värisokeus paljastuu vasta nyt?!?

      Mutta hei, joutessani töissä kuukkeloin tuota kuukkelia - kysäisepä mitä isompi sanoo, jos se olisikin Järripeippo ( http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/jarripeippo - varsinkin tuo lumihangessa kököttävä yksilö ja syys-talvisessa puussa istuksiva)


      Poista
    4. Nyt me pistetään tää homma kokonaan huonojen kuvien piikkiin!

      (Ja hoksasin just, että kuopus oli koko ajan oikeassa, se OLI jokupeippo!)

      Poista
  2. Juu, perinnöllistä on. Unilelu tuli kummitustädiltä, eikä tunnistettu, oliko se jänis vai orava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, ja kummitustätikin vielä! Onneksi täällä tunnetaan linnutkin, toisin kuin meidän suvussa.

      Poista
  3. Se on tipu!

    Ei ikinä uskoisi, että olen kasvanut maalla, koska linnut on kaikki mulle tipuja koosta riippumatta. Variksen ja harakan tunnistan ja jopa erotan toisistaan. Kaikki hyönteiset kärpästä lukuunottamatta on ököjä jne. Ehkä joskus vielä opin nämä yhdessä teidän kanssa. Nyt jäi vaivaamaan onko se nyt sitten järripeippo vai vihervarpunen. Tahtoisin, että se olisi järri, koska nimitys on kiva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järrikin sen sanoo, että se on järri. Vai miten se nyt meni.

      Hei samoilla linjoilla ollaan, tipu mikä tipu. Tai sorsa. Tai tiitiäinen. Tai öttimönkiäinen aka ökkö. Kunhan ei ole ökkökökkö, se on liian makea leivonnainen (vai leivonen, hitsi, mä olen jo itsekin sekaisin)!

      Poista
    2. Paljon helpompaa käyttää sellaisia sanoja ja nimiä, jotka jo osaa. Järrin ehkä halusinkin oppia, joten lisätään se sanavarastoon kuvaamaan hiukan sorsaa pienempiä mutta tipuja isompia lintuja.

      Poista
    3. Tiedätkö, musta järri kuulostaa jotenkin miehekkäältä. Mutta ehkä ei kuitenkaan prinssiltä? (Miten epätoivoinen voi nainen olla, kysyn vaan.)

      Poista
    4. Järri on just melkosen äijä. (Kokeilitko suudella sitä? Ellet, niin et vielä ole tarpeeksi epätoivoinen.)

      Poista
    5. Paljastan vaan sen verran, että se säikkyi mua (niin kun melkein kaikki miehet tätä nykyä - paitsi ne turriaiset Alkon ovella ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana