Joku tarkkailee sinua

Torstaina, kun pääsin iltavuorosta, saunoimme esikoisen ja Lapin kullan luomu jouluoluen kanssa. Ajattelin vielä ottaa ilon irti ilman huonoa omaatuntoa. Perjantaina nimittäin sain pyytämäni labratulokset, joissa mitattiin muun muassa maksa-arvot. Huh että pelotti perjantaina odotella lääkärin puhelua, mutta arvot ovat kunnossa, luojan kiitos. Sen kunniaksi istuimmekin sitten perjantaina ystävän ja punaviinin kanssa iltaa vähän pidemmällä kaavalla. (Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa naisen logiikkaa?!?)

Olen kirjoittanut asiasta ennenkin, ja ehkä olen vähän liiankin tiedostava tämän suhteen, mutta haluan huolehtia, ettei homma mene överiksi. Siitä on esimerkkejä lähipiiristä ja se ei ole kenellekään kivaa. Ei varsinkaan lapsille. Huomaan, että eron jälkeen olen tarkkaillut omaa alkoholinkäyttöäni kahden edestä. Ja hyvä niin, koska yksin ollessa olisi niin helppoa ajautua tissuttelemaan. Kun harmittaa, otetaan yksi. Kun on ilonaiheita, otetaan yksi. Viikonloppuna ja lomalla kaksi. Naisen suurkulutuksen raja on todella hämmästyttävän pieni. Mutta onneksi ei ole hukkumassa kannuun pulloon.

2.

Lauantai meni vanhan hyväksihavaitun kaavan mukaan. Vaikka Anttimyräkkä ei tänne asti ulottunutkaan, oli sää sen verran kurja ettemme pistäneet nokkaamme ulos lainkaan. Lisäksi molemmat pojat olivat vähän kurjaleita, valittavat kurkkukipua ja ääni oli painuksissa. Toivottavasti ei nyt kunnon taudiksi äidy. Sauna ja Avara luonto saivat taas toimia ohjelmanumeroina. Ja piparien leipominen. Tänään menenkin pariksi tunniksi töihin - uskokaa tai älkää - seurakunnan adventtitapahtumaan. Lupauduin tähän hommaan paljon ennen pyhäkoulujupakkamme alkamista. Ihan pientä kohtalonivaa on ilmassa.

Antoisaa ensimmäistä adventtia teillekin!