Sivut


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Viina on viisasten juoma

...mutta näkyypä se tyhmillekin maistuvan.

En nyt tarkoita ketään erityisesti, tuo vaan on niin sattuvasti sanottu!

Eilisten satunnaisten faktojen innoittamana taidan kirjoittaa vähän enemmän äitiydestä. Kuten eilen totesin, meillä on tiivis yhteys poikien kanssa ja etenkin teinin kanssa tämä on hyvin tärkeää juuri nyt. Kahdeksasluokkalaiset kaverit ovat innostuneet alkoholikokeiluista, kuten ikään tuntuu kuuluvan. Olemme jutelleet aiheesta jonkin verran aikaisemminkin ja nyt esikoinen viikonloppuna kertoi, että hänenkin kaverinsa ovat liittyneet joukkoon. Esikoinen itse ilmeisesti vielä ei.




Kyllä saa muuten sanojaan tarkasti laittaa, ettei kuulosta ikälopulta käävältä, mutta silti säilyttäisi auktoriteettinsa. Olen koittanut antaa sellaista viestiä, että ymmärrän hyvin kiinnostuksen kokeiluihin, mutta en niitä kuitenkaan hyväksy. Ja tietysti olen ilmaissut, että jos kuitenkin vahinko sattuu, on kotiin aina tervetullut. Mutta sanktioita on odotettavissa, koska Suomessa nyt vaan on 18 vuoden ikäraja alkoholinjuontiin. Olemme myös puhuneet mietojen ja väkevien alkoholijuomien eroista. Olen rehellisesti kertonut, että minäkään, vaikka olen aikuinen, en osaa kontrolloida terävien juomista, kun olen tottunut miedompiin. Niinpä pysyttelen niiden parissa.




Kerroin myös, että minä tunsin itseni hyvin erilaiseksi teini-iässä, kun en ollut silloin kiinnostunut juomisesta lainkaan. Kaverien elämä taas jossain vaiheessa tuntui pyörivän vaan sen ympärillä, mitä perjantaina juodaan. Tai alkuviikosta sen, mitä juotiin ja missä kunnossa oltiin. Minä maistoin ensimmäistä kertaa alkoholia vasta täysi-ikäisenä. (No, olen kyllä sittemmin ottanut vahinkoa takaisin...) Puhuimme ryhmä-paineesta ja tuosta erilaisuudentunteesta, yksinäisyydestäkin. Totesin, että sitten kannattaa aktiivisesti etsiä omanlaisia ystäviä. Aika isoja aiheita. Mutta ihanaa, että pystymme puhumaan. Jotenkin minusta tuntuu, että palaamme tähän aiheeseen vielä. Hyvässä tai pahassa.


Huhhuh, ei tämä äitiys aina ihan helppo laji ole, vaikka eilen niin julistinkin.


4 kommenttia:

  1. Tosi hieno juttu toi puhuminen! Monessa taloudessa sitä ei tehdä, ei joko välitetä tai jostain muusta syystä. Toivon kaikkea hyvää asian tiimoilta koska ne ensimmäiset kerrat ovat niitä vahinko alttiimpia eikä niitä toivo kenellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitan kaikin keinoin säilyttää nämä keskusteluvälit. Sittenkin, vaikka vahinkoja sattuisikin. Sitten vaan toivotaan parasta, että tämäkin tästä suttaantuu parhain päin!

      Poista
  2. Minun juniori aikanaan luuli vedättävänsä äitiä, mutta juurikin sen takia, että meillä oli niin läheiset välit, niin homma paljastui ja vältyimme suuremmilta ikävyyksiltä.
    Salaa mulla oli hauskaa, kun seurasin monta päivää hänen manöövereitään kavereiden kanssa, viikonlopun rientoihin... No, onneksi meidän välit säilyi vaikka olin 'selvänäköinen' ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina sanonut, että äideillä on silmät selässäkin ja äidit kyllä kuulee kaiken. Ja loput sitten vaistoaa ;-)

      Taisi pitää paikkansa teilläkin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana