Sivut

maanantai 5. marraskuuta 2012

Miljoonasateen marraskuu

Flussa tuntuu jurnivan edelleen jossain onteloissa, mutta töihin täytyy raahautua. Kokeeksi ainakin. Mukava viikonvaihde oli kyllä taas, ja se tuntui erityisen pitkältä. Perjantaina pidimme nimittäin puljun kiinni ja vietimme yhdistettyä koulutus- ja virkistyspäivää. Päivä oli antoisa ja pitkä, ja olin kyllä varsin virkistynyt, kun lötkähdin sohvalle haettuani kuopuksen ja pantuani hänet pehkuihin. Juutuin siihen musiikkiohjelmien ja punaviinilasin kanssa hävyttömän pitkäksi aikaa, ja aamulla, kun yskän ja kellojensiirron sekoittama kuopus heräsi kuudelta (!) olin valmis myymään mitä vaan parista ylimääräisestä tunnista unta. Sama toistui myös sunnuntai-aamuna. Onneksi nuo pojat ovat jo niin isoja, että voin torkkua päivälläkin, eivät ihan joka hetkeä minua tarvitse.


Ulkona on sysipimeää


Kovin oli rentoa muutenkin viikonlopun vietto. Kaikki jäljelläoleva lumi suli lauantain taukoamattomaan sateeseen, joten ei kyllä meidän perhe paljoa ulkoillut. Keskityttiin enemmän tuohon syömäpuoleen. Esikoisen rupesi tekemään mieli riisipuuroa, ja kun jouluun on vielä kovin pitkä aika odotella, lupasin, että keittelen ennakkomaistiaiset viikonlopun aikana. Kuopuksen taas tekisi jo mieli leipoa pipareitakin. Täytyy kiristää esikoista tekemään taikina tässä piakkoin. Ja minä, minä istuskelin päiväkahvikuppi kourassa ja selailin joulusuklaareseptejä. Esikoinen on ruukannut värkätä meille vaikka mitä herkkuja jouluksi ja suunnittelin mitä tänä vuonna häneltä tilaisin. Marraskuussa?!?


mutta onneksi on kynttilät!


Marraskuu on kuulemma "etelässä lyhyiden ja harmaiden päivien, syysmyrskyjen, syyssateiden ja monesti myös ensilumen aikaa". (Lainaus Wikipediasta.) Marraskuu on myös minulle vuoden vaikein ja ankein kuukausi. Joulukuussa jouluvalmistelut piristävät ja tammikuu jo kulkee kohti valoa, mutta marraskuu on niin pimeä ja ankea. Kynttilöillä ja muilla valoilla koitan saada nämä pitkät päivät tuntumaan siedettäviltä. Ja kyllä ne tuntuvatkin, kun muistelen vuoden takaisia tunnelmia. Eropäätös oli jo tehty, mutta asuimme vielä saman katon alla. Sopuisasta erosta huolimatta se ei ollut mukavaa: tunnelma oli aika ahdistava. Nyt on leppoisaa kotona, joten otan kyllä siitä kaiken irti enkä valita yhtään tämän enempää.

Siispä mukavaa alkavaa viikkoa!

12 kommenttia:

  1. Mulle marraskuu merkitsee kummallista välivaihetta; on muka isosti aikaa joulukuun alkuun, kun avaan Takataskun Joulupuotini ja yks kaks huomaan, ettei sitä aikaa olekaan riittävästi. Varmaan tuon joulukaupan ansiosta aika menee huomaamatta. Tammikuu on mulle kamala kuukausi, pitkä, tosi pitkä, joka ei lupaa muka mitään. Miljoonasade on kyllä ihana. Mä kuuntelen aina joskus ihan varsin Olkinaista! Nyt menen lukemaan mitöä olit kirjoittanut, sulla oli monta mukavan oloista juttua, pipoineen, tuolla. (ps. mun mielestä osaat ottaa aikaa itsellesi hienosti! Niin sitä pitääkin. Ja olethan kotona vaikka sohvalla musaa kuuntelisitkin. Läsnä ja kuitenkin itekseen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy tulla Takataskussa käymään, vaikka - usko tai älä - olen jo melkein kaikki lahjat ostanut. Näin tarkan euron aikaan täytyy vähän jakaa taakkaa eri kuukausille, nääs.

      Tammikuu on mun toinen inhokki. Aikanaan varasimme aina reissun tammikuulle, ja se auttoi paljon.

      Ja lämmin kiitos kehuista...vilukissi!

      Poista
  2. Marraskuu menee vielä joten kuten mutta siitä eteenpäin on yhtä kurjuutta kun kovat pakkaset tulevat. Minulla kun ei ole noiden töiden suhteen mitään pakkasrajaa, joten ymmärtänet että välillä on melko kylmä - jopa aivan helvetin kylmä. On siinä alkutalvessa kuitenkin se hyvä puoli että päivät pitenevät, maaliskuulla jo selkeästi. Kinusin piruuttani eukolta piparkakkutaloa jouluksi muttei se luvannut tehdä, taidan koittaa itse jos ehdin. Koita pärjätä flunssasi kanssa ja mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, taas. Minäkin inhoan pakkasta yli kaiken, vaikka saan päiväni sisällä viettää. Valo vaan auttaa mulla kummasti kestämään jopa ne helmikuun kaameat (auton lamaannuttavat, grrr) pakkaset.

      Mä tein yhtenä vuonna miniatyyripiparkakkutaloja, se se vasta oli oli kivaa. Kokeilepa, ne voi tehdä vaikka olohuoneessa, jos sun porttikielto keittiöön jatkuu joulu yli.

      Poista
    2. Kiitti vinkistä sillä mun porttikielto köökkiin jatkuu hamaan hautaan asti :D

      Poista
    3. Vaikka tähän tyyliin:
      http://parich.blogspot.fi/2010/12/kaakao-piparkakut.html

      toisaalta tää voisi olla helpompi:
      http://www.alvaraalto.fi/img/peda/Piparkakkutalo-2007_namukuva-mh.jpg

      Meillä tehdään, ehdottomasti, tänä jouluna tuo raunio!

      Poista
  3. Oon tosiaan au pairina ja pikkuisin napero oli viime viikon syyslomalla ja aamuisin herätti kuuden maissa kysymällä, että onko nyt jo aamu? Pystyn samaistumaan kummasti. ;) Mukavaa maanantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano sille, että ei ole, ja teeskentele nukkuvaa ;-) Ei vais. Mutta hirveää on tähän pimeyteen koittaa herätä kello kuusi aamulla. Tänä aamuna, tietysti, kun arki alkoi, poika nukkui puoli seitsemään. Olisi vaan puuttunut, että olisin saanut sitä herätellä eskariin.

      Mukavaa maanantaita sinnekin!

      Poista
  4. Harmaa oli lauantai, onneksi eilinen ja tää valosampia!
    Kynttilät on jo ihan must joka ilta ;-D Tervehtymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joka aamu...

      Loppuviikolla taitaa aurinkokin paistella, odotellaan sitä ja tankataan valoa oikein kunnolla sitten!

      Poista
  5. Maaaaarraaaaaaskuuuu........ nyt se soi päässä! =P
    Meidän marraskuuta piristää isänpäivä, lapsen synttärit ja vielä minun synttärit. Oikein juhlakausi! Valoa tarvis kyllä vähän lisää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poltetaan kynttilöitä (ja takkoja) ja nautitaan niistä.

      Meilläkin juhlitaan esikoisen synttäreitä. Onnea sinne, jahka oikeat päivät tulee!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana