Sivut


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

V on tyylinä toimivin

V-käyräni on oikeasti varsin matala, kiihdyn nollasta sataan äärimmäisen harvoin ja hitaasti ja hermoni ovat lehmän luokkaa. Myös tuon Elämä pelissä testin perusteella elämänasenteeni on leppoisampi kuin yli 80%lla väestöstä. Mutta yksi asia ärsyttää minua suunnattomasti.

Ihmiset, jotka
a) ovat myöhässä tai
b) eivät muutoin pidä kiinni sovituista määräajoista.
Puhumattakaan siitä, jos nämä molemmat ominaisuudet löytyvät samasta ihmisestä.
Ja auta armias, jos se ihminen sattuu olemaan entinen puoliso. Grrr!


Etana, etana, näytä sarvet...

Perjantai-iltana (!) soi puhelin. Koska kuopus oli kotosalla, päätin, ettei minun ole pakko vastata. Olen toivonut, että olisimme pääsääntöisesti yhteydessä sähköpostin välityksellä ja vain akuuteissa tapauksissa puhelimitse. (Minulla on tähän mielestäni hyvät perusteet: tulee harkittua sanojaan ja samoin on aikaa tehdä johtopäätöksiä ja tulkintoja luetun pohjalta ilman, että tunneasiat hämärtävät harkintakykyä. Välit pysyvät asiallisempina.) Kun puhelin soi toistamiseen, viestitin, etten pysty juuri nyt puhumaan ja että hoidettaisiin asia sähköpostitse.

Olisi kuulemma helpompi puhua. Hänelle kävisi lauantaina ennen kahta. Ok, jos näin on välttämätöntä, minulle kävisi lauantaina puolen päivän jälkeen. Kuinka monella tavalla tämän voi tulkita? Juttelisimme siis 12-14 lauantaina. Paitsi että emme jutelleet. Puhelin ei koskaan soinut. (Edit. Soi se, kello 18.29.  En vastannut, olimme juuri aloittelemassa Avaraa luontoa kuopuksen ja popcornien kanssa.) Taidan taas vaatia ehdottaa sitä sähköpostia. Prkele!

Onni tässä asiassa on se, että paljon pahemminkin voisi tietysti olla. Eikä minun tarvitse enää olla tuon ihmisen kanssa tekemisissä muutoin kuin kuopuksen asioissa. Mahdollisimman vähän silloinkaan. Ja mahdollisimman paljon sähköpostilla. Kyllä.

...onko huomenna vitutusta ilmassa?!?


Olen puhunut!

(Helpotti!)

(Oletteko kuulleet sanontaa "lehmän hermot ja satamamiehen sanavarasto"? Oli minulle ihan uusi ja avartava tuttavuus. Allekirjoitan. Saatana!)

2 kommenttia:

  1. Totta turiset, mikään ei ole ihmisessä niin ärsyttävää kuin se myöhästely. Vanhempana minusta on tullut niin v-mäinen että jos on johonkin meno, ilmoitan että juna lähtee klo silloin ja silloin. Jos tyyppi ei ole siihen mennessaä paikalla, en jää odottamaan minuutiksikaan sillä olen kyllästynyt postaamiseen. Muuten kyllä annan anteeksi aika paljonkin sillä yhtälailla minusta niitä vikoja löytyy. Tuo sanonta lehmän hermoista ja satamamiehen sanavastosta oli hyvä, se täytyy pitää mielessä. ;) Hyvää sunnuntaita sulle ja pesueelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta myös tuntuu, että annan kyllä anteeksi ihan riittämiin - ja tiedostan hyvin, etten itsekään ole virheetön. Ei aina ja joka asiassa silti voi taikka jaksa joustaa.

      Sunnuntaita sinnekin, meidän on pakko siivota ja siinä onkin sitten koko päivä pilalla :-(

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana