Sivut

torstai 11. lokakuuta 2012

Bhutan kutsuu

Minä taidan muuttaa eläkepäivilleni Bhutaniin. Siellä kelpaisi kepsutella tukka rastoilla hippikauhtanoissa. Tai sitten muutan samantien sinne, siihen jurttaan, jota ihana keuhkolääkärinikin minulle suositteli. Ahistaa aikalailla. Joka aamu, kun vien kuopuksen kontiin, saan pidätellä itseäni, etten rupea rähjäämään. Ilma käy heti nenään ja menee suoraan päähän ja hermoon, muutun kireäksi kuin viulunkieli (- minähän en siis normaalioloissa juurikaan rähjää. Oikeasti!).

Saan myös oikeasti psyykata itseäni, etten juokse samantien tuhatta ja sataa ovesta ulos. Voi olla vaikea ymmärtää, mutta altistuneessa elimistössä kytkeytyy päälle jonkinlainen alkukantainen pakoreaktio paikoissa, joissa on huono hengittää. Olen keskustellut tästä useiden muiden samanmoisten kanssa, en siis vain kuvittele tätä tunnetta, kuten alkuun itsekin luulin.

Valoa pimeyteen. Äitini tuoma ulkovalo.


Että sellaisia leppoisia ovat aamumme tällä viikolla olleet. Katsotaan, jätänkö jatkossa kuopuksen hoitajien huomaan jo ovelta. Onneksi ensi viikko on syyslomaa ja mietin ja tunnustelen tätä asiaa sitten loman jälkeen uusin voimin. Ja kyllä, olen myös, tottakai, huolissani kuopuksesta, kun hän sentään jää konttiin koko päiväksi. Mutta se on niin ahdistava ajatus, etten oikein pysty edes loppuun saakka sitä käsittelemään. Onneksi hän on meistä vähiten reagoinut ja altistunut. En pysty ajattelemaan sitäkään, että esikoinen tuntuu jälleen saavan oireita koulusta. Huokaus. Iso huokaus!

Mutta Bhutaniin siksikin, että siellä on otettu käyttöön paitsi autoton tiistai, bruttokansantuotteen ohelle brutto-onnellisuusindeksi. Eikö kuulosta mahtavan hmmm... mielenkiintoiselta!?! Minun brutto-onnellisuusindeksini on nyt hetkellisesti hyvinkin lähellä nollaa jollei peräti miinuksella. Mutta täältä noustaan, varmasti.

Voi niillä tehdä taidettakin!


Ja lisää uutisia Bhutanista: valtio pyrkii luonnonmukaistamaan kaiken maatalouden kymmenessä vuodessa. Kun minä jään tässä parinkymmenen vuoden päästä eläkkeelle - mikäli eläkeikä ei ole noussut seitsemäänkymmeneen ennen sitä - on siellä asiat varmaan jo aika hyvällä mallilla. Että sinne vaan nauttimaan buddhalaisesta rauhasta ja puhtaista luonnonantimista. Sitä odotellessa (vähän sitä buddhalaista mielenmalttia heti mulle tänne)!

***

Keskustelu, joka käytiin meillä tällä viikolla, kuopus vessassa, minä keittiössä:

Äiti, mun suusta tippu kuolaa mun kalsareille!
(Pidättelen naurua) Ei haittaa...
Mua haittaa, en mä voi kuolaisia kalsareita käyttää.
?!?

Mä en sitten kai vaan opi ymmärtämään miehiä!
Mutta tänään onkin Tyttöjen päivä.

8 kommenttia:

  1. Huomenta ja kiitos linkeistä, ne olivat perin valaisevia ja täytyy sanoa että Bhutaniassa asuu viisas kansa - kaikinpuoli.
    Huono sisäilma on todellinen ongelma koska useimmiten se altistuminen ja reaktiot tulevat esiin vasta siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut. Toivotaan kuitenkin ettei kumpikaan lapsista saa mitään vakavampaa. Nauratti tuo lopussa oleva keskustelu, elämä ei aina ole niin helppoa.... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta!

      Bhutan kuulostaa kaikin puolin houkuttelevalta, paha vaan, etteivät he suhtaudu länsimaisiin kovin avoimesti. No, ehkä 20 vuoden päästä?

      Elämässä on alhonkin keskellä ne hupaista puolensa. Koitan muistaa sen. Kuten vaikka kuolaiset kalsarit.

      Mukavaa päivää.

      Poista
  2. Olen ennenkin kuullut Bhutanin erinomaisuudesta :-D Ei hullumpaa, mut jos täältä kotomaastakin löytyisi se oma paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään alan taas taipua kotiseudun kannalle. On parempi päivä! (Eikä vähiten ranteen kilinän vuoksi ;-)

      Poista
  3. Jos olisin Bhutanilainen ja katselisin länsimaailmaa Bhutanilaisesta näkökulmasta en minäkään suhtautuisi meihin kovin myötämielisesti... Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että meidän ja maapallon ainoa toivo on että koko systeemi romahtaa ihan täysin, jolloin meidän on ihan pakko alkaa ajatella asioita uusiksi. Nyt meillä on asiat vielä niin näennäisen hyvin että on helppo sulkea silmät, toivoa parasta ja olla tekemättä mitään liian radikaalia joka saattaisi vaikuttaa omaan elintasoon heikentävästi.
    Menipä vähän syvällisesti vähän asian vierestä.
    Asiaan.
    Olen t.o.d.e.l.l.a pahoillani sinun ja perheesi puolesta kun joudutte taistelemaan tuon altistusongelman kanssa. Aina kun näitä katkelmia teidän arjesta lukee tekisi mieli mennä kiljumaan jonnekin että ETTEKÖ TAMPIOT TAJUA mitä tässä maassa tapahtuu. Tätä menoa silloin 20 vuoden päästä teitä sairastuneita on varmasti paljon enemmän. Toisaalta, ehkä se sitten herättää jonkun tajuamaan että näin ei voi jatkua. Sitä odotellessa toivotaan että teille löytyy pian joku ratkaisu. Kaikkeen. Ja toivotaan että lapsesi selviävät eskarista/koulusta ilman pysyviä ongelmia. Ehkä lohtuna vähän on se että suurin osa kai selviää(kö?) joten tilastollisesti mahkut on ihan hyvät??? (Enhän minä kyllä näistä asioista oikeasti tiedä yhtään mitään..)

    Tästä nyt ei tullut ollenkaan sellainen rohkaiseva ja lohduttava kommentti niinkuin oli tarkoitus. Tuli sensijaan kiukunpurkaus. Arg.

    *Virtuaalihalaus*

    ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos halista ja purkauksesta, Magdaleena, oikeasti!

      Sama olo minullekin tulee usein, mutta näillä korteilla mennään, mitä on jaettu. Joskus vähän apeampana, joskus pirteämpänä. Onneksi yleensä kuitenkin ihan positiivisella mielellä ;-)

      (Ja ei, ei ne tampiot tajua. Mä en enää oikein jaksaisi enää yrittääkään. Mutta toki sitten, jos taas on pakko jomman kumman lapsen puolesta, niin koitan.)

      Bhutan, muuten, vaikuttaa kaiken kaikkiaan aika ideaalilta paikalta vaikkapa odottaa sitä povaamaasi romahdusta. Aurinkoisia päiviä odotellen ja toivotellen!

      Poista
  4. Vai että sellaisia suunnittelet! Eikä tosiaankaan voi pitää kuolaisia kalsareita, laitapas omalle kohdallesi, heh. Mua aivan nauratti, kun katslein kuviasi keittiöstäsi...ostin viime vuonna just tuollaiset kattilat nuorimmaiselleni ja harmitti, kun en malttanut ostaa itsellenikin. Ja sitten keittiössäni on kynttilöitä lasiastiassa, just samanvärisiä ja vielä kaikenkukkuraksi noita pyöreitä oranssisiakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, sulla on sitten hyvä maku, vilukissi!

      Jep, Bhutan houkuttelee, tosin nyt on jo parempi mieli - niin on nainen häilyvä... ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana