Sekavia jorinoita

Upeaa säätä on luvassa ja nyt ihan oikeasti vihertää täälläkin. Kun aiemmin saatiin vettä ja nyt tuo ilma lämpiää, luonto herää eloon. Rakastan tätä hennon vaaleanvihreää. Ja näitä:

muutaman hassu kukkanen minunkin pihassani kukkii. Ja pääskysenkin näin, joten nyt se on, kesä!

Viikonlopun alkajaisiksi meillä oli koko kunnan illanvietto leirikeskuksessamme ja sää totisesti suosi. Ruoka oli hyvää ja musiikki samaten. Juomaakin olisi ollut tarjolla, mutta lähdin suosiolla omalla autolla, kun kuopus nappasi leirikoulusta noron. Puuh. 

Se oli kuitenkin päivän podettuaan sen verran kunnossa että uskalsin jättää sen siksi aikaa yksin. Puhelin oli hollilla ja matkaa kymmenen minuutin verran. Ei hälyytetty kesken kaiken kotiin. 

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun sairauden vuoksi piti perua isäviikonloppu. Oksentavaa kuumeista lasta kun ei oikein tehnyt mieli laittaa junaan. Seitsemään ja puoleen vuoteen ainoa kerta - aika hyvin. Ja tämäkään ei varsinaisesti haitannut, kun isänsä oli leirikoulussa valvojana alkuviikon eli ovat siis aivan vasta nähneet ja viettäneet aikaa yhdessä. 

Leirikoulu oli onnistunut (tätä jälkitautia lukuunottamatta) ja muutenkin jo kovasti on kesäloman odotusta ilmassa. Kaksi viikkoa! Eilen oli vielä seiskaluokkalaisten vanhempainilta ja maanantaina on ryhmäytymispäivä yläasteella, joten kyllä konkretisoituu kivasti se, että on teini tai iso poika talossa. Apua!

Tämän sekavan jorinan päätteeksi toivotan oikein hyvää viikonloppua!