Se oli virhe

Ei tämä, niin kuin ei mikään tilannekomiikkaan perustuva juttu aukea kirjoitettuna, mutta menköön.

Kuvitelkaa saapuvanne yöllä autolla yliväsyneenä 24/7 aakkoshuoltoasemalle. Paikasta saa myös erään ketjun hampurilaisia ja pizzaa. Edessänne on asiakkaana kaksi miestä. Toisellakin on päällään värikkäät vaatteet, mutta toinen vasta herättääkin hetkeksi: päässä on violetti-vaaleanpunainen virkattu pipo, josta roikkuu ketjusilmukoin tehtyjä koristuksia. Takki on keltainen, housut polvimittaiset ja vihreät. Jalassa on paitsi eriparitennarit myös vaaleanpunaiset polvisukat, joissa on sydämiä.

Kaksikko miettii pitkään ja hartaasti erilaisia vegevaihtoehtoja. Keskusteluun he saivat kulumaan noin viisi minuuttia ja äärettömän määrän jahkailua ja pähkäilyä, mutta sisältö oli tiivistettynä tämä:

"Onpa hienoa, että huoltiskalta saa nykyään smoothieitakin. Onkohan noissa lisättyä sokeria? Siinä tulee helposti päivän sokerikiintiö sitten täyteen."

"Ja kasvisvaihtoehtojakin on useita. Härkishampurilainen ... hmmm ... kuulostaa hyvältä. Kasvistortilla. Vegeburger."

Myyjälle: "Mä voisin ottaa ton härkishampparin."
Ja jahkailu jatkuu, kun myyjä on mennyt.

"Mä olen joskus syönyt tuon vegeburgerin ja se oli kyllä hyvä. Olikohan tämä virhe?"

Tuli mieleen Putoushahmo, joka sanoi "Se oli virhe". Tai ylipäätään joku/mikä tahansa sketsihahmo. Jostain syystä ensimmäinen reaktio on kuikuilla mahdollisia piilokameroita. Tai polttariseuruetta.

Kuvituskuva. Henkilöillä ei ole mitään tekemistä tarinan kanssa.

Mutta ei, kyse oli todellisesta tilanteesta aamuyöllä ja ihan oikeista ihmisistä. Minun oli ollut tarkoitus nukkua kyseisen huoltoaseman ja kodin välinen matka mutta eihän siitä mitään tullut. Hysteerinen hihitys purkautui huulilta ihan joka kerta, kun mietin miekkosia. Itse asiassa näin tapahtuu edelleen. Sama efekti toistuu esikoisen kohdalla. Häneltä tuli vast ikään tekstari: "Kävin syömässä Hesessä härkishampurilaisen, tuli mieleen ne ...piip-paikan... veijarit :D".