Ikivanha?

Tunsin itseni ikivanhaksi, kun tässä yksi aamu kerroin kuopukselle, että sellainen sanonta on olemassa kuin kevät keikkuen tulevi, ja aloin selittää mitä se tarkoittaa. Kuopus katsoi minua sillä tavalla vähän väsyneesti kuten teinit vain osaavat ja totesi: sä sanoit nuo täsmälleen samat sanat ja asiat viime vuonna tähän aikaan. Auts. No mutta kun se kevät tulee keikkuen...

Muita vanhoja sanontoja, joiden olemme viime aikoina todenneet pitävän paikkansa, on aamun rusko päivän pasko. Maanantaina oli upea oranssin violetti auringonnousu ja sitten onkin ollut siitä pitäen aivan kauheaa keliä. Ahneella on paskanen loppu opittiin jo taannoin, kun tarjolla oli pannupullaa ja kuopus söi yhden liikaa. Se turpoaa mukavasti mahassa... Minä taas en millään opi, söimme taas tortilloja ja aina on pakko änkeä niin paljon täytettä, kermaviilikastiketta, guacamolea, tuoreita asioita ja juustoraastetta, että syöminen on suunnattoman sottaista. Kuopus taittelee omansa siistiksi taskuksi ja naureskelee vielä olemattomaan partaansa. Grrr.

***

Samaisena aamuna pohdimme muuten myös, miksi niin monet piirroshahmot elelevät ilman housuja. Ei siinä mitään, elelköön, mutta kovin epäloogista se kyllä on, kun Muumit pukevat rannalla ylleen uimahousut. Miksi ihmeessä? Tai Aku peittää häveliäästi jalkovälinsä riisuttuaan paidan. Nalle Puhkin kuuluu tähän housuttomien joukkioon, ja hän sai armottoman tuomion kuopukselta: "no se on kyllä sellanen hunaja-addiktoitunut outo karhu joka elää metsässä kummallisen possun ja masentuneen aasin kanssa". Ahaa... eikun siis Ihaa?