Sivut


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Aapelin tekosia

Aapelin jälkeinen  aamu oli kyllä mielenkiintoinen. Työt alkoivat pitkän loman jälkeen, ja ensinäkin olin rättipoikkiväsynyt, koska rytmi kääntyi lomalla luvattoman paljon ja uni tuli aivan liian myöhään. Ensimmäisenä kurkkaan pakkasasteet, mutta öinen myräkkä oli peittänyt mittarin niin, että oli pakko piipahtaa ulkona ja putsata se. Aha, sen verran, että autoa pitäisi lämmittää. No, heitin takin possupuvun päälle ja lähdin viemään piuhaa paikoilleen. Tai siis kahlaamaan hankeen. Juuri parahultaisesti puuskainen tuuli paukautti myös raolleen jättämäni oven kiinni. Auts.

Onneksi minulla on tällaisia ja muitakin sattumuksia sekä unohduksia varten varasuunnitelma ja -avain, mutta sanottakoon nyt vaikka niin, että kun lunta on tullut puoli metriä (no melkein) niin sen on oltava aika pirun hyvä... Lahkeet märkinä pääsin kuitenkin kotiin sisään ja jatkoin aamutoimia. Tässä vaiheessa tajusin jo kuitenkin varoitella kollegaa, etten ehkä aivan siihen kellonaikaan ennätä kun olin ajatellut. Auto olisi vielä kaivettava esiin.

Se olikin sitten sellainen urakka, että oksat pois. Ja lumet. Ja kaikki muukin, mukaanlukien risut ja männynkävyt. Kun Pösö on vielä mallia pieni ja tehoton, niin piti useampaan otteesseen kaivaa lisää lunta pyörien alta/vierestä/takaa ja aurata aika hemmetin iso osa pihasta että ylipäätään oli mitään mahdollisuuksia onnistua. Puolen tunnin - kyllä, katsoin kellosta - hikisen urakan jälkeen pääsin onnella ja vauhdilla ajotielle, joka onneksi sitten olikin jo aurattu.






Sen verran kylmää ja kuumaa tuli siinä hommassa saatua, että lähdin töistä aika varhaisessa vaiheessa kotiin kiskomaan sinkkiä, ceetä ja echinaa, että pääsen viikottaiseen iltavuorooni. Se toki helpottaa, kun ei tarvitse olla ihan kukonlaulun aikaan liikkeellä. 

Silti, rakas universumin lumi- kohtalo- ja/tai kohtuullisuusvastaava, please, saisiko annostelua vähän rukattua tasaisempaan suuntaan. Ei mulla muuta.

14 kommenttia:

  1. Hui sentään! Meillä sai olla kuin lintukodossa, luntakaan ei kovin montaa senttiä tullu. Vähän oli oksia irronnu vanhoista koivuista tuulessa.
    Varasuunnitelmat on hyviä olemassa juuri tuollaisia hetkiä varten! Sitä on aika orpo ulkona kylmässä sisävaatteisillaan, jos ei pääse kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tein vielä varasuunnitelman varasuunnitelmankin, naapurissa oli valot, joten olisin voinut mennä sinne soittamaan huoltoyhtiöön, mutta onneks ei tarvinu.

      Jostain syystä mua vaan huvitti nää kommellukset, onneks ei vituttanut (no kolatessa vähän ;-)

      Poista
  2. uhh.

    Täällä ollaan kuulemma jo menossa kohti loskasäätä.
    Vähintäänkin kohtuullista olisi, että yksi säätila pysyisi vähän pidempään kuin puoli aamua...ensin on liikaa lunta ja sitten se sama loskana, ei ole mun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä on tänään 20 astetta pakkasta (jota sitäkään mä en millään muotoa rakasta, eikä mun autonikaan, saa nähnä millaisia töihinpääsyongemia tänään on. Onneks on iltavuoro ja aikaa lämmittää autoa, kokeilla ja miettiä ja vaiks hommata kyytiä jos on tarpeen) eli vaihtelee kyllä.

      Muistaakseni huhuilin sitä kohtuullisuusvastaavaa myös kesällä - vaikka rakastan kuumaa.

      Poista
  3. No Ahvenanmaalla on kolme ja Itä-Lapissa kolmekymmentä astetta, että keskimäärin ihan kohtuullista!

    VastaaPoista
  4. Vara-avain on yksi maailman parhaista keksinnöistä!
    Aapeli pisti sut ylimääräisiin hommiin, hih :) Mä uskallan nauraa täällä, kun näin, ettei sua pahemmin harmittanut ;)
    Mullakin meni kyllä myös myrskypäivän pläänit uusksi, Aapeli voitti ja mä jäin kotiin loisimaan. Sinne mihin olin menossa, oli niin kaamea keli, että päätin etten mene, kun ei ollut pakko. Onkohan musta tullut vanha?
    Mukavaa iltavuoroiltaa sinne, napsi kukkutimurusia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aapeli ei oo mun kamu, vaikkei se mua vittuuntumaan saanutkaan ;-)

      Oli vilkas ilta ja kukkutimurusiakin. Sinne niitä kans <3

      Poista
  5. Arvelinkin säätä seuratessani, että päivä oli monelle aika kamala. Onneksi kaikki taisi mennä loppujen lopuksi ihan hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se, mutta mulla oli onneks positiivinen mieli ja asenne, en kuollut vitutukseen ;-)

      Poista
    2. Se olis karmea kohtalo, olla täydellisesti vittuuntunut ja vielä kuolla siihen ;-)
      Olen iloinen, että olet elossa ja hyvällä tuulella :D

      Poista
    3. Kiitos samoin, ihana ystäväni!!!

      Poista
  6. Samaa se oli maalla kun mietin minä päivänä a. auton saa rapattua esiin b. viemään kyseisen henkilön asemalle c. onko vr liikkeellä/liikenteessä minkälaisella aikataululla. Eilen palauduin kaupunkiin ja näyttää taas pukkaavan lunta eli päivävalinta matkustukseen oli oiva. Työn raskaan puurtajalle voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää talvi sellasta... pakkaset ei oo hyvät (saa jännittää käynnistyykö auto), lumi ei oo hyvä, jos sitä tulee kerralla liikaa eikä kyllä lumeton (luonnolle) ja loska (ihmisen luonnolle) nekään. Oi voi ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana