Aapelin tekosia

Aapelin jälkeinen  aamu oli kyllä mielenkiintoinen. Työt alkoivat pitkän loman jälkeen, ja ensinäkin olin rättipoikkiväsynyt, koska rytmi kääntyi lomalla luvattoman paljon ja uni tuli aivan liian myöhään. Ensimmäisenä kurkkaan pakkasasteet, mutta öinen myräkkä oli peittänyt mittarin niin, että oli pakko piipahtaa ulkona ja putsata se. Aha, sen verran, että autoa pitäisi lämmittää. No, heitin takin possupuvun päälle ja lähdin viemään piuhaa paikoilleen. Tai siis kahlaamaan hankeen. Juuri parahultaisesti puuskainen tuuli paukautti myös raolleen jättämäni oven kiinni. Auts.

Onneksi minulla on tällaisia ja muitakin sattumuksia sekä unohduksia varten varasuunnitelma ja -avain, mutta sanottakoon nyt vaikka niin, että kun lunta on tullut puoli metriä (no melkein) niin sen on oltava aika pirun hyvä... Lahkeet märkinä pääsin kuitenkin kotiin sisään ja jatkoin aamutoimia. Tässä vaiheessa tajusin jo kuitenkin varoitella kollegaa, etten ehkä aivan siihen kellonaikaan ennätä kun olin ajatellut. Auto olisi vielä kaivettava esiin.

Se olikin sitten sellainen urakka, että oksat pois. Ja lumet. Ja kaikki muukin, mukaanlukien risut ja männynkävyt. Kun Pösö on vielä mallia pieni ja tehoton, niin piti useampaan otteesseen kaivaa lisää lunta pyörien alta/vierestä/takaa ja aurata aika hemmetin iso osa pihasta että ylipäätään oli mitään mahdollisuuksia onnistua. Puolen tunnin - kyllä, katsoin kellosta - hikisen urakan jälkeen pääsin onnella ja vauhdilla ajotielle, joka onneksi sitten olikin jo aurattu.

Sen verran kylmää ja kuumaa tuli siinä hommassa saatua, että lähdin töistä aika varhaisessa vaiheessa kotiin kiskomaan sinkkiä, ceetä ja echinaa, että pääsen viikottaiseen iltavuorooni. Se toki helpottaa, kun ei tarvitse olla ihan kukonlaulun aikaan liikkeellä. 

Silti, rakas universumin lumi- kohtalo- ja/tai kohtuullisuusvastaava, please, saisiko annostelua vähän rukattua tasaisempaan suuntaan. Ei mulla muuta.