Plääh. Ehkä.

Lunta tuli eilen aika lailla (no ei onneksi sitä luvattua 10-15cm).

Auto pysähtyi kesken matkan lauantaina

 - onneksi tosi lähelle kotia ja niin, että sain lasketeltua sen hautausmaan parkkiin. Luottokorjaajani haki sen siltä pajalle ja voipi olla, että jo huomenna saan Pösöni takaisin.

On se silti säätämistä kyytien kanssa; kaupassa käynti, treenit, ai niin, ja ihan vaan työ- ja koulu...

Pääsiäinen loppui ja arki alkoi, mutta viikko on toki lyhyt (ja päivät sekaisin).

Kukkakimppukaan ei enää ole ihan
tämän veroinen,
mutta on siitä jotain jäljellä...

Kuopuksen isä huomauttelee kummallisista asioista.

Altistuskin vaivasi pienen pääsiäisbreikin jälkeen töihin palatessa.

Liikaa kaikkea.

Tuntuu, että normiarkikin on välillä vähän sellaista haastavanpuoleista, niin ei meinaa jaksaa mitään ylimääräistä!

Vähän ahistaa

mutta koitan ajatella sitä hopeareunusta tai jotain.

Plääh. Huonolla menestyksellä osan aikaa...