Olipas yllätys! Esikoinen tuli perjantaina hakemaan auton lainaan ja nappasin hänet kyytiin asemalta. Heti kaukaa katsoin, että nyt on jotain kummallista, erilaista pojassa. Rastat olivat lähteneet! Yksi aikakausi tuli päätökseen, laitoimme ne jouluna 2011 joten kerkesivät olla ja kasvaa kuusi vuotta. Alla olevassa kuvassa toissa kesältä rastat ovat jo aika pitkät.
Nyt ylettyivät liki persiiseen ja olivat tavallisesti nutturalla. Leikatut rastat painoivat puolitoista kiloa!
Esikoinen sanoi, että nyt on aika kevyt ja vapautunut olo. Edelleen tosin kuulemma on "pakkoliikkeitä": nukkumaan mennessä haroo niitä hartioiden kohdalta pois selän alta, roikkumaan tyynyn yli kohti sängynpäätyä, suihkuun mennessä nostaa kädet ylös alkaakseen irrottaa ponnarinauhaa.
Oli kuulemma pitkällisen harkinnan tulos. Vähän yleistä kyllästymistä ja tässä opiskelijaelämänvaiheessa olleet myös hieman työläät. Saunailtojen jälkeen kuivuminen kesti tuntikausia eikä kovin lentäviin lähtöihin tai ex tempore saunomisiin ollut oikein mahdollisuutta. Kuten sanottu, aikansa kutakin!
Oli kuulemma pitkällisen harkinnan tulos. Vähän yleistä kyllästymistä ja tässä opiskelijaelämänvaiheessa olleet myös hieman työläät. Saunailtojen jälkeen kuivuminen kesti tuntikausia eikä kovin lentäviin lähtöihin tai ex tempore saunomisiin ollut oikein mahdollisuutta. Kuten sanottu, aikansa kutakin!
Tässä noutokahvi, jonka esikoinen jätti jälkeensä ja kauan sitten irronnut rasta, jonka jostain syystä olen säilyttänyt. Mun rakas rastapää. Tai siis rakas lapsi.
Voi <3 Niin ne lapset kasvaa :)
VastaaPoistaMä siivoilin juuri tässä pari päivää sitten koneeltani valokuvia ja löysin kuvia siltä päivältä, kun Pojalta leikattiin tukkaa, olkapäille ulottuva pitkä tukka, kun oli armeijaan lähtö edessä. Äiti letitti sen ensin ja pyysi leikkaamaan sen letin poikki... tuolla se letti on vieläkin tallessa, kymmenen vuoden jälkeen :)
(Mä olen niiin vanha tänään...)
Noh..Poika tuli armeijasta maitojunalla takaisin ja meni sivariin; mikä ei näin vuosien jälkeen ajateltuna ollut yhtään sen huonompi ratkaisu. Oppi varmasti paljon elämästä sen vuoden aikana, uskoisin.
Meillähän mennään kans sivariin (rastoilla tai nykyisin ilman...) ja oon ihan varma, että se on paras vaihtoehto.
PoistaEiks oo hullua miten tää aika kuluu? Lapset kasvaa mutta me ei, paitsi leveyssuuntaan ;-)
Ottihan se toki ensin AM:lle vähän "koville", mutta koska kyse oli aikuisen miehen päätöksestä (siis iältään :D), niin minkäpä isä Pojan päätökselle voi. Ja toki AM päätöksen hyväksyi, eihän siinä mitään. Ja kun nyt on asiasta puhuttu, niin hänkin on sitä mieltä, että päätös oli ihan hyvä. Opettavainen kokemus, kaikin puolin.
PoistaMutta kai munkin pitää jo seuraavana syntymäpäivänä jotain täyttää, 25 ei enää mene läpi, kun Poika meni jo ohi..
Ja tuo on NIIIIN totta. Leveyttä, pyöreyttä vaan kasvetaan :D
Edes järki ei meillä taida enää kasvaa ;)
Ei kasva, järki, ei ;-)
PoistaJuu mullakin kun esikoinen täyttää tänä vuonna sen 20 niin voi olla vähän turha enää valehdella olevansa mitään sen vähempää kuin mitä oikeesti on mittarissa.
Ää, sulla menee 25 vielä ihan täydestä ;)
Poista35?
PoistaHuh, onpa ollut rastoilla painoa! Enpä ole tullut ajatelleeksikaan.
VastaaPoistaNiin ne aikakaudet päättyy ja toiset alkaa. ❤
No en mäkään ollu ajatellu, mutta sitten kun miettii, että kantais koko ajan puolentoista litran vichypulloa pään pääällä... on siinä niska ja ryhti kovilla.
PoistaToisaalta se painohan on lisääntyny pikku hiljaa, niin ei sitä varmaan sillai edes oo huomannu edes esikoinen ite. Mutta totisesti, aikakauden päättyy - sä kirjoitit samasta aiheesta itsesi kohdalla ❤
Onko siitä jo kuusi vuotta??!! Ihan käsittämätöntä, miten aika kuluu. Ja kehitystähän tapahtuu, kyllästyminen lienee osa sitä.
VastaaPoistaRastoja meillä ei ole vielä keksitty, mutta tukan väri on vuosien aikana vaihdellut laidasta laitaan.
Siis mieti, kuus vuotta, tosiaan! Löysin postauksenkin: http://marjaananmaja.blogspot.fi/2011/12/hautausmaalla.html
PoistaMeillä on sama väri ollut, mutta nyt kun rastat lähti, oli muuttunut suorastaan ruskeaveriköksi. Kyllä menee äitillä aikaa tottua!!!
enpä ole tullut ajatelleeksikaan, että rastoissa olisi noin paljon painoa. Mahtaa olla kevytpäinen olo nuorukaisella!
VastaaPoistaSe varmaan leijailee pää pilvissä ;-)
PoistaJoo ei sitä tuu ajatelleeksikaan, että ne kulkee kuin ois puolentoista litran vichypullo pään päällä (me demonstroitiin asiaa sellaisella kuopuksen kanssa) - toisaalta se paino kasvaa vähitellen kun tukka kasvaa, joten ei sitä varmaan ite rastapääkään tiedosta.