Sivut


torstai 1. helmikuuta 2018

Kolme kurjaa

Onpas ihanaa, kun aina ei tarvitse olla niin hiton positiivinen. Kas tässä: kolme huonoa -haaste, jonka nappasin Kinttupolkujen ihanalta Marikalta.


Jooei!



Kolme huonoa asiaa päivässäni

Nämä ovat nyt eiliseltä koska aamu on niin alussa, ettei tässä juuri mitään ikävää ole ehtinyt tapahtua.

1. Vähän liian vähäiset unet. 
2. Hartiat jumissa.
3. Yksi kesään liittyvä typerä vääntö.
Niin, eipä sitä eilenkään näemmä mitään isompaa vastoinkäymistä ole ollut, onneksi.


Kolme huonoa asiaa minussa

Jaa-a, mitä sitä nyt keksisi kehtaisi kertoa? 

1. Öö, olen aika suurpiirteinen. Monissa asioissa. Siivoamisessa eritoten. Hmm...
2. Itsekriittisyys on asia, jonka kanssa painiskelen. Omm, minä olen hyvä, minua tarvitaan...omm
3. Itsekurin puute ja persous sekä makeille että suolaisille herkuille. Huono yhdistelmä. Tosi huono!


Kolme huonoa asiaa elämässäni

1. Altistus joka aiheuttaa
2. Rahapulaa joka aiheuttaa ajoittaista 
3. Ahdistusta


Kolme huonoa asiaa tänä vuonna

Vuotta on mennyt sen verran vähän, että pitää ihan miettiä.

1. Epämiellyttävät ja epävakaiset talvikelit. Ei voi mitään, olen kesäihminen.
2. Ystävän muutto yli 200 kilometrin päähän on ehdottomasti kurja asia. Alan pikku hiljaa ymmärtää, että näin on tapahtunut ja mitä se tarkoittaa. Tokihan me emme katoa tosiltamme mutta muuttaahan tämä ystävyys nyt väkisinkin muotoaan. Ei voi ex tempore istahtaa iltateelleviinille ja piipahtaa hänen kaupassaan kahvilla. Nyyh!
3. Se saamarin elatustaisto oli huono asia. Onneksi se on ohi. Selvisin "voittajana".

Kolme huonoa asiaa blogissani 
(näitä ei Marikalla ollut, mutta löysin ne Tuulan katon alta)

1. No kuvat, ehdottomasti
2. Olisiko seuraava sitten loogisesti teksti? Tuota, sanottakoon vaikka se, josta jo avauduinkin blogiturhautumiseni yhteydessä, että en oikein osaa tällä hetkellä päättää mitä kirjoittaa, mistä, kuinka avoimesti jne. 
3. Ja siitä johtuva ajoittainen writers block sekä sekava höpönlöpö.


Nappaa jos nappaa!


***

P.S. Pakko jatkaa edellispostauksen linjoilla pohdintaa tortuista ja pipareista. Muistin, että minä olen jossain vaiheessa vienyt samaisen lehden toimitukseen paikallisia luomumunia kiitokseksi hyvästä työstä ja viikoittaisesta ilahduttamisesta. Kysymys kuuluukin, jos minä olisin ollut mies, olisiko se ollut sopimatonta, että vein kahdelle naistoimittajalle munaa munia?

13 kommenttia:

  1. Voi, tää on hyvä! Aina kun kysellään niitä hyviä asioita ja listataan kiitollisuuden aiheita, niin tää on piristävä poikkeus :)
    Eikä munatarjous ole sopimaton, jos ne on kanan, eikä omia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään pitää olla paitsi positiivinen, niin myös niin hitsin poliittisesti korrekti ;-)

      Poista
  2. Ei, kun ne ei olleet sun omat (munat) :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, eli omien munien lahjoittaminen ei ole okei, mutta toisten on ;-)

      Poista
  3. Niin samaistun moneen kohtaan. On huonoa nukkumista ja niskajumia ja rahat pakkasella ja koska talvi ja sitten ei tiedä yhtään mikä blogin kultainen lanka pitäisi olla. Niin ja mikä siivous? (voi kun näkisit!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin just eilen esikoisen kämpillä ja vähän omaatuntoa kolkutteli, koska on selvästi oppinut, että ei se niin nuukaa ole sen siivouksen kanssa... periytyvää.

      Sulla oli ihania kuvia ja tarinoita, ihan pikkusen näinkin!

      Poista
    2. Ei siitä kannata omaatuntoa kolkututtaa. Paree niin kuin olla neuroottinen matonhapsunoikoja. Onpahan yksi syy vähemmän ahdistumatta, jos / kun saa omia lapsia. 😁

      Poista
    3. Totta, näillä mennään ;-)

      Neuroottinen matonhapsunoikoja - oi, tunnistan tyypin!

      Poista
  4. Kolme minussa, komppaan näitä =D Niin tuttua, niin tuttua.

    VastaaPoista
  5. Mä en kyllä usko että sinun blogissasi on mitään huonoa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana