Sivut


keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Paineita

Osa teistä muistaa, kun alkuaikoina kirjoitin postauksen joka ikinen päivä. Julkaisin ne aina samaan aikaan. Sitten tuli se hetki, kun päätin, että tämä saa loppua. Sitä ennen olin lakannut kirjoittamasta joistain asioista, koska pienellä paikkakunnalla tuntuu vähän hurjalta olla liian avoin. Ja muutenkin. Tuli sellainen olo, että kaikkia asioita ei viitsi retostella julkisesti.

Niinpä postaustahti hiljeni ja aiheetkin muuttuivat. En ollut enää niin auki enkä aito. Henkilökohtaiset aiheet saivat paljolti jäädä. Mutta mitä sitten tilalle?

Sitä olen viime aikoina miettinyt, ja välillä on paineita kirjoittaa enemmän, useammin, syvällisemmin - mitä ikinä. Jotenkin en nyt tunnu löytävän tähän hommaan tasapainoa. En ehkä sitä vanhaa paloakaan.

Te kaikki olette rakkaita ja ihania. Uskollisimmat kommentoivat joka ikiseen postaukseen, oli aihe sitten mitä liipalaapaa tahansa.





Tämä ei ole lopettamisilmoitus eikä viimeinen postaus. Tämä on pikemminkin anteeksipyyntö, että olen muuttunut hajuttomaksi ja mauttomaksi. Koitan saada jonkinlaisen innon, punaisen langan etsittyä. Joku tasapaino tähän täytyisi vaan löytyä.

Siinä voi kestää hetki. Tai sitten ei.

Oli miten oli,
olette ajatuksissani 💗!

20 kommenttia:

  1. Marjaana rakas. Teet ihan niinkin hyvältä tuntuu. Pikkukyläläisenä ymmärrän hyvin pointtisi. Onhan sekin vaihtoehto, että aloittaa alusta anonyyminä, jolloin voi kirjoittaa mitä haluaa. Puolensa ja puolensa. .
    Mutta hajuton ja mauton ET ole. Mutta ihana olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä mietin itekin tuota, mutta sitten jossain vaiheessa taas tulis epäily ja sitten pitäis taas muuttaa ja ja ja... sä tiedät.

      Te ette huomaa sitä hajuttomuutta ja mauttomuutta kun tykkäätte musta ;-)

      Poista
  2. Kunhan et ihan kokonaan katoa :)

    VastaaPoista
  3. Joo et oo hajuton ja mauton! Kyllä se vire sieltä taas joskus löytyy ja jos ei löydy niin sekin on ihan ookoo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No te ette vaan huomaa kun tunnette mut ja lisäätte ne hajut ja maut ;-)

      Mut katotaan miten tässä käy ja mihin tulokseen tuun ♥.

      Poista
  4. Voi Marjaana <3
    Et tosiaankaan ole hajuton etkä mauton, sinä kallis ystävä! Puskissan pyyntöä lainaan: älä katoa meiltä kokonaan, ethän?

    Blogin kirjoittamisesta ei saa eikä pidä tulla kenellekään taakka eikä pakko - jokaisella on tietysti omat syynsä blogin pitämiselle, mutta itse ajattelen, että se on tie niiden tunteiden ja ajatusten purkamiselle, mitä ei saa ääneen sanottua, tai ei ole kenelle niitä sanoa.
    Joskus on hirveä hinku kirjoittaa, mutta kun pistät sormet näppäimille, ei tapahdukaan mitään: kirjaimet ei asetu oikeaan järjestykseen, eikä sanat oikeaan järjestykseen. Ajatukset jää vaan pyörimään ja pyörimään. Ja varsinkin, jos blogia lukee joku tuttu, sellainen, jolle ei ehkä haluakaan kertoa ihan kaikkea - juuri niin kuin kirjoitit; pienellä kylällä ihan kaikesta ei voi avautua.

    Kevät tekee tuloaan, ehkä siinä samalla muuttolintujen mukana palaa kirjoitusvirekin :) Kirjoittelet kuulumisia silloin kun siltä tuntuu ja jos ei tunnu, niin.. Älä pidä tätä pakkona!
    Olet ajatuksissa joka tapauksessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä Pöllö katoa <3 ja kiitos kauniista sanoista. Mäkin ajattelen - ja luen - sua!

      Blogi on parhaimmillaan juuri tuota mitä kirjoitat, ajatusten ja tunteiden purkamista ja ajatustenvaihtoa, vertaistukeakin. Mä vaan en ole täällä enää aikoihin oikein uskaltanut ja pystynyt kirjoittamaan niitä ajatuksia, sitä, mitä elämässä tapahtuu ja mielessä pyörii. Se on vähän sellanen vääristävä peili, kun näyttää vaan tietyn puolen itestään.

      Sitten tulee välillä blokki eikä pysty kirjoittamaan mitään ja kuitenkin paine edes jotain julkaista. Just tällasesta hetkestä tuo kirjoitus kumpusi: oli tunne, että "jotain on pakko kirjoittaa kun on jo keskiviikko ja viimeks lauantaina laitoin pienen päivityksen". Sitten nuo sanat vaan tuli!

      Katotaan mitä tapahtuu!

      Poista
  5. Elä katoa!
    Ja et kyllä ole hajuton tai mauton tai mitään semmoista, vaan olet ilo!

    Aina sanat eivät kulje, joskus niitä pitää vähän nyhtää esiin. Joskus pitää mietiskellä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Marika, olet ihana <3
      kiitos!

      Musta ehkä vaan tuntuu siltä, kun en voi elämän kaikkia värejä täällä kirjoittaa. Välillä - tosiaan - pitää mietiskellä asioita!

      Poista
  6. Sellaista tasapainotteluahan blogin kirjoittaminen on... Työasioiden suhteen olen yrittänyt pitää suhteellisen matalaa profiilia. Pienen paikkakunnan hyvät ja huonot puolet... No, eilen tosiaan kerroin paikallislehdessä tästä kävelyharrastuksestani, joten tulin taas kerran kaapista ulos. Se oli täysin tietoinen valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä jos kuka tiedät mitä tällä ajan takaa. Täällä vaan kaikki tuntee ja tietää toisensa niin hyvässä kuin pahassakin.

      Kaapista ulostulo on aina toivottavaa ;-)

      Poista
  7. Hmmm, blogin pitäminen muuttuu aika ajoin. Katselin myös omaa tahtiani, se on hiipunut vuosi vuodelta, mutta silti jokin saa palaamaan postausten ääreen.

    Minäkin toivon vielä lukevani tarinoitasi. Sain niin mainiot kirjavinkitkin jostain alkuvuoden postaukestasi. Mutta kuuntele nyt itseäsi ja katso mitä tuleman pitää :)

    Oikein hyvää viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla, että lukuvinkit on kolahtaneet <3
      Olikohan ne ne Suutelen postinkantajaa ja Mies joka istutti puita? En varmaksi muista enää...

      Mut joo, katotaan miten tää tästä muotoutuu!

      Poista
    2. Juurikin nuo kaksi kirjaa. Postinkantajaa luen pikkuhiljaa iltaisin - näköjään venyttelen sitä pidemmäksi :) Aavistelen jo vaikka mitä siinä tapahtuvaksi, luulen ettei kaikki ole sen näköistä mitä ensinäkymältä tuntuu...
      Puunistuttaja sai ajattelemaan asioita taas kerran. Tahdon olla aktiivisempi, jossain. Olisi ihana parantaa maailmaa jotenkin konkreettisesti.

      Poista
    3. Voi, niin ihana kuulla, että sä pidit/pidät niistä. Ja Postinkantaja - ah ja voih - se on niin runollinen, romanttinen, kaunis. Ja se loppu. No, sä pääset sinne ;-)

      Poista
  8. Olen sitä mieltä että bloggaaja itse tietää milloin ja mistä kirjoittaa. Välillä on hiljaisempaa ja toisinaan juttua on useammin. Kaikkea on kiva seurata.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari samoin <3
      katsotaan, miten tämä jatkuu!

      Poista
  9. Marjaana , minäkin olen saanut paljon iloa lukiessani sua ja sun tarinoita ja erityisesti ihanista pojistasi. juu se on totta että pienellä paikkakunnalla joku saa lukea sun ajatuksia joku semmoinen jota et halua että se lukis niitä mutta .. kirjoittaa kuitenkin , ne ovat sun ajatukset ja kukaan ei niitä saa sinulta pölliä, eikä pahastua kun sinä ajattelet toisin, tai sun ajatukset ei kohtaa .. Meille olet rakas ja aamen . Kuka ei tykkää älköön lukeko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nata, mulla tuli itku. Sä oon ihana <3
      Kiitos, mä mietin tässä miten jatkan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana