Sivut


tiistai 3. lokakuuta 2017

Välillä

luen nuorten kirjoja. Vähän niin kuin työni puolesta tutustun siihen maailmaan ja tavallaan haen myös vinkkejä poikien lukemiseen. Tai tällä haavaa tosin vain kuopuksen. Edelliset nuortenkirjarynnistykset olivat Salla Simukan Lumikki-trilogia ja John Greenin mainiot kirjat. Häneltä taitaa muuten olla tulossa uusi suomennos jossain lähitulevaisuudessa. Mikään näistä tosin ei ole sellainen, jota vielä omalleni suosittelisin, mutta Nälkäpelinhän se jo ehti ahmia nuorten hyllystä.





No, tällä kertaa nappasin itselleni tuon Kaikki kaikessa -romaanin ja tempauduin kyllä mukaan. En tiedä, leffankin varmaan katsoisin jos tulisi sopivassa välissä vastaan. Teema - sairauden vuoksi kotiin jumiutunut tyttö - vaikutti valintaan ja mietin asioita, tietenkin, ympäristöyliherkän näkökulmasta. Sellaisiakin altistuneita on, jotka ovat kodeissaan vankina. Edelleen jatkuvasta kurjasta olosta huolimatta koitan pitää lippua korkealla ja ajatella, että hullumminkin voisi olla.

***

Tosin välillä mieleen hiipii ajatus, että milloin tästä elämästä tuli tällaista selviytymistä? Päivästä toiseen, (rahapäivästä seuraavaan, jatkuvaa laskemista, että riittääkö tämänkertainen 80€ viikon), terveydellisesti, tunti tunnilta töissä. Välillä on helpompaa, toki, mutta juuri nyt ei kauheasti valoa näy tunnelin päässä. Aika raskaaksi käy se lipun korkealla pitäminen, toisinaan.

8 kommenttia:

  1. Joku just kävi kattomassa ton elokuvan, en vaan muista kuka ja mitä se siitä sano. Siivilään (=mun muisti) ei oo sattumia jääny, mitä nyt joku haiven tahi jälki.

    Oot ihan älyttömän hyvin pärjänny tuossa sun tilanteessa, luulen. Moni olis luovuttanu. Onneksi sulla on äiti ja hyvä ystäväverkosto ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rh, tippa tuli silmäkulmaan... mä olen sellainen sinnittelijä, mutta kyllä se koville ottaa, kun joka paikasta kiristetään ja asiat kaatuu yksi toisensa jälkeen päälle.

      Poista
  2. Joo se monesti mietityttää, että on tosi kurjaa jos elämä menee siinä, että aina vaan odottaa seuraavaa tilipäivää ja laskee montako senttiä voi kunakin päivänä käyttää, että rahat riittää sinne asti. Vuodet vierii ja elämä menee helposti jollain tasolla ohi, jos joutuu aina vaan selviytymään ja elämään vaikka niissä kuukauden sykleissä miettien taas seuraavan kolmen viikon päähän asioita ja kun se ei edes helpota kauheasti, vaan uus taistelu vaan alkaa. Tuntuu olevan liikkeellä tuollaista niin monella ihmisellä, että joskus mietin kans, että miten tää elämä on todellakin sellaista selvitymistä. Jonkun paremman odottelua, mutta koittaako se aika ikinä. Toivottavasti monelle koittais.

    VastaaPoista
  3. Meillä toinen kaksosista on lukenut nuo Greenit ja odottaa aina uutta kuin kuuta nousevaa, eli maistuvat vielä kaksikymppisellekin. Nuorten kirjat ovat kyllä monesti ihan aikuistenkin luettavia. Pysyy mielessä vähän sekin, mitä nuorten mielessä liikkuu.
    Sairaudet on aina tosi ikäviä juttuja. Ja ne kyllä herkästi johtavat tuohon selviämiskierteeseen päivästä toiseen. Kun se tilanne tahtoo vaikuttaa kaikkeen; työmahdollisuuksiin, joka taas johtaa taloudelliseen epävarmuuteen jne. Ja kun tilanteessa on vielä kasvava lapsi, joka tarvitsee koko ajan jotain, kun kasvaa niin äkkiähän se kierre on valmis. Hienosti sinä kuitenkin olet jaksanut sitä lippua korkealla pitää! Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että parikymppisetkin pitävät Greenistä.

      Kiitos Sari, mä koitan jaksaa, välillä vähän paremmin ja välillä huonommin. Nytt just, terveyden takia, huonommin. Toisinaan jaksaa kituuttamista paremmin, mutta kyllä se pidemmän päälle käy raskaaksi, ja sitten jo kasaantuukin juttuja joista ei ihan kympillä ja kahdella selvitä niin kuin ruokakaupasta. Mutta tsemppiä tosiaan, sitä koitetaan löytää syksyyn <3

      Poista
  4. Greenin uusin taitaa ilemstyä juuri näinä päivinä Amerikassa, ellen ihan väärin muista. Itse en ole niiden lisäksi lukenutkaan oikeastaan muita nuorten kirjoja kuin Kelley Armstrongin paranormaalin sarjan muutama vuosi sitten.

    Pitikin mainita, että Greenin 'Margo'-sta tehty elokuva oli minusta parempi kuin itse kirja. Sinäkin saattaisit tykätä :)

    Tuo 'kädestä-suuhun'-eläminen on varmasti raskasta ja siihen vielä lisäksi kaikki muu. Mulla on sun lisäksi tuttavapiirissä muutama ystävä, joilla on sama tilanne eli käy töissä ja silti pitää hakea kaikenlaisia avustuksia Kelalta. Ei tunnu reilulta. (Eräskin äiti pohtii juuri, että myisi asuntonsa 18-vuotiaalle lapselleen ja maksaisi sitten vuokraa tälle, jolloin rahat riittäisivät paremmin..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistetään leffa korvan taakse ;-)

      Nuo sumlimiset ja mietinnät kuulostaa niin tutulta, ja epäreluilta myös. Tiedän, että eläminen Hesassa on vaan niin paljon kalliimpaa kuin täällä, että en voi edes kuvitella millaista se siellä olisi pienituloisena.

      Kyllähän sitä hetken seisoo vaikka päällään ja kituuttaa, mutta sitten kun se vaan jatkuu ja jatkuu, niin käy kyllä mielenterveyden päälle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana