Siivouspäivä(t)

Nykyisin kodin siivoaminen kahdestaan kuopuksen kanssa on vähän sellaista festivaalityyppistä: kestää monta päivää - ensin valmistautua ja sitten viettää. Viime viikon loppupuolella ennen kun poika lähti isälleen saimme pupujen huoneen putsattua. Varsinainen työmaa, josta on pakko aloittaa, koska muuten ensin siivottu kämppä olisi täynnä purua, heinää ja leijailevia kaninkarvoja. Kaverukset ovat jo ehtineet sotkea omaansa ennen kun edes ehdimme jatkaa. 

Eilen pääsimme laittamaan kuopukselle uudet verhot ja lampun jotka tilasin alesta (yhteensä n.15€). Huone tuli puunattua samalla ja lakanat vaihdettua myös.

Herran peliluola

Tänään jatkoin, putsasin keittiön, pyyhin pölyt ja vaihdoin olohuoneeseen "syksyverhot". Huutakoon hep se, jonka mielestä verhojen vaihtaminen on mukavaa? Jooei ole. Silmiin tippuu pölyä ja kaikenmaailman nöyhtää verhotangosta, kädet väsyy ja puutuu ja niska huutaa hoosiannaa. Eikä ne penteleen nipsut mene koskaan ikinä kerralla oikein. Aina saa tällätä uudelleen kun jossain päässä on liian  tiheään ja toisessa taas liian harvaan, verho ei asetu. Illalla saatan vielä pestä vessan ja kylppärin jos toivun tuosta koettelemuksesta.

Huomenna pitäisi sitten imuroida ja luututa lattiat sekä omasta huoneesta että muualta kämpästä (lukuunottamatta siis pupujen ja kuopuksen huoneita).

Oikeasti se tyyny pääsi kyllä sohvalle

Ja Kössikin sai kaverikseen tyynyn sävysävyyn.

Tämä kuulostaa siltä kuin asuisimme valtavassa lukaalissa. No, onhan tämä meille kahdelle liian iso ainakin Kelan mielestä mutta oikeasti neliöitä on vain 85. 

On siinäkin hommaa kun on tällainen superlusmusiivooja kuten minä!