Sivut


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Lomalla viimeinkin

Oli alusta pitäen selvää että tästä tulee erilainen reissu kuin yleensä. Olemme kaksin esikoisen kanssa matkassa, hänen pitää hieman lukea ja muutenkin kohde on meille vähän epätyypillinen: totaalinen turistirysä. 

Asenne ratkaisee! Minä nautin lämmöstä, siitä kun meri tuoksuu - ja näkyy omalta terassilta. Juuri aukaisin oven tuulettaakseni, niin aallot kuuluvat ja tuoksu tulee sisään. Täällä rannan kivet puhuvat, Kreikan hiekkarannoilla sellaista ei ole.

Eilen oli hieman vaikeuksia sen asenteen kanssa aluksi, mutta sitten pienen hysterian kautta saimme sen kohdilleen. Taustaksi kerrottakoon, että ke-to -välisenä yönä ajoimme Helsinki-Vantaalle, minä nukuin katkeillen pari tuntia ennen sitä, esikoinen - teinin rytmissä kun muutenkin on - ei sitäkään. Lento lähti varhain aamulla ja koneessa torkkuminen nyt on mitä on. Niinpä olimme umpiväsyneitä, mutta päätimme olla paikkaamatta päivällä ja mennä sitten illalla aikaisin nukkumaan.




Minä lekottelin hetken altaalla, nautin lämmöstä ja oli jo melkein täydellistä tuhansista lapsiperheistä huolimatta kun Bamse ja hänen kaverinsa tulivat pitämään paraatia altaan reunalle. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraako; otin sitten pari kuvaa (jos katsotte tarkkaan tuota yllä olevaa, saatatte bongata Bamsen...) ja  jatkoin aurinkolasien takana hömppäkirjaani lukien. 

Iltasella ajattelimme lähteä kävelylle että pysyisimme hereillä ja etsiä sitten pikku hiljaa ruokapaikkaa siinä samalla. Näin teimmekin, mutta kuvitelmani siitä, että ruokapaikkoja olisi viiden metrin välein osoittautui virheelliseksi. Lomakylien välillä onkin aika pitkät etäisyydet (paljon portaita ja korkeuseroja) ja me olemme toosi kaukana villistä keskuksesta. Se toki oli tarkoituskin, ja yöllä palattuamme kyllä kiittelimme tätä. Oli hiirenhiljaista nukkua!




Hiki päässä tarvottuamme löysimme paikan jossa meitä palveltiin saksaksi. Esikoinen heittäytyi mukaan ja leikimme sitten hetken saksalaisturisteja. Sain ensimmäiset papas arrugadasit ja mojon ja yksinkertaisimmatkin salaatit nyt vaan ovat taivallisen hyviä näistä aineksista. Palatessamme otimme suosiolla taksin, jotka ovat täällä aivan puoli-ilmaisia. 

Uni maistui, ja uusi päivä on nyt alkamassa. Esikoinen heräilee ja menemme aamupalalle. Sitten minä lötkötän auringossa sen aikaa kun esikoinen lukee tämän päivän rupeamansa ylioppilaskokeisiin. Olisi sitä hullumpiakin paikkoja kerrata, varmaan!

9 kommenttia:

  1. Ihanaa lomaa! Teillä on siellä taatusti rentoa, vaikka ympärillä lapsiperheitä pyöriikin. Se vaan on eri, kun itsellä ei ole pientä pyörimässä jaloissa. Teidän kahden ajatukset kulkevat jo samaan suuntaan tällaisella matkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kyllä sujuu, välillä yhdessä ja välillä erikseen ;-)

      Poista
  2. Aaltojen ääni on ihana! Hienoa, että vaikka turistirysä onkin, niin syrjässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä se rantakivien rahina on ihan omanlaisensa. Ja se meren tuoksu... nautin!

      Poista
  3. Myö täällä nautitaan siitä, että lähditte matkaan!
    Ihan henkilääkäriänne myöten ollaan hengessä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja me ollaan kiitollisia ja nautitaan joka hetkestä <3

      Poista
  4. Oi miten ihanaa. Nautinnollista matkaa teille. Hyvää ruokaa, leppeitä tuulenvireitä ja auringonlämpöä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea tuota on saatu ja lisää on, varmasti, luvassa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana