Sivut


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kiitollisuuspäiväkirja

Aloitin kiitollisuuspäiväkirjan pitämisen syksyllä. Ja kuten asioilla on tapana, minun tapauksessani, se jäi jossain vaiheessa. Nyt olen taas sellaisessa tilanteessa, että päätin koittaa jatkaa, jos siitä vaikka olisi apua. Etteivät negatiiviset ajatukset valtaisi liikaa alaa.

Eilen yksin kotona ollessani kuuntelin toisella korvalla keskusteluohjelmaa kroonisesta kivusta. Ajatelin teistä muutamia, migreeniä, särkyjä, kaikkea sitä, mistä minä en tiedä mitään. Vaikka altistus on kurja seuralainen, olen kiitollinen, että toistaiseksi pystyn pääosin itse säätelemään sen vaikutuksia välttämällä paikkoja joissa saan oireita. Olen niin onnellinen, että koti on puhdas.




Olen kiitollinen siitä, että saan välillä vapaata, mutta on ihanaa, kun kuopus tulee tänään kotiin. Ja esikoinenkin reissultaan, aamuyöllä, hyvässä järjestyksessä. Ihanat pojat.

Olen ajatellut teitä paljon, olette minulle rakkaita ja tärkeitä 💋.

Olen kiitollinen siitä, että olette siellä!

12 kommenttia:

  1. Kiitollisuus on asia joka meiltä itsekkäiltä ihmisiltä tuppaa unohtumaan, liian montaa asiaa pidetään itsestäänselvyytenä eikä osata olla kiitollisia ihan pienistä ja tavanomaisista jutuista.

    Mielenkiintoni heräsi tuon "taulun" suhteen vai mikä tuo sydeemi on, klikkasin kuvaa suuremmaksi mutta en oikein saanut selkoa joten voitko heiman valottaa mistä on kyse?

    Mukavaa ja erittäin leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taulun mä löysin paikalliselta kirppikseltä ja se jotenkin puhutteli mua ( http://marjaananmaja.blogspot.fi/2016/09/tauluja-ja-tautia.html )

      On muutamakin hyvä keskustelu käyty kuopuksen kanssa kun se tietty kysyi mitä se esittää. Kerroin, että tää on sen laadun teos, että jokainen voi ite miettiä mitä siinä näkee, No nähpä on sitten tietysti nähnyt vaikka ja mitä! Mä nään etenkin hyvät varti ja tunnelman, joka rauhoittaa mua.

      Mitä kiitollisuuteen tulee, niin olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Kiitollisuuspäiväkirjan idea vissiin kans on opettaa meitä näkemään niitä pieniä hyviä juttuja joista on ja voi olla kiitollinen - isompien ohella, tietty.

      Poista
    2. Kiitos infosta, kävin lukemassa linkin takaa löytyvän postauksen ja mun mielestä tuo taulu on jollain tapaa rauhallinen, en tiedä voiko taulusta sanoa näin mutta sellaiset fiilikset se meikäläisessä herättää.

      Toinen asia mihin kiinnitin huomion, oli taulun takana pilkistävä taisteluase! Hittolainen sentään, susta paljastuu ihan uusia piirteitä ja vaikka tiedän että olet pätevä käsistäsi, niin se puuvartinen "lävistysseiväs" oli ihan jotain uutta :D
      Uskon että se aiheuttaa ankaraa tuhoa sillä puuvarresta saa hyvän otteen ja kun toisessa päässä on kaksi, eri suuntiin törröttävää haarukkaa niin se on sisäkalut morjes kun sillä tökkää sisään pyrkivää epattoa :D

      Päiväkirja on hyvä idea, oma tapani on se että mietin aina iltaisin mitä päivän aikana on tapahtunut ja olen kiitollinen positiivisista jutuista. Kurjia asioita en viitsi edes ajatella koska oman mielen myrkyttäminen on todella helppoa.

      Poista
    3. Jopas sä oot tarkkasilmäinen! Se on työkalu, jolla me hoidettiin pullopuutarhaa - tai siis kaksi niitä. Eli varren päässä haarukka ja toinen samanmoinen, niin sai kuovittua ja kaivettua isossakin pullossa

      ( http://marjaananmaja.blogspot.fi/2014/06/kuinka-teet-pullopuutarhan.html )

      Poista
    4. No se vaan sattui silmään ja tuumin että onko se oikeasti yhtenäinen kapistus vai onko sattunut niin, että haaarukat näkyvät oikealla puolella ja tämä varsi taasen siellä vasemmalla mutta nythän asiaan tuli selvyys joten kiitosta vaan. Kävin myös tsekkaamassa tuon postauksen ja eräässä kuvassa tuo työkalu näkyikin koko komeudessaan ja on muuten osoitus teikäläisen DIY - taidoista!

      Poista
    5. Esikoinen se meillä on kätevä käsistään - saa nähdä miten pärjätään kun muuttaa kotoa pois viimeistään ensi syksynä!

      Poista
  2. Mä olen pitänyt kiitollisuuden päiväkirjaa vuosikausia. Välillä se oli pois käytöstä puolisen vuotta, mutta tauon jälkeen huomasin, että huomioni alkoi häilyä ja tipahtelin taas vanhoihin syviin vesiin. Ennen kirjoitin aina iltaisin ennen nukkumaan menoa. Syksystä alkaen olen kirjoitellut aamulla, kun teen muut omat aamurituaalini. Ideana on juuri tuo mitä sanoit, huomata se mihin kiinnittää huomionsa. Jos elämä on syvältä, niin siltikin ympärillä tai itsessä on jokin paikka/asia joka on ok tai jopa enemmän. Joskus parasta iltakirjoitettavaa mitä on ollut on: olen kiitollinen että tämä päivä on ohi ;-) -aamukirjoitukseen kannattaa kääntää, onneksi eilinen on takana ja nyt on uusi päivä =D.

    Joskus tulee noita hekumallisia tunteita, jolloin rakastaa ja on kiitollinen aivan kaikesta. Niitä hetkiä toivon meille kaikille.

    Aivan ihanaa sunnuntain jatkoa teille sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne myös, suloista sunnuntaita <3

      Kaikenlaista on mielenpäällä ja olen huomannut, että itselleni vaan teen hallaa jos mietin ja ryven vain niissä asioissa. Vaikka kiinnitän huomion välillä siihen mikä toimii ja on hyvin, ei ne välttämättä häviä mutta kantaminen saattaa helpottua!

      Poista
  3. Mr saatiin häälahjaksi semmoinen kirjanen, mihin piti kirjoittaa hyviä asioita... Kirjoitettiin ehkä pari kertaa sinne jotain ja nyt koko kirja on ollut monta vuotta hukassa. Tekis varmasti oikeasti ihan hyvää öarisuhteelle pitää parisuhteen kiitollisuus päiväkirjaa. Noin muutoin en tällä hetkellä koe tarvetta kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamiselle, koska elän jaksoa, jossa en ole pitkään aikaan unohtanut olla kiitollinen ja nähdä niitä hyviä asioita. Ja ehkä blogi on mun kiitollisuuspäiväkirja kun sinne päätyy aika paljon happy happy juttuja. Ja ahdistukset taas päätyy sinne harvemmin. Mutta joo, päiväkirjalla tai ilman, tekee hyvää muistutella itselleen niitä hyviä juttuja ja opetella katsoo asioita valoisalta puolelta silloin kuin mahdollista 😊

    Mukavaa ja hyväilmaista viikkoa💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille muille sain kommentoitua mutta sulle se herjasi pitkään javavirhettä - outoa! Mutta nyt onnistuu!

      Aika ihana ajatus tuossa lahjassa, mutta ymmärrän kyllä hyvin ,että jää silti toteuttamatta. Voishan sitä vaikka suullisesti koittaa joka päivä jotain positiivista toisesta sanoa!

      Sinne kans kivaa viikkoa <3

      Poista
  4. Aikoinaan aloitin bloggaamisen ihan siksi, että kirjoitin joka päivä jonkin positiivisen asian ylös. Pitänee jatkaa, sillä synkkyys alkaa vallata taas alaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama juttu synkkyyden kanssa, mutta taistellaan sitä vastaan <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana