Sivut


torstai 1. joulukuuta 2016

Asteikolla yhdestä kymmeneen

Rakastan tilannekomiikkaa, sanoilla leikittelyä, hyvää - ja välillä kieltämättä vähän huonompaakin - huumoria. Esikoisen kanssa meillä on natsannut huumorintajut yhteen jo pidemmän aikaa. Nyt, kun hän on ollut Slushissa olemme revitelleen kuopuksen kanssa oikein kunnolla. Eipä tarvitse huolehtia siitä, kun ensimmäinen muuttaa kotoa pois: jäljelle jää vielä yksi, jolla on myös rautainen huumorintaju ja mieletön tilanteiden taju. 

Olemme nauraneet, ulvoneet suorastaan, välillä. Eilen olin ajaa ojaan, kun kirpparikäyntimme jälkeen lähdimme hakemaan kanalasta munia ja kuopus pisti päähänsä ystävälle joululahjaksi löytämäni huivin ja sen päälle pienen paistinpannun. Sheikki suoraan Saudi-Arabiasta. Uskontona vissiin jotain lentävän spagettihirviön pastafarismin tapaista. Kuopus oli muuten esitellyt kyseisen lahkon elämänkatsomustiedon opettajalleen, joka ei ennestään ollut moiseen perehtynyt lainkaan. Olivat kuulemma saaneet hyvät naurut tunnilla(kin).



Kuva otettu 11/14, joten todistusaineistoa
outoudesta löytyy parinkin vuoden takaa



Tuota ennen aamulla poika väänsi naamansa kummaan ilmeeseen ja väitti, että hän on ainoa normaali ihminen tässä perheessä. Onhan se totta, että hassuttelen paljon ja välillä minua kielletään olemasta outo. Tästä sukeutuikin hauska keskustelu siitä, miten kummallisia olemme ja koemme olevamme asteikolla yhdestä kymmeneen. Neljä on kuulemma höpö, viisi höpsö, kuusi kummallinen, seitsemän omituinen ja kahdeksan outo. Yhdeksän ja kymmenen olivat varattuja hullulle ja sekopäälle.

Höpö kuopus pelasi vielä kotimatkalla jotain peliä, jossa hän oli välillä lainsuojaton ja välillä lainsuojallinen.


Elämä on kyllä välillä ihanaa, ja ihan naurettavaa!

10 kommenttia:

  1. No ET:n ope sentään osaa nauraa pastafarismille :) uskonnonope ei ehkä osais. Tai sanois, että se on satua ja ihan eri juttu kuin oikea uskonto...

    Erosin muuten eilen viimeinkin kirkosta, ja vanavedessä (kun tein sen puolesta laskelman ja kerroin tuloksen) mieskin eros. Viitisensataa vuodessa jää muuhun käyttöön tässä taloudessa sen johdosta. Ei oo vaan tullu erottua aiemmin, ja vanhempi tytär aikoo kans erota, kunhan täyttää sen 18.

    Tuo huumori on kyllä ihana asia, kun on samalla aaltopituudella olevia ihmisiä joiden kanssa vitsailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on molemmat lapset ollu alusta asti "mun mukana" kirkkoon kuulumattomia. Saavat toki halutessaan liityä myöhemmin mikäli niin kokevat. Ite olin 15 kun erosin kirkosta, heti sen rippikoulun jälkeen :-)

      Mä niin tykkään ihmisistä joilla on pilkettä silmäkulmassa ja leikkaa. Ja nauru nyt vaan on ihan parasta - ja ilmaista!

      Poista
  2. Tylsät ja kurjat päivät saavat heti kultareunan, kun lapset ovat lähellä. Onneksi noilla teidän pojilla nappaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta!

      Ihanaa viikonlopun odotusta ja viikonloppua sinne <3

      Poista
  3. Käytin eilen tentissä sanaa 'vallakas', toivon tenttijän ymmärtävän sen :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin brutukseni ;-)

      Toivotaan, että tentti meni läpi!

      Poista
  4. Olisin halunnut olla naapurirouvanne, tykkään huumorista ja naurusta. Hyvää 1, joulukuuta teidän perheelle, kohta se tämä päivä loppukin. Hyvää yötä ... Haluaisin varmista vielä sun osoitettasi - kun joulupukki kyseli ja kirjoittaisitko se mun g -maille nieminen222@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kyllä välillä nauru raikaa ja se on ihan parasta mustakin ;-)

      Kiva kun pääsit toisen blogisi avulla kommentoimaan <3

      Poista
  5. Hehee =D
    Mikään ei piristä pimeän aikaan niin paljoa kuin veikeä huumori ja kierot mielenilmaukset. Hauskaa viikonloppua teille <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana