Torstai on...

viikon viimeinen työpäivä. Ja miksei täynnä sitä toivoakin.

On ollut erilainen työviikko. Selvisin reissusta hyvin - kiitos tsempeistä - ja olin itsestäni vallan ylpeä. Paniikki ei iskenyt kolmellakaan kaistalla, epämukavuutta toki oli. Samoin toisten tätien, ihan ventovieraiden (hui), kanssa jutustellessa, mutta selvisin siitäkin. Päivä oli antoisa ja ajatuksia herättävä. 

Kimpusta alkaa olla muisto vain, mutta lämmin sellainen.

Viikko on muutenkin vierähtänyt nopeasti. Kuopus tulee iltapäivällä kotiin: hän on ollut isänsä kanssa Lontoossa. Saanen nähdä, millaisia Pokemoneja siellä tuli vastaan ja muutoinkin kuulla reissusta. Eilen jo puhelimessa aloitimme.

Ystäväkin on palannut syyslomamatkalta, heti tänään pitää nähdä. 

Iltavuoro, ja sitten minullakin on pieni loma. Kolmen päivän viikonloppu poikien kanssa rauhassa. Tervetullutta!