Sivut

maanantai 17. lokakuuta 2016

Onnea on...

...rentouttava viikonloppu, joka huipentui eiliseen lötköttelypäivään.

Minusta on ihana herätä rauhassa niin, että vaikka havahtuisinkin "liian aikaisin", rupean lukemaan ja kohta jo silmät painuvatkin uudestaan kiinni. Tein tätä pariin otteeseen ja nousin sängystä vasta varttia vaille yksitoista.

Katsoin putkeen kaksi jaksoa Australian MasterChefiä jotka viikolla jäivät näkemättä. Mainoskatkoilla surauttelin smoothieta aamupalaksi ja keitin kahvitkin.

Esikoinen harrasti samaa, lojui sängyssä vielä pitkään herättyäänkin ja hänen aamkahvinsa olivatkin sitten minulle jo päiväkahvit. 

Lueskelin rauhassa sohvalla ja koin ihanan onnenhetken. Tässä on hyvä, nautin kodista, kukasta, kynttilöistä, elämästä.




Iltapäivällä kävimme hiekkakuopalla ajelulla esikoisen kanssa ja minua ei pelottanut yhtään hänen kyydissään, päin vastoin. Hyvä kuski tuosta tulee, tatsi ja tuntuma auton kanssa oli heti ihan toinen kuin äitillänsä. Voin, sitten kun se aika tulee, huoletta lainata hänelle autoa.

Syötiin herkullista kasviskalacurryä, saunottiin ja minä väijyin vielä Tähdet, tähdetkin. 

Tuli taas huomattua, että on se muuten ihan mainiota, kun viihtyy omien lastensa seurassa. 

Olipa leppoisaa, nyt voi taas työviikko alkaa!

4 kommenttia:

  1. Just tällaisia viikonloppuja välillä tarvitaan. Meillä ei ihan hirveän pitkään onnistu tuo sängyssä lojuminen, kun yksi nelijalkainen alkaa olla takatassut ristissä. Viikonlopun vietin poikani luona ja kävimme lauantaina mummilla saunassa. Viikonloppu oli oikein mukava. Tosin aina lähdön lähestyessä hänestä huomaa, että edelleen on ikävää jäädä yksin, mutta kyllä hän sinne pikku hiljaa sopeutuu. Yksin muuttaminen ja kaiken tyhjästä aloittaminen ei ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin ne nelijalkaiset... meilläkin ne rupeaa rellestämään saadakseen ruokaa. Oon ottanut tavaksi, että nousen sitten kun se hiljenee ja annan vessareissulla pelletit - en kiitokseksi metelistä vaan tosiaan sitten kun se rauhoittuu. En tiedä oppiiko tai tajuaako puput, mutta yritän.

      Voi meillä on tuo omilleenmuuttaminen vasta edessä. Saa nähdä miten menee.

      Mukavaa viikkoa, Sari!

      Poista
  2. Tuollainen pitkään lojuminen olis ihanaa! Ja ihanaa, että osaat siitä myös nauttia etkä singahda ylös heti kun silmät aukeaa. Mulla on semmonen vatsa nykyään, että se herää aikaisemmin kuin aivot... mistä se tietääkin, että havahdun unesta? Joskus niin tekis mieli vielä nukkua, mutta vessa kutsuu.

    Sitä pienistä asioista iloitsemista nyt pitää tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mullakin on kellontarkka aamuvatsa mutta painun sen jälkeen aina (viikonloppuisin) takaisin pehkuihin.

      Mä ootan mun kirkasvalolamppua ja koitan muutenkin nyt tosiaan nauttia näistä pienistä iloista ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana