Sivut

perjantai 27. toukokuuta 2016

Satusetä

Sain luettavakseni kuopuksen koulussa kirjoittaman tarinan. Se sai minut - virheineen kaikkineen - niin hyvälle tuulelle, että haluan jakaa sen kanssanne. Hyvä voittaa pahan, uskokaa pois!

***
Peikko ja noita

Olipa kerran poika, nimeltään Sebastian, joka asui vuorella. Hän tiesi, että vuorella asui noita, mutta hän ei tiennyt missä. Kerran Sebastian lähti jänismetsälle. Hän tavalliseen tapaansa kiipesi viidakkopuuhun ja latasi aseensa. Sitten hän kuuli askelten ääniä ja ilkeää naurua.

Hän peitti itsensä viidakkopuun lehdellä. Lehden raosta Sebastian kurkisti, kuka oli nauranut. Se oli noita ja Sebastian säikähti niin paljon että mätkähti puusta suoraan noidan eteen.  Noita sanoi: "Kappas vaan, minähän löysin jonkun." Noita vangitsi Sebastianin taikahäkkiin ja vei hänet mökkiinsä. Sebastian koetti rimpuilla irti taikahäkistä, mutta se ei rikkoontunut.

Noita vei Sebastianin mökkiinsä. Sebastian pelkäsi henkensä puolesta, kun noita kaivoi käsilaukustaan taikasauvan. Noita sanoi taikasanan: "Muuta pojasta peikko, Ei yhtään heikko". Sebastian tunsi kasvavansa isoksi. Hän tunsi että hänen raajoistaan kasvoi karvaa. Noita heilautti taikasauvaansa ja Sebastian huomasi että oli taas talossaan. Sebastianista oli tullut peikko.

Sebastian kiehui raivosta. Noita oli vanginnut hänet huvin vuoksi. Sebastian alkoi pakata tavaroita tappelua varten. Sebastian lähti vaeltamaan vuorella. Hänellä oli yksi ongelma. Hän ei tiennyt missä noidan talo on. Sebastian vaelsi ja vaelsi, kunnes hän äkkäsi noidan poimimassa yrttejä. Sebastian päätti olla hyökkäämättä. Hän päätti varjostaa noitaa hänen talolleen.

 Sebastian varjosti noitaa noidan talolle asti, ja antoi noidan mennä sisään. Sitten Sebastian latasi aseensa ja toivoi, että ei joutuisi käyttämään sitä. Sebastian hyökkäsi. Hän rikkoi ikkunan ja huitoi karvaisella kädellään noitaa. Noita taikoi kivimuurin, mutta se ei Sebastiania haitannut.





 

Hän murskasi kivimuurin, ja kaikki kivimuruset lensivät noidan päälle. Sebastian potkaisi noitaa ja noita kaatui. Sebastian hyppäsi noidan päälle ja litisti hänet.
Noita oli litteä kuin lätty eikä pystynyt tekemään mitään. Sebastian nappasi noidan pöydältä loitsukirjan ja alkoi selata sitä. Hän löysi palautusloitsun.

Sebastian osoitti itseään taikasauvalla ja sanoi: "Muuta peikko pojaksi, muuta noita orjaksi". Sebastian tunsi kun hän kutistui. Hän huomasi, että noidalla oli tietämätön ilme kasvoillaan. Noita sanoi: "Mitä herra tahtoo"? Sebastian vastasi: "Mene kauas pois äläkä koskaan tule takaisin". Noita lähti laahustamaan itään päin. Sebastian lähti kävelemään talolleen. Sebastian saapui kodilleen ja hyppäsi viidakkopuun lehdistä tekemäänsä riippumattoon.


***

Mukavaa viikonvaihdetta, riippumatolla tai ilman, toivottelen myös!

10 kommenttia:

  1. Varsinainen satusetä :)

    Hyvää viikonloppua teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satusetä on isällään ja mä nautin vapaasta ;-)

      Poista
  2. Upea ja johdonmukainen satu! Kirjailija-ainesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siellä pieniä kauneusvirheitä, mutta ne tekee kyllä siitä (mun silmissä) vaan suloisemman ;-)

      Poista
  3. Hauska tarina! Ei muuta kun osallistumaan Napero-finlandiaan (mikäli sitä enää järjestetään)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että opettaja lähetti noiden luokan sadut juuri sinne ;-)

      Poista
  4. Voi <3 Huomaa kyllä, että poika lukee!

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Mä oon vähän jäävi mutta niin mustakin ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana