Sivut


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Katharsis

Harvoin minulle käy niin kuin eilen. Kävin ystävän ja äitini kanssa katsomassa näytelmän, rakkaudesta, sairaudesta. Itkusta ei meinannut jälkeenpäin tulla loppua. Se kosketti syvimpia sopukoita myöten ja jatkoimme ystävän kanssa juttelua vielä meillä kotona. Olimme molemmat vaikuttuneita, tyhjiä ja täysiä yhtä aikaa. Kosketettuja henkilökohtaisiin kipukohtiin, jotka kummallakin olivat yksityisiä ja erilaisia. Tämä todistaa mielestäni taiteen voiman.


Voittaja oli se vaaleanpunainen.



En pystynyt sen jälkeen kirjoittamaan mitään. Nyt, yön yli nukuttuani jo vähän. Tämän ansiosta päätimme, että kesätauon jälkeen käymme enemmän teatterissa. Saamme sellaisella kuntien kultturityöntekijöiden kortilla puhenäytelmän hintaan 6€ ja musikaalit kympillä. Se ei voi olla hinnasta kiinni.

Viikonlopun lopusta tulee rauhaisa, lukemista, kahvittelua ystävän kanssa, sauna. Molemmat pojat ovat poissa. 

2 kommenttia:

  1. Hienoa sellanen, että taide aiheuttaa vahvan reaktion. Kai? Joskus sellasta sattuu, ja se on kyllä tosiaan tyhjentävä ja täyttävä samaan aikaan. Elähdyttävä. Mutta mie en kyllä nyt uskaltais mennä sitä katsomaan, jos joku pyytäis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hurjaa, kun on yhtä aikaa niin täysi ja tyhjä. Mutta elähdyttävää, joka tapauksessa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana