Sivut


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Vipinäviikko

Töissä sain tietokoneeni asennetua uudelle hienolle sähköpöydälleni. Ensi kokemukseni oli hyvä, itse asiassa todella hyvä. Tuntui mainiolta tepastella paikallaan ja liikehtiä sen sijaan, että vaan istua nököttää. En tiedä onko seisoma-asentoni miten ergonominen, mutta parempi se nyt ainakin on kuin tuolissa, jossa röhnötän milloin mitenkin. Yleensä toisella kankulla aivan kuin olisin juuri säntäämässä muualle. Monesti olenkin. Tänään pääsen jatkamaan hommia (vähän myöhemmin tosin, ensin pitää auttaa esikoista). Tilastot ja tilinpäätös vaativat huomiota tähän aikaan vuodesta normaalien töideni lisäksi. 


Lumilyhty on yhä voimissaan,
 sen verran pakastaa


Kotosalla tuntuu välillä sellaiselta matalalennolta ettei paremmasta väliä. Olen sekä ruokavastaava, kyyditsijä, seremoniamestari, konsultti että koordinaattori. Nyt on aika hektinen aika meneillään, kun tänään on potkijaiset. Eilen tosin oli ihanaa kun kokosimme soittolistaa. Teemana on 90-luku. Oi, nostalgiaa! Lisäksi hihittelimme vaatteille ja esikoinen sai ystävän mieheltä lainaan tyyliin sopivat autenttiset kauluspaidan ja liivin.

Heti aamusta haemme valot, sitten iltapäivällä äänentoiston ja minä kuskaan ne ja esikoisen juhlapaikalle. Kuopuksen olen sijoittanut siksi aikaa kaverilleen. Yöllä en pääse isompaa poikaa noutamaan, kun pienempi nukkuu kotona, mutta saanee kyydin tai sitten tulee taksilla. Torstaina on ennen iltavuoroani haettava samat laitteet pois ja odottamaan uutta pystyttämistä Wanhojen tansseihin. Perjantaina lupasin leipoa kahvitusta varten jos/kun esikoinen ei itse kerkiä. Illalla sitten pääsen nauttimaan itse tansseista. (Muista varata paljon nenäliinoja...) Niiden jälkeen olen taas kuskina, kun Wanhat asettuvat illaksi ja yöksi mökille. Tässä vaiheessa kuopus on jo lähtenyt isälleen.

Mukava ja ikimuistoinen loppuviikko tulossa esikoisella. Kiireinen ja vähän stressaavakin harjoituksineen, vaatteiden ja kampausten miettimisineen, juhlapaikkojen koristeluineen kaikkineen. 

Vähällähän minä tässä pääsen!

8 kommenttia:

  1. Meillä on kans frakkia ja lakerikenkiä soviteltu - pitkin hampain voisi lisätä. ;D Mut oi!, miten on komea tyyppi frakissa ! Kyllä vaatteet miehen tekee, ainakin frakki.

    Huomenna pääsen katsomaan, mitä syksystä asti vuoristorata-tunteita herättäneet tanssiharjoitukset ovat saaneet aikaan. Maanantaina oma arvionsa oli "osaan ne kaikki". Ja kaakun leipomista mullakin on edessä tänä iltana. Ihan kuin tää kaikki muu säätäminen ei riittäisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa veneessä ollaan - mutta sitten myös tansseissa nenäliinojen kanssa ylpeinä äiteinä, eikös vaan?!?

      Upeaa iltaa huomiselle molemmille!

      Poista
    2. Mua jännittää niin, että voi olla, jotta ne kyyneleet säästyy ensi vuoteen. Nythän me ollaan mukana vähän niin kuin 'varaslähdöllä'. Mutta rinta rottingilla olen epaton takia, totta kai!

      Huippuhetkiä teillekin!

      pst. Kaakku tuoksuu niin hyvältä, että toivottavasti en syö sitä unissani ensi yönä. *slurps*

      Poista
    3. No meillä oli sama varaslähtö viime vuonna, joten tiedän tunteen. Ja meni kyllä mulla tunteisiin...silloinkin!

      Mä leivon vasta huomenna, tosin koitin luistaa siitäkin. Saa nähdä onnistuinko.

      Poista
  2. Huomenna pääsen minäkin esikoisen kanssa valssaamaan :)

    Mäkin tykkään seistä välillä, pysyy mieli virkeämpänä kun vaihtaa asentoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en viime vuonna päässyt vaikka tansseissa olikin ja olinkin mutta ehkä tänä vuonna. Meillä on tanssit perjantaina...

      Tänäänkin oli ihanaa seistä ;-)

      Poista
  3. Toisaalta olen kyllä vähän kateellinen teille - meillä Poika skippasi lukion enkä päässyt nauttimaan noista ihanuuksista *pyyhkii silmäkulmiaan*

    Mutta voin fiilistellä katsellen kuvia ensimmäisestä "edustusillallisestaan", jossa piti olla tumma puku ja seuralaisella (avovaimo) itse tehty iltapuku - olivat upea pari :)

    Nauttikaaa illastanne täysin rinnoin ja ylpeinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mä uskon että oli! Niin kuin Nollis tuolla totesi, puku kyllä tekee miehen (ja saa äisin silmäkulman kostumaan). Niin ne kasvaa, meidän pient!

      Me nautitaan ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana