Sivut


sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Barbarotti ja pupu

Minä olen menettänyt sydämeni vanhemmalle rikoskonstaapeli Gunnar Barbarottille! Jostain arvostelusta luin, että kerrankin poliisi, jolla ei ole alkoholiongelmaa eikä väkivaltaisia taipumuksia. Oli miten oli, minä olen nyt pitkin syksyä viettänyt iltoja hänen seurassaan. Olen edennyt jo sarjan kolmanteen osaan. Kollega näitä minulle suositteli suunnilleen sellaisilla saatesanoilla, että eivät ole jännittäviä eikä niissä juuri tapahdukaan mitään, mutta joku mystinen viehätys näissä on. Olen samaa mieltä. Viipyilevä kerronta koukuttaa salakavalasti ja pitää otteessaan. Silti näitä voi lukea hissun kissun niin, etteivät yöunet mene, kun ei ole pakko lukea vielä seuraavaa ja sitä seuraavaa lukua saadakseen selville mitä sitten tapahtuu. Siispä oivallista viihdettä tällaisiin pimeisiin syys-talven iltoihin, kun ei jaksa valvoa ja koko ajan nukuttaa.





Eipä silti, kyllä noiden seurassa saa päivänkin kulumaan. Eilen otin todella rauhallisesti, vein ensin esikoisen junalle ja kävin hakemassa munia luomukanalasta. Sitten pistäydyin ystävän luona päiväkahvilla ja loppupäivän ja illan vietinkin vuorotellen netissä ja Barbarotin parissa. Ihan paras lauantai!






Loppuun vielä pakollinen pupukuva. Tuo omituinen otus hyppää lepo- ja suojapaikaksi tarkoitetun pahvilaatikon päälle ja syö sieltä käsin heinää. Saisi sitä helpomminkin menemällä häkkiin ja napsimalla sieltä. No, pupulla on pupun aivoitukset.

6 kommenttia:

  1. Täytyykin tutustua Barbarottiin, uudet viipyilevät dekkarit ovat minunkin mieleeni.
    Ihanaa sunnuntain jatkoa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitapa, jos vaikka innotuisit! Luin just aamutuimaan tuon kolmosen loppuun ja täytyy huomenna lainata nelonen ;-)

      Poista
  2. Mikä voi olla noin pienen hännän tarkoitus muu kuin söpöys ! <3

    Meidän Pihan sitikani, Salama (koska hänellä on rinnassa valkoinen salama-kuvio), istui eilen ikkunan alla useamman tunnin mietiskelemässä tärkeitä eikä välittänyt yhtään, että häntä ikkunasta kuikittiin tai kun TM aukoi ulko-ovea. Ja voi sitä nenän nypytystä! Luulisi jo krampin tulevan moisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO sanopa muuta - se nuuskutus on ihan jatkuvaa, mekin sille aina nauretaan. Ja hännäntöpö - söpö kuin mikä ;-)

      Poista
  3. Barbarotti on ihan hyvä. Mie katoin niitä aloitellessani liepeestä, että niitä olis useampikin, mutta eihän niitä ole montaa... en tiedä onko sitä viimeisintä edes suomennettu.

    Pupu ehkä tahtoo haasteita elämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä että pomppii, tekee kotieläimelle eetvarttia ;-)

      Se viides on aika vasta tullut suomeksi. Mulla on vielä nelonen välissä luettavana, nappaan sen huomenna kun meen töihin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana