Eilen tuli sellainen hetkellinen oivallus ja herätyskin, että minun vauvani ei enää todellakaan ole mikään vauva. Kun kuopukselle iski kaupassa pidättelemätön vessahätä, ehdotti hän itse, että kipaisisi tien toisella puolella olevalle huoltoasemalle ja minä nappaisin hänet ostokset maksettuani sieltä. Näin tehtiin. Kotona se sitten halusi näyttää uusia taitojaan: olivat isänsä kanssa ostaneet skeittilaudan ja sillä rullattiin kovasti ylös ja alas kävelytietä talomme edustalla. Kohta sillä on tyttöystävä, se menee rippikouluun ja sitten muuttaa kotoa pois. Apua!
Paitsi että esikoinen ei kyllä tehnyt mitään noista. Rippikoulu ja prometheusleiri jäivät kumpainenkin käymättä. Tyttö ystävä on mutta ei tyttöystävää. Mutta miten oma-aloitteinen ja noheva se onkaan. Kaikki lukioon liittyvät asiat, läksyt, kokeisiin lukemiset, itsenäinen opiskelu elämänkatsomustiedon kursseilla, kirjojen hankkimiset (käytettynä ostamiset, kavereilta saamiset/ostamiset ja koulusta vuokraamiset) se on hoitanut aika lailla itse. Nuorisovaltuustohommat se laittaa kalenteriin, tuo minulle allekirjoitettavaksi paperit jos pitää mennä lähikaupunkiin kokoukseen ja tarvitsee lupaa koulusta. Hoitaa aikatauluasiat ja kaikki pakkamiset, kun on joku yön yli reissu tiedossa. Kai tuon nyt uskaltaa sitten pöyräretkellekin päästää, kun on noin hienosti asiansa hoitanut? (Vaikka kyllä minua vähän hirvittää suunnitelmansa polkea ystävän kanssa Haaparannasta Uumajaan ja tulla sieltä lautalla Vaasaan ja sieltä julkisilla kotiin. Menomatka Tornioon on myös tarkoitus taittaa julkisilla.) No, entisiä partiolaisia molemmat... (mutta silti!)
No onneksi kuopus kuitenkin suostuu vielä leikkimään kanssani legoilla. Tässä Bilbo Reppulin koti ja pihamaata, jotka eilen väkerrettiin.
No onneksi kuopus kuitenkin suostuu vielä leikkimään kanssani legoilla. Tässä Bilbo Reppulin koti ja pihamaata, jotka eilen väkerrettiin.
***
Eilen ovensuusta kuului "Heippa, mä meen nyt kaverin kans ulos". Ja sitten perään: "Ovikellon kilahdus tarkoittaa, että agentti K(uopus) on palannut. Kuitti."
Kuitti!
Kuopuksella on ihanat jutut! :)
VastaaPoistaMä olin lukioikäisenä polkupyöräilemässä Ahvenanmaalla partioporukan kanssa. Tyttöporukassa tehty reissu sujui ok. :)
Esikoisen ja ystävänsä reissusta tulee varmasti hyvä! :)
Mäkin pyöräilin sellaisen mukavan lenkin silloisilla asuinnurkillani ja jäi ihan hirmu hyvät muistot, joten enköhän anna noiden lähteä.
PoistaKuopus on hassu, totisesti!
No kun muistat, mitä itse olet tuon ikäisenä tehnyt ja hyvin pärjännyt (ihan kaikkea älä muista!) niin huomaat, että homma on ihan ookoo.
VastaaPoistaAika kuluu ihan hirveän nopeasti, mitä lapsiin tulee...
No niin se kuluu, musta on jotenkin ihan hassua kun kiinnitän omaa avainta kuopuksen kännykkäpussiin - se on jo niin iso, että kulkee ja pärjää itekseen. Sekin.
PoistaEsikoisesta nyt puhumattakaan. Joo, mähän liftasin pitkin Suomea 15 vuotiaasta saakka, joten en ehkä ole se eka ihminen kieltämään tuollaista pyöräretkeä. Ja onhan se vuoden päästä jo täysi-ikäinen. Puhumattakaan siitä, että täysipäinen se on ollut jo pitkän aikaa ;-)
Ihanaa, kun ne kasvavat ja itsenäistyvät :) Meille esikoinen ei ole vielä irtautumassa, mutta kyllä se asiansa hoitaa hienosti itse.
VastaaPoistaKyllä se helpottaa kummasti äiti-ihmisen eloa!
PoistaNytkin kuopus käveli kaverinsa kanssa kotiin, pirautteli tuossa. Mä lähden kaupan kautta kotiin tässä ihan just. Pärjäävät kyllä!
Ihanan omatoimisilta vaikuttavat! Meillä ei nuorempi noin rohee ollut tuossa iässä, nyt vasta 15 vuotiaana alkaa napanuoraa löyhentää :-)
VastaaPoistaHyvä kuulla, että jollain muullakin lapsi jätti rippikoulun käymättä, meillä nuo molemmat (tähän joku sopiva hymiö joka kuvastaa etten ole puolesta enkä vastaan).
-a
Me selvitettiin Prometheusleiriä, mutta kun ei lähtenyt kaveria, jäi menemättä. Eipä tuossa, hyvin porskuttaa ilman moista rituaaliakin ;-)
PoistaKuopus kulkee tässä pihapiirissä ja kavereiden luona muutaman sadan metrin säteellä ihan reippaasti, mutta kylille mä en sitä kyllä vielä päästä. Hih!