Sivut

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Taas haaveita

Gnjäääh, myyntiin tuli taas talo, ja tällä kertaa sellainen, jonka oikeasti haluaisin. Se on ihan siinä hilkulla, että melkein voisin sen saadakin, mutta vain hilkulla. Ja sitten on tietysti se sisäilma. Suuri kysymysmerkki. Tosin juttelin jo omistajan kanssa ja pääsen kyllä yöpymään sinne, jos niikseen tulee. Pariksikin yöksi. Sain myös realistiset laskelmat puun ja sähkön kulutuksesta ja hinnoista. Loppuillan käytin takomalla lainalaskuria ja miettimällä huonejärjestystä. Mutta silti... äh. Ei siitä tule mitään, ei, vaikka luopuisin autosta, jonka voisin helposti tehdäkin, koska talo sijaitsee niin keskeisellä paikalla.





Nyt, kun korot ovat ennätyksellisen matalat, voisin vielä selviytyäkin kaikesta hyvällä suunnittelulla ja taloudenpidolla. Sitten kun korot nousisivat, pitäisi minun lisätä työtunteja. Toisaalta sekin on ihan mahdollista, nythän teen lyhyttä päivää aivan vapaaehtoisesti. Tiedä sitten mitä kroppani sanoisi lisääntyneestä työtaakasta.

Enkä nyt tarkoita työtaakkaa tuolla talolla, vaikka pääosin puulämmitteisenä se tietysti vaatisi myös oman värkkäämisen. Sehän ei ole minulle vierasta, olen asunut isossa hatarassa puulämmitteisessä talossa jossa lämmitys meni suurelta osin harakoille. Tuo on ihan vasta eristetty - itse asiassa esikoinen oli mukana siinä hommassa ja sai vähän kesätyötienestejä muistaakseni toissa kesänä - niin seinien kuin alapohjankin osalta. Ekovillalla vielä. Se ois niin mun mun mun mun mun koti...





No, mutta ehkä nämä pohdinnot tosiaan voisi jättää siiheksi, kun olen a) käynyt näytössä ja sitten, jos keuhkoni eivät suoralta kädeltä huuda hoosiannaa b) käynyt pankinjohtajan juttusilla. Välittäjälle jo laitoin viestiä, kuitenkin.





Ja se puuliesi. A-pu-a, järki lähtee!

18 kommenttia:

  1. Mä en pysty ikinä mitään tuommoisille "A-p-u-v-a, järki lähtee"- tilanteille :D. Se on menoa yleensä sitten kun semmoinen iskee, realiteeteistä riippumatta. Tosin tuommoista terveysnäkökohtaa mulla ei ole kuin sulla, joten ehkä sulla pysyy paremmin jalat maassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla pysyy kyllä siksi aika hyvin jalat maassa, kun keuhkot ja nenä sanoo yleensä aika pian että ei. Sitä ennen haaveilen ja innostun, mutta sitten se tietty laantuu.

      Mietin, että sellainen pessimisti ei pety -tyyppinen oleminen voisi olla järkevämpää, mutta toisaalta: haaveita pitää olla, vaikka hetkenkin aikaa. Siltikin, että jo melkein järjellä aina tietää, ettei tälläkään kertaa onnistu. Viheliäinen sairaus!

      Poista
  2. Taas täällä tiukasti peukut pystyssä!

    VastaaPoista
  3. Olispa ihanaa, jos se onnistuisi :) Mä pohdiskelin jo, että pystyistkö tekemään jotain maksullista vaikka paikallislehteen, kirjakolumnia tjsp?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ideoita - mutta pankinjohtaja haluaa varmaan jotain pysyvää ja vakuuttavaa ;-)

      Poista
    2. HEEII mä keksin! Alat vetää raakaruokakursseja joko yksityisesti tai sit kansalaisopistossa :)

      Poista
    3. Sä oot kyllä ihana!

      (Täällä maalla ei oo kauheesti kysyntää - sillon kun me muutettiin tänne ja samassa talossa piti kauppaa yksi paikallinen mies, kuulin sekn kerran luonnehtineen meitä, että "ihan kivoja kasvissyöjiksi" ;-)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Mahdollisesti - tai sitten ei. Kuudelta selviää!

      Poista
  5. Ihana!!!! Toi sisäkuva on niin...Ah!!!!
    Voi, mä niin toivon tätä sulle!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Helmi. Se ON ihana, tunnelmallinen, tyylillä remontoitu muttei pilattu. Puulämmityksne lämpö, se mistä on puhuttu.

      Poista
  6. Vaikka jäisi vain haaveeksi - niin ei silti saa koskaan lakata unelmoimasta, sillä ilman unelmia sydän kuolee ja kovettuu :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Silti joskus on vaikea uskoa, että tällä altistuksen asteella löytäisin yhtään mitään koskaan. (Harmittaa!)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana