Sivut

perjantai 22. toukokuuta 2015

Millaista on olla altistunut

Se, että tiistain-keskiviikon talounelmointi päättyi niin kuin kaikki kolmen ja puolen vuoden aikana koittamani viritykset, sai aikaan paitsi ahdistusta, myös ajatuksen, että otan vielä viimeisen kerran esiin tämän Terve Sisäilma ry:n #oikeesti sairas -kampanjan.

Terveen sisäilman pitäisi olla perusoikeus, mutta sitä se ei ikävä kyllä enää ole. Vaikka tämä minun epätoivoinen asunnon etsintä välillä masentaa, on taas todettava se, että todella monella sisäilmasairaalla ei ole tätäkään, mitä minulla. Asuntoa, jossa voi sairastumatta olla. Ja jos onkin, se on usein liian iso, kallis tai sitten vastaavasti aivan liian pieni siksi, ettei yksinkertaisesti voi vaihtaa, koska ei löydy paremmin sopivaa, riittävän puhdasta asuntoa.

Uuden hallituksen kaavailema indeksijäädytys kirpaisisi kovasti kaikkein pienituloisimpia ja tukien varassa eläviä, vaikkapa juuri heitä (ja meitä), jotka eivät voi vaihtaa halvempaan asuntoon. Minulla menee reilusti yli puolet nettopalkasta pelkkään vuokraan tällä hetkellä. Ja koska viidennentoista päivän tilipäivänä ei juuri hurrata tämän vuoksi, on ihanaa, että kuun vaihteessa tulee edes muutama ropo asumistukea, joilla on mahdollista taas helpottaa seuraavan palkkapäivän odotusta.


Vähän harmaat on fiilikset,
mutta onneksi ulkona ei kuitenkaan näytä tältä!



Sen lisäksi, että omia tarpeita vastaavaa asuntoa voi olla vaikeaa jollei mahdotonta - kuten juuri nyt tuntuu - löytää, on monia muitakin elämää hankaloittavia asioita. Sellaisia, joita oikeesti terve ihminen ei tule ajatelleeksi. Päätin tehdä listaa, niin isoista kuin pienistäkin jutuista, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, taloudellisesti, sosiaalisesti, terveydellisesti tai ihan "vaan" henkisesti. Mutta jo pohdiskeluni asumisen problematiikasta venähti sen verran, että tästä tuli näemmä jatkokertomus, ettei veny ihan säädyttömän mittaiseksi yhdellä kertaa ja lukeminen muutu liian raskaaksi. Mutta yleensäkin blogiani lukiessa on varmaan vähän auennut, että elämä tosiaan ON raskasta välillä.

Aiemmin olen avautunut altistuneen elämästä  täällä ja täällä.

Siitä huolimatta: kepeitä askelia ja kaunista viikonloppua!

8 kommenttia:

  1. Se on muutenkin vaikea löytää sellaista asuntoa joka olisi säällisen matkan päässä työpaikasta ja joka kuitenkin olisi asunto eikä mikään pieni lohko useamman kämpän juopporeservaatista. Sitten kun on vielä tuollaiset vastukset kuin sinulla niin mä ymmärrän että epätoivo ei ole harvinainen tunnetila ja se on kurjaa se.

    Näillä selkosilla on vapaana oikein tehtyjä, tuulettuvia hirsitaloja vaikka huru mycket mutta suurin ongelma niiden vuokraamisessa/ostamisessa on riitaisat perikunnat. Ei myydä eikä vuokrata vaan annetaan hienon rakennuksen mädäntyä paikoilleen.
    Jaksamista kuitenniin ja kuten aina näin viikonlopun edellä, toivotaan että lotossa tulisi edes vähän.
    Viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paimen!

      Olen päättänyt, että jos voitan lotossa, mä palkkaan sut timpuriksi triplapalkalla ;-)

      Asunnonhaku ei ole kaksista hommaa muutenkaan, joten voimia sulle <3

      Poista
  2. Kyllä se elämä välillä on raskasta ihan kaikilla! Mutta ymmärrän kyllä miten hankalaa on elää tuon altistuksen kanssa. Tietysti kannattaa olla tyytyväinen, että tämän hetkinen asunto on puhdas, vaikka se sitten onkin kallis.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän meillä kaikilla on raskasta välillä, se on totta. Koitan vaan valottaa tätä sairautta ja sitä, että sen johdosta, vaikka ei ulospäin näykään, on monia juttuja, joita ei edes tule ajatelleeksi. Mutta huomenna näistä lisää ;-)

      Mukavaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  3. Tuollainen matkaionisaattori, mikä vanhan postauksen linkissä oli, on varmaan pelastus, jos joutuu nukkuun vaikka hotellissa tai muussa väliaikaismajoituksessa!
    Mutta on se kyllä yhenlainen helvetti tuokin. Voimia sulle! Tuntuu, että tällä hetkellä yks ja toinen blogspheren ihmisistä tarvii niitä voimia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkaionisaattoreita mulla on kaksi, toinen työ- ja toinen vapaa-ajna käyttöön. Viime aikoina olen ollut niin hyvässä kunnossa, ettei ole tarvinut paljon käyttää. Esikoinenkin sitä toisinaan koulussa pitää...

      Nyt on jotain ilmassa, sekä tundralla että muuallakin. Voimia tarvitaan ihan jokainen. Sulle niitä kans!

      Poista
  4. Jaksamista! Olen antanut itselleni kertoa, että kirjastoalan ihmisillä on ihan pohjamutapalkat... Minulla oli aikanani haave lähteä opiskelemaan joko toimittajaksi tai kirjastonhoitajaksi, mutta olin kiltti ja kuuntelin vanhempieni mielipidettä ja kirkkomusiikki oli valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, susta olis tullut kyllä hyvä kirjastontäti! Ja palkkojen suhteen olet kyllä oikeassa. Uskotko jos kerron, että kun aikanaan aloitin täällä johtajana (minua ei oltu vielä vakinaistettu) niin BRUTTOpalkkani alkoi ykkösellä. Kuitenkin on kyse korkeakoulututkintoa vaativasta työstä ja esimiesasemastakin vielä. Onneksi vähän edistystä on tapahtunut - tai siis lupasin ottaa vakituisen työn vastaan mikäli palkka tarkistettaisiin vähän järkevämmäksi. Järkevä se ei vieläkään ole.

      Niin, ja arvaa mitä: mulla on myös toimitusharjoittelijan pätevyys. Olen opiskellut kansanopistossa toimittajalinjaa. Mutta kirkkomusiikki ei multa taitu ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana