Sivut

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Onni täällä vaihtelee

No niin, eilen hehkutin olevani onnellinen juuri nyt... Kuinkas sitten kävikään. Olin torstain ja perjantain ensiapukurssilla paikassa, jossa saan sisäilmaoireita, ja jo perjantai-aamuna kävi selväksi, etten onnistuisi käymään kurssia ilman ongelmia. Olo oli torstain jälkeen aika kamala, illan värjöttelin lämpöpeiton alla ja psyykkasin itseäni. Seuraavana aamuna ääni ei meinannut kulkea ja olo oli muutenkin kurja. Otin vitamiiniöverit ja jatkoin kurssia. Kävin välillä haukkaamassa happea, mutta kaksi kertaa seitsemän tuntia kunnantalollamme oli kyllä ihan liikaa minun kestokyvylleni. Puolituntia ennen lopettamisaikaa sanoin ohjaajalle, että minun olisi ehkä parasta lähteä (hän tiesi altistuksestani, kerroin sen ihan aluksi kahden kesken). Sain siitä huolimatta EA1 -kortin.

(Ei auta siedätys, ei ... se on todettu niin monet kerrat. Tässä viittaan taas Terve Sisäilma Ry:n kampanjaan Oikeesti sairas, joka on edelleen käynnissä, ja erääseen lääkäriin, joka vannoo kognitiivisen terapian ja siedätyksen nimiin.)



Tarvitseekohan tuo pää alaspäin oleva tyyppi pian ensiapua?


Olen kyllä ylpeä kortista. Ja innoissani, oikeasti! Eräs teistä kirjoitti taannoin mitä kaikkea hänellä on autossa mukana - hätätapausten varalle. Olin silloin lähinnä kunnioittava ja ihmeissäni, mutta nyt arvostus nousi entisestään. Jotain minunkin on asian eteen tehtävä, ja lista sekä autossa että omassa lääkekaapissa tsekattavista asioita piteni koko ajan opintojen edetessä. Minusta kurssi oli ihan hirveän antoisa ja mielenkiintoinen, ja parasta antia omalla kohdallani oli se, kun ohjaaja kertoi, miksi mitäkin elimistössämme tapahtuu. Kun ymmärtää syyn, pystyy myös kamppailemaan seurauksia vastaan. 

Minun lähtötasoni oli aivan nollassa, mutta jo ihan ensimmäinen painallus-puhallus-elvytysharjoitukseni meni mittarinkin mukaan todella hyvin. Sain kuulla olevani luonnonlahjakkuus. Toivon todella, etten joudu koskaan käyttämään taitoja joita opin, mutta uskon ja toivon, että jonkinlaiset valmiudet sain, jos kuitenkin joskus tilanne tulee vastaan. 

18 kommenttia:

  1. Mieki kävin joskus muinaisuudessa yhden tai kahden päivän kurssin, mutta en oo päivittänyt enkä harjoitellut... ja on muutenkin ihan eri asia, pystyiskö sitä tositilanteessa tekemään mitään järkevää. Epäilen omalla kohdallani.

    Aika kamala tilanne sulla kyllä, kun on pakko olla tiloissa, joissa saa oireita. Toivottavasti viikonloppu ei mene ihan pilalle ja saat elvyttyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä onneksi yleensä joudu tuollai olemaan pitkiä aikoja noin huonoissa paikossa. Mutta kyllähän tää rajottaa, olen miettinyt johtajuusopintoja, mutta entäs jos luennot pidetään jossain missä saan oireita?

      Eilen menin heti saunaan kotiin tultuani ja illalla oli jo vähän parempi olo. Tukossa oon edelleen, mutta parempaan päin.

      Se. pystyykö oikeassa tilanteessa tekemään mitään, jää tosiaan nähtäväksi - tai siis toivottavasti ei tule sellaista tilannetta. Mutta ainakin jotain tietää asiasta nyt. Aion kyllä suorittaa kertauksen kolmen vuoden päästä ja pitää tuon kortin voimassa.

      Poista
  2. Mä suoritin kans tuon EA1 tässä keväällä. Siihen ympättiin lisäksi ensisammutustilanteita peitteen ja sammuttimen kanssa yms. Työnantaja lupasi, että jo vuoden kuluttua pidetään ensimmäinen pikakertaus, mikä on aivan loistava juttu. Nopeasti ne asiat meinaan unohtuvat. Pitääkin heti maanantaina selata se kurssimateriaali läpi ja muistella, mitä siellä kurssilla muuta puhuttiin.

    Hauskaa viikonloppua ja raikkaita tuulia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä olin jotenkin kans tosi innoissani kaikesta oppimastani - ja tuo paloharjoittelu kuulostaa hyvältä myös. Pitääpä ehdottaa esimiehelle, että voisko meillekin järjestää parin tunnin jutun siitäkin aiheesta.

      Sinne kans, leppeitä tuulia!

      Poista
  3. Onnea EA1 kortista! Ikävää että kurssi kuitenkin teki noin huonon olon sinulle. Toivottavasti viikonloppu auttaa nopeasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sentään tarvinut ensiapua ;-)

      Kyllä täällä porskutetaan, mukavaa viikonloppua sulle, Birgitta!

      Poista
  4. Onnittelut EA1:stä! Kyllä se tositilanteessa antaa jonkinlaista varmuutta, miten toimia, kun on taustatietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätä mäkin ajattelin - varmuutta ja uskallusta!

      Poista
  5. Onnea kortista :)

    Itse olen joutunut oppia käyttämään, hyvä se on osata jso vaikka asiakas pyörtyy kirjastossa (kuten meillä kävi ex-paikassa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Meillä kerran edellisessä työpaikassa sai yksi huumeiden käyttäjä kohtauksen. Silloin minä olin se joka soitti 112:een. Nyt ehkä osaisin laittaa kylkiasentoon ja tarkastaa että henki kulkee.

      Poista
    2. Aina voi sattua jotain, siksi on ihan hyvä osata :)

      Olen jopa kaksi kertaa joutunut keskimmäistä takomaan selkään, se yritti pikkulapsena tukehtua karkkeihin :P Ja isäänihän elvytin ihan oikeastikin.

      Poista
    3. Voi sähän oot ihan pro! Mulla ei kertaakaan ole ollut sellaista tilannetta, että olis pitänyt osata. Ehkä siksikin tuon kurssin käyminen on venähtänyt. Mutta nyt on vähän varmempi olo!

      Poista
  6. Hienoa, että jaksoit kaikesta huolimatta käydä kurssin melkein loppuun ja sait tarvittavat tiedot. Onneksi hätäkeskus hätätilanteessa vielä neuvoo, mitä tehdä, että ihan yksin ei tarvi toisesta ihmisestä vastuussa olla.

    Kerronpa tarinan omalta työpaikaltani - tarinan, joka toisaalta suututtaa ja toisaalta naurattaa. Olen itse käynyt hätäensiapukurssin pari-kolmekin kertaa, kun työnantaja sen maksaa ja sen saa työajalla käydä. Kukaan muu omasta eikä naapuritiimeistä lähtenyt kursseille, ei vaikka heillä oli lapsia, jotka harrastivat jotain pallopelejä tms. joissa loukkaantuminen oli aika todennnäköistä. Ihmettelin sitä aina.
    Sitten kun mä sairastuin, kesällä 2012 ja syksyllä järjestettiin taas hätäea -kurssi, niin jopa omasta tiimistä kurssille osallistui KOLME henkilöä! Jos tilanne ei olisi "itkettänyt", se olisi naurattanut. Tarvittiin siis jotain vakavaa, ennen kuin ihmiset heräsivät, että hei, jotain voi sattua ja ensiaputaitoja voidaan tarvita. (Silloin vielä uskottiin, että palaan töihin puolen vuoden sisään)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä olen jotenkin kans (ikävä kyllä) tuudittautunut siihen, ettei meillä nyt töissä mitään tapahdu... No, voihan sitä sattua vaikka poikien kanssa tai ihan missä vaan kulkiessa, joten onneksi tulin käyneeksi tuon kurssin. Vetäjä oli hyvä ja innostava, aion suositella kaikille tuota kurssia ja nimenomaan tuota vetäjää.

      Me käsiteltiin myös epilepsiakohtausta tuolla ja tuli sellaista tietoa ja uskallusta toimia ja mennä tilanteisiin. Se kai se perimmäinen tarkoitus onkin!

      Poista
  7. Mä olen todistanut kirjaston musiikkiosastolla tilannetta, jossa ambulanssimiehet yritti saada nuorta tyttöä takaisin henkiin ja sitä ei voitu edes lanssiin siirtää, kun tilanne oli niin paha. Mitä ihmettelin suuresti, oli se, että ne kirjastovirkailijat ei sulkeneet sitä musiikkiosastoa ja olisi jättäneet sinne rauhaan sen potilaan, tämän mukana olleen kaverin ja ambulanssimiehet tietty, sekä olleet itse siinä, jos ambulanssimiehet tarvitsevat jotain apua, mutta oli käsittämätöntä, että kaikki vieras popula pääsi siihen pyörimään ja ihmettelemään. Kun kyseisessä kirjastossa siis musiikkiosastolle mennään yhdestä ainoasta tavallisen kokoisesta ovesta, joten se olisi ollut tosi helppo sulkea hetkeksi ja muu kirjasto olisi kuitenkin jäänyt auki. Mutta ehkä se ei aina välähdä siinä tositilanteessa, kun iskee vain paniikkia. Mutta tosiaan, ihan mitä tahansa voi sattua missä tahansa...

    Mä ihannoin kaikkia ensiapualan guruja ja olen aina iloissani, kun kuulen jotain kikkoja. Kuten viimeisimmäksi mulle näytettiin, miten hengitystiet saadaan pidettyä auki, jos vaikkapa kolarin uhri on autossa ja häntä ei voida sieltä siirtää ja laittaa mihinkään kylkiasentoon, niin siihenkin on kikka, miten leuoista vedetään taakse jne. Tiedä sitten mitä itsekään osais tositilanteessa tehdä, mutta jotenkin kaikki tuollainen lisätieto antaa myös varmuutta, kun monesti normi ensiapukurssilla on vain hyvin basic tilanteita, minkä mukaan ei ole useinkaan mahdollisuutta toimia, vaikkapa niissä kolaritilanteissa. Mun miehellä on jopa autossa aina sellainen kuulakärkikynä, joka soveltuu siihen, että sillä voi tarvittaessa tehdä hätätrakeostomian ihmiselle, siitä kynästä saa sopivan hengitysputken irti jne. Mä en ole ihan vielä niin pitkälle itse vihkiytynyt näihin asioihin, mutta kunnioitan kyllä niitä, jotka on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä heti tutkailin oman ensiapupakkauksen autossa ja tein listaa mitä tarvii hommata lisää. Montakin sellaista vinkkiä tuli, joita en olis osannu ilman tuota edes ajatella (kuten vaikka se, että turvavyöleikkuri vois olla ihan kuskin käden ulottuvilla eikä takakontissa jne).

      Mulla nousi kunnioitus myös kaikkia niitä kohtaan, jotka tekee ja osaa tehdä - ja ottaa vastuuta. Ehkä sitä itsekin ton jälkeen voisi jotain järkevää ostakin. Oli siis antoisa kurssi!

      Nuo julkisissa tiloissa tapahtuvat onnettomuudet tai kohtaukset on varmaan hankalia. Pistääkö lappu luukulle vai ei. Voi myös olla, että se ei edes tule mieleen, jos vaan antaa hätäensiapua tai soittaa hätäkeskukseen. Jää vähän niin kuin näiden hommien jalkoihin?

      Poista
  8. Onnea kortista! Kurjaa, että oireet paheni taas. Ja kurjaa, että asia vaikuttaa niin Kaikkeen!

    Mä tykkäsin kovasti kurssilla, kun jokainen joutui ihan oikeasti sammuttamaan palavan tynnyrin, sekä peitteellä että jauhesammuttimella. Käytäntö antaa mulle ainakin niin paljon enemmän kuin paperista luku tai luennoitsija kuunteleminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toi alkusammutus munkin pitäisi vielä päästä käymään. Me vaan elvytettiin Anne-nukkea ja siirreltiin toisiamme kylkiasentoon ja varmistettiin, että hengitystiet on auki ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana