Sivut


torstai 5. maaliskuuta 2015

Valoa, please

Tympii

...tämä sairastelu. Tosin enhän minä ole sairastanut sitten - no, en melkein edes muista. Mutta pojat. Esikoisella on vieläkin korkea kuume, mutta onneksi se ei ole ihan raasu, ei särje joka paikkaa ja jaksaakin ihan kohtuullisesti. 

Tai siis "sairastanhan" minäkin, oireilen. Nyt, kun olin liki kaksi viikkoa poissa työmaalta, huomaa oireiden ilmaantumisen ihan joka päivä. Kaksi hometalon asukasta asiakkaana perä jälkeen ja koko naama kutisee. Seuraavana aamuna suun ympärillä on pientä ryhelmää. Minulla, jonka iho ei koskaan ota itseensä mistään. Yhtenä päivänä napsuivat korvat niin että oli vaikea kuulla. Se on yksi omituisimmista homeoireista. 

...tuo keli. Eilen satoi räntää. RÄNTÄÄ? Onhan nyt tietty vielä maaliskuu, mutta kun viime viikolla kaupungissa pärjäsi pikku kengillä... Jotenkin olin orientoitunut, että on kevät. Keväisempi ainakin kuin nyt. No, ensi viikolla vissiin paistaa aurinko.




Ja sitten illalla: kuopus rupesi valittamaan kurkkuaan, eikä sekään päässyt kouluun. Arvatkaa, kuka on kurkkuaan myöten täynnä sairastamista, säätämistä ja sumplimista? Ja huolehtimista ja huolissaan olemista?

Nyt minulle valoa ja vähän äkkiä.

16 kommenttia:

  1. Toivon, että tänään aurinko edes pilkahtaisi siellä teidän ikkunan takana! Alkaa olla jo ihan riittävästi tuota sairastelua teidän tupaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, ja kun mulla tietty on vielä se isompi huoli, että kuopuksen sairastelu ja alentunut vastutuskyky johtuu siitä että hänkin on altistumassa... mutta koitan pitää pään pystyssä. Positiivista on, että saatiin isänsä kanssa hyvin sovittua taas poikkeusjärjestelyistä.

      Poista
    2. Ehkä hän ei kuitenkaan ole altistumassa, sillä nyt on niin valtavasti pöpöjä liikkeellä ja tuntuu, että kaikki ovat sairaina koko ajan. Talvi vaan on ollut sen verran huono ja vähän pakkasia, etteivät pöpötkään ole kuolleet. Toivotaan ainakin näin! Ja onhan se aurinko sitten hieman pilkistellyt, kun järjestelyt ovat sujuneet hyvin.

      Poista
    3. On pakko iloita pienistäkin ;-)

      Ja olet oikeassa, voi olla myös sitä, että antibioottikuurit vaan veivät vastustuskyvyn. Täytyy toivoa parasta!

      Poista
  2. Lähetän tuon mollukan paistamaan teille iltapäivällä ja husutan tautipöpöjä ja itiöitä pois tejän kimpusta. HUS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, mä alan olla aika poikki. Mutta pääasia, ett ite en oo kipeä, jaksan hoivata ja ruokkia (kai).

      Poista
  3. Älä kysy miksi(en tiedä) mutta tulit mieleen otsikosta.

    http://veikkaajat.com/cocks-taistelee-kullista-kasipallon-challenge-cupissa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, Arttorius... tää piristi mun päivää, vaikkakaan en millään ymmärrä sun järjenjuoksua ja assosiaatioita ;-)

      Kiitos päivän parhaasta!

      Poista
  4. Mä voisin yhtyä sun tympimisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kökkö. On tää vähän tällaista... toivottavasti olo ja mieliala paranee molemmissa päissä.

      Poista
  5. Voi miten kurjaa. Mä luen kaikki loitsut ja voimanpalautustaiat ja The Toiveet ilmoille... Jospa ne auttaisi edes vähän! <3

    VastaaPoista
  6. Lähetän sulle sen kauniin torstaisen hetken kun meillä täällä oli puut lumisina ja aurinko näyttäytyi lyhyesti, kaunis näky. Voimia.
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos -a, se hetki tulee tarpeeseen ja tallennan sen sydämeeni!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana