Sivut

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Saako olla viherkakkua, Mr Bond?

Tein muuten niin outoa kakkua sunnuntaina ettei ole tosikaan. Raakakakku, johon tuli trendiherkkua kun mä oon niin trendikäs eli siis lehtikaalia. Siis makeaan kakkuun? Keitin eilen itselleni päiväkahvit töistä päästyäni, ja herkuttelin. Sen verran tuhtia oli kyllä, että päivällinen jäikin sitten välistä. Mutta herkullista, uskokaa tai älkää!




Kakun ohje täältä


Jos tuosta kakusta ei arvaa mitä ruoka pitää sisällään, niin ei sitä tiedä aina muutenkaan. Aika hurjaa uutisointia Hesarissa: Ruokahuijaukset yleistyvät - varo happokalaa ja rikkihedelmiä.





Iltapalaksi pitikin sitten räiskäistä lautaselle täyttävä bataati-banaaniherkku (resepti täällä).


***

Minä rakastan kirjastoaiheisia sarjakuvia:


Jostain netin syövereistä


Se mitä en rakasta, on, että tunnun taas saavan tavanomaista pahempia oireita työmaalla. Liekö ilmassa liikaa kaikkea vai mitä tapahtuu, mutta olo on iltapäivisin tosi ikävä. Siispä lyhyestä virsi kaunis, vaihteeksi.

12 kommenttia:

  1. Ennakkoluulottomuus on hyvästä ja varsinkin ruuan suhteen. Esim. Masterchefissä - jonka katsominen vastaa mulle kirkossa käyntiä - on näitä vierailevia sokerileipureita joista kenties erikoisin on Heston Blumenthal ja näillä tyypeillä näkee mitä omituisempia makuyhdistelmiä jotka toimivat vaikka ei heti uskoisi. Kaiketi jo kalssikon maineen saaneita suklaa/chili - yhdistelmiä, kanaa suklaapastalla ja muita omituisuuksia.
    Mun mielestä mitään ruokaa tai makeaa ei pitäsi tuomita sen perusteella miltä se näyttää tai mitä kyseinen annos sisältää vaan pelkästään maun perusteella koska sehän on se varsinainen kokemus/elämys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kakku oli kyllä kokemus ja elämys yhtä aikaa. Oikeesti, se ei maistunut tippaakaan terveelliselle! Vielä pari palaa jäljellä, täytyy nautiskella hyvällä omallatunnolla tässä pika puoliin.

      Tänään meni sitten ihan sokerileivonnan puolelle, kun halusin tehdä esikoisen kotiinpaluuta juhlistamaan muffinsseja - sellaisia, että pojatkin niitä syövät.

      Ja Australian MasterChef, se vaan on ihan paras. Mäkin oon ihan koukussa!

      Poista
  2. kiitos Marjaana , vinkeistä. Olet taas kokannut herkkuja. Ruokahuijauksia on todella paljon enempää kun tiedettään ja mitä voi syödä, ettemme kuolisi ruokamyrkytykseen . Hyvää viikkoa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisia ruokahuijauksia tosiaan on, nää on vaan jäävuoren huippu.

      Mutta on toi mun kakkukin huijausta, se on melkein tervellinen ;-)

      Poista
  3. Ihan luvalliseenkin ruuantekoon sisältyy niin paljon inhottavuuksia, että siitä taitaa olla epärehellisillä ja ahneilla ihmisillä pieni askel väärentämiseen. Yksi sellanen tuote, joka herättää ihmisissä positiivisia mielikuvia on tuore, vastapaistettu leipä. Tuoksuu hyvälle ja on pehmeää ja ehkä vielä lämmintä, nam. Sitä käyttää hyväksi moni kauppa paistopisteineen; "tuoretta meillä tänään paistettua!" ja enimmäkseen se on pakasteena toimitettua, sulatettua ja uunissa käytettyä. Ihmiset luulee saavansa tuoretta, mutta taikina on ehkä tehty jo kuukausia sitten, ja täynnä lisäaineita, että kestää pakastuksen, sulatuksen ja paiston kauniina.

    Muutaman kuukauden leipomossa työskennelleenä voin sanoa, että mahdollisimman halvalla sielläkin koitettiin saada homma hoidettua, eikä hygieenisyys ollu mitään kovin erinomaista. Leipä putos lattialle ja pyöri siellä jaloissa, ja kun sitten viimeisestä kuormasta puuttui yksi, se nostettiin lattialta, pyyhittiin, pussitettiin ja pantiin sinne laatikkoon. Lihapiirakan täyte haisi karmealta, kärpäset siinä pörräs ja joku väitti nähneensä siellä toukkiakin...

    Kaali ei sovi mulle, mutta kyllä mie tuota vihreää kakkua voisin maistaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot oikeessa, luvalliseenkin ruoantekoon sisältyy paljon kaikkea mitä en ihan sulata. Kun luin oliivien ja varsinkin mustien sellaisten tekemisestä, en ole sen koomin voinut syödä muuta kuin kalamataa ja pelkästään luomua. Puistattavaa!

      Noi paistopisteiden tuoreleivät on luku sinänsä. Alkuperämaakaan ei aina ole Suomi vaikka ihmiset mieltää ne puhtaaksi lähiruoaksi.

      Mutta mä olenkin aikamoinen nipottaja näissä asioissa ;-)

      Poista
  4. Kakku näytti namilta :)

    Tuo sarjis oli viime viikolla Kirjastoseuran FB-sivulla, josta ainakin minä sen jaoin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, sieltä se tuli sitten kiertokautta mullekin!

      Kakku myös oli namia.

      Poista
  5. Nuo kirjastosarjakuvat ovat aivan ihania. Turun Sanomissa oli yhdessä vaiheessa sarjakuva Kirjaston kissat. Sitä piirsivät turkulaiset ja kissat asuivat pääkirjastomme vanhassa osassa. Aivan ihana, tykkäsin kovasti!
    Toivotaan, että olosi taas paranee, jotta työolo olisi helpompaa!
    Kakku näytti aika jännältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö oo hurja väri kakussa!!!

      Mä olen lukenut kirjaston kissaa kans, mutten muistanut, että se oli turkulainen!

      Poista
  6. Ensireaktio oli ei kaalia kakkuun, mutta syönhän mää suurella innolla porkkanakakkuakin. Kasvimaalta sekin on tullut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, niinpä, todellakin! Ja tiedätkö, tästä ei olis i-ki-nä arvannut, jollei olis tiennyt, että se sisältää terveellisiäkin ainesosia!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana