Sivut


maanantai 2. maaliskuuta 2015

Ojasta noustaan

Olipas vaiherikas päivä lauantaina. Yhdellä lakkautetuista kyläkouluistamme oli talvirieha. Kuten tiedätte, rakastan näitä yhteisöllisiä tapahtumia ja suuntasimmekin kuopuksen kanssa sinne. Paikalla oli kirpputori, puffetti, arpajaiset ja ulkoaktiviteetteja. Siis olisi jos pääsisi perille. Kapealla liukkaalla tiellä väistin isoa traktoria liian reunaan ja oikea rengas haukkasi oikein kunnolla kinosta. Humpsis! Onni onnettomuudessa oli, että väistämäni ajoneuvo tosiaan oli traktori. Kun kuljettaja peruutteli kohti meitä, tuli seuraava auto sitä vastaan ja sama juttu. Siinä kökötimme koko konkkaronkka. Liinat kiinni ja hevosvoimat hommiin - traktorikuski veti ensin minut penkasta. Kuopus hihkui, että hänellä ei ole aikoihin ollut näin jännää ja hauskaa. Minäkään en ehtinyt edes säikähtää tai hermostua, niin hiljaa menimme ja vaaraton tilanne kuitenkin oli. Jatkoimme matkaa ja traktorimies jäi irrottamaan seuraavia.

Pääsimme siis pienen viivytyksen jälkeen perille ja suunnistimme suoraan herkkupöytien ääreen. Kahvia minulle ja lettua kuopukselle. "Keittiöön sellaiset terveiset, että letut ovan aivan erinomaisia!" kertoi kuopus meille juttelemaan tulleelle "talonväelle", joka sattuikin olemaan itse paistaja. Hän otti nämä kehut ylpeänä vastaan, ja minä puolestani mietin, että kehtaanko ollenkaan seuraavana päivänä niitä sunnuntaiplättyjä paistaakaan, vai tulisiko paineet. Sain vinkin, että kun korvaa 1/3 jauhoista ohrajauhoilla, tulee todella hyviä. Kuopuskin kannusti minua: "Kyllä sä voit koittaa. Panet vaan parastasi." Jotenkin se aina saa hymyn ihmisten huulille. 



Martti Alanen, 39-vuotias myyrä tai pingviini,
muutti meille kirpputorilta Kössin kaveriksi




Ulkoaktiviteetteihin osallistuimme sen verran, että ulkoilutimme Piki -nimistä koiraa. Kuopus kyllä nimesi sen heti Harry Potterista tutuksi kalmakoiraksi. Söpö kuin mikä, musta ja pörröinen. Lähtiessä kevyempi meistä kokeili lumikenkäilyä ja totesimme yhteen ääneen, että reissu oli varsin onnistunut, kaikesta huolimatta. Lähtiessämme ihailimme hevosia ja hevosenkakkaa. Ja ajoimme keskellä tietä. Sama traktori tuli vastaan, joten toinenkin auto oli saatu ojasta. Tällä kertaa pysähdyin suosiolla ihan kokonaan kohtaan, jossa näytti olevan vähän leveämpää - ja vielä tie alla.

Äitini ja hänen miehensä poikkesivat myöhemmin kahvilla ja toivat kuopuksen unohtuneet ulkohousut. Sattuipa myös niin, että puhelin soi ja saimme kuulla, että olimme voittaneet arpajaisissa. Palkinto oli sen verran tuoksuvaa kosmetiikkaa, että lahjoitin sen eteen päin ystävän iloksi. Sauna ja Avara luonto, sitä samaa ihanaa rauhallista. Eilen oli sitä myös... ja uskalsin minä niitä lettujakin paistaa. Kelpasivat.

18 kommenttia:

  1. Mainioita lausahduksia taas kuopukseltasi :-) Letut on kyllä joskus niin paikallaan!

    Mun kuopus kävi eilen muutaman tunnin - lyhennettiin kahdet housut, korjattiin takkia, korjattiin lempineulepusero... Olipas kivaa ja hän osasi kehua äitiä juurikin niin kauniisti, että ei tuntunut puurtamiselta ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä hyvä taito muutenkin elämässä ;-) Ihanaa, että sun nuori mies käy äitillä.

      Meillä täällä alkoi arki. Mukavaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  2. Olipas teillä vaiherikas ulkoilupäivä. Nuo ojaan humpsahtamiset ovat melko tavallisia tuollaisilla keleillä, kun niitä reunoja ei edes kunnolla näe. Mutta lapset niistä yleensä ihastuvat!
    Meillä isäntä paistaa lettuja yleensä juuri silloin kun on jäänyt ylimääräistä kaurapuuroa tai riisipuuroa ja sekoittaa sen taikinaan. Tulee muuten tosi hyviä. Mukavan lisän antaa myös ripaus kardemummaa tai siirappia.
    Meillä meni eilinen päivä sotilaan kanssa päivystyksessä. Nyt oli sitten selkeä keuhkokuume, mutta neljä tuntia sen diagnosoiminen kesti. Että sellainen sunnuntai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa oli just sellanen aurattu penkka joka vaan petti alta... heh, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.

      Jopas teillä nyt tautia piisaa, harmillista! Toivottavasti sotilas saa levätä, koska tuon taudin kanssa ei tosiaan ole leikkiminen. Kokemusta on!

      Mukavaa viikkoa sinne.

      P.s. Lettuihin laitoin ohrajauhoja 1/3 osan ja se oli kyllä hyvä lisäys!

      Poista
  3. Onneksi oli apu lähellä, kun ojaan jouduit :)
    Martti Alanen on ikäisekseen hyvin säilynyt myyräpingviini! Ja meillä on vaihteeksi oksennustautia... miksi ne aina alkaa yöllä, aikaisintaan puolenyön aikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, se maailman kauhein tauti... ei kai se tartu netin kautta? Me ollaan *kopkop* just päästy jaloillemme siitä alhosta. Jaksamista!

      Jep, apu oli tosiaan lähellä - onni onnettomuudessa.

      Martti on kyllä hyvin säilynyt. Ja ehkä sinkku ;-)

      Poista
  4. Tuliko Majaan minkäänlaista lottovoittoa? Meille ei tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei, mutta kymmenen yli kymmenen tassutteli kuopus sängystään ja muistutti mua lupauksestani ;-)

      Esikoisella oli yksi lisänumero oikein koko lapussa, kuopuksella vissiin kaksi oikein ja mulla peräti 3 ja lisänumero, mutta eihän silläkään vielä mitään tuu. No, ens kerralla!

      Poista
  5. Savolainen isoäitini laittoi aina ohrajauhoja lettuihin ja nykyään mies niitä tehdessään. Ihan parhaita :) Isoäidin mielestä ohrajauhot tekivät myös letuista pitsisempiä, mutta siitä en osaa sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osannut annostella tällä kertaa ollenkaan tarpeeksi vähän taikinaa kun tein pikkulettuja, joten pitsisyydestä ei ollut puhettakaan. Ehkä ensi kerralla?

      Poista
    2. Harjoitus tehnee mestarin? ;)

      Poista
    3. Täytyy taas kahden viikon päästä opetella. Joka toinen sunnuntai meillä tehdään pannaria ;-)

      Poista
  6. Pitsisyyden lättyihin ja vohveleihin saa maustamattomalla kivennäisvedellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin muuten saa, paitsi niihin mun eilen läikyttämiin superpaksuihin mötiköihin ;-)

      Poista
  7. Paistamani letut menivät saman tien, kun mieheni valvos pannun lähellään ja kaikki mitä tuli kaikki meni hänelle . Marjaana , meillä on niin kauhea remontinhomma ja seinä on märkää ja kuivuri mörisee koko vuorokaudet ja minä ei pystyy enää valvoa ja nukun päivät pitkät kun olen väsynyt ettei ole hiljaisuutta enää ollenkaan ja kuivuminen otta vielä viikkoja kuulemma ... olen tulossa hulluksi kohta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin teidän remontista - vieläkö se kestää? Voi Nata, ettekö päässeetkään evakkoon vai miksi joudut kuuntelemaan kuivurin hurinaa ja elämään remontin keskellä? Se ei ole ihan hyväksi terveydellekään.

      Ajattelen sua ja toivon, että pian helpottaa <3

      Poista
  8. joo me pääsetän tästä pois, kun vesijohdot leikataan irti ,mut kaksi viikkoa on nyt mennyt ettei kukaan ole käynyt katsomassa tilannetta ja uskon että vieläkin menee aikaa ennen kun pääsemme tästä yläkertaan odottamaan remontin loppua , Hyvää viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää viikonloppua sullekin Nata,

      toivottavasti saatte pian evakkopaikan ja remontti etenisi sujuvasti ja pääsisitte taas kotiin. Tuollainen on tosi rankkaa. Koita jaksaa, Nata ystäväni!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana