Ei riitä, että ikäero on suuri, vaan muitakin eroavuuksia löytyy - ja paljon. Nimittäin pojissa. Kyllä nämä minun lapseni ovat niin
eri puusta veistetty. Monessa asiassa. Esikoinen on aina tunnollisesti
ja menestyksekkäästi hoitanut kouluhommat eikä minun ole oikeastaan
tarvinut koskaan kiinnittää läksyihin, niiden tekemiseen taikka kokeisiin
lukemiseen mitään huomiota. Saati, että olisi tarvinut auttaa. On hoitunut omalla
painollaan. Nyt kuopuksen piti kuluvan viikon torstaiksi opetella viiden kertotaulu niin, että se sujuu automaattisesti ilman pähkäilyä ja laskeskelua. Mikä
tuska! Maanantaina kertoi tämän tehtävän ja silloin oli tietysti vielä
liian aikaista ryhtyä hommaan. Jonkinlaista esityötä toki tehtiin.
Tiistaikin siinä jotenkin meni etten asiaa muistanutkaan.
Keskiviikkona
havahduimme iltapalalla (huokaus) ja olipa se vaikeaa. Minä olen
maailman huonoin ja kärsimättömin opettaja - ja mikäli kuopusta on
uskominen, myös huono selittämään ja selventämään asioita vaikka omasta
mielestäni keksin hyvänkin logiikan hahmottaa tuota suunnattoman vaikeaa
urakkaa. Puuh, matematiikka on ollut aina esikoisen vahvin aine ja
selvästikään näin ei ole kuopuksen kanssa. Jollekin mallille kertotaulu
kuitenkin saatiin illan ja aamun aikana, mutta kauhulla odotan
vaativampia tehtäviä. Kuten kuuden, seitsemän ja kahdeksan kertotaulua.
Minun työviikkoni loppui jo torstaihin, ja piipahdin iltavuoron jälkeen kaupassa. Miten voi ihminen riemastua pienestä asiasta: uudistettuun K-kauppaamme oli tullut Herkkutilan parhaiden luomujuustoja. Kauppias itse oli paikalla ja kiittelin häntä henkilökohtaisesti. Josko myös näin säilyisivät valikoimissa? Viimeksi kannoin sellaisen lähikaupungista ja maistoin silloin basilika-valkosipulia. Tällä kertaa koriin valikoitui chilijuusto. Nam! Yksinään se oli ehkä pikkaisen liian suolainen minun makuuni mutta ruisnappien päällä aivan oivallinen napostelupala.
***
Kyllä kirjastotyö sitten on jännittävää ja vähän vaarallistakin. Mies, jota olen viime aikoina töissä vaaninut, tuli kysymään riskienhallinnan kirjoja. "Mennäänpä ... suusta oli karkaamassa liiketalouden luokkanumero ...kuusysiin... mutta onneksi sain nielaistua ja korjattua viime hetkellä kurssini kun ymmärsin mitä melkein tuli tehtyä ... hyllyjen väliin." Paljon parempi. Paljon paljon parempi, puuh!
Minun työviikkoni loppui jo torstaihin, ja piipahdin iltavuoron jälkeen kaupassa. Miten voi ihminen riemastua pienestä asiasta: uudistettuun K-kauppaamme oli tullut Herkkutilan parhaiden luomujuustoja. Kauppias itse oli paikalla ja kiittelin häntä henkilökohtaisesti. Josko myös näin säilyisivät valikoimissa? Viimeksi kannoin sellaisen lähikaupungista ja maistoin silloin basilika-valkosipulia. Tällä kertaa koriin valikoitui chilijuusto. Nam! Yksinään se oli ehkä pikkaisen liian suolainen minun makuuni mutta ruisnappien päällä aivan oivallinen napostelupala.
***
Kyllä kirjastotyö sitten on jännittävää ja vähän vaarallistakin. Mies, jota olen viime aikoina töissä vaaninut, tuli kysymään riskienhallinnan kirjoja. "Mennäänpä ... suusta oli karkaamassa liiketalouden luokkanumero ...kuusysiin... mutta onneksi sain nielaistua ja korjattua viime hetkellä kurssini kun ymmärsin mitä melkein tuli tehtyä ... hyllyjen väliin." Paljon parempi. Paljon paljon parempi, puuh!
:D :D
VastaaPoistaElämässä pitää ottaa riskejä, ei vain hallita niitä. Olisit vaan sanonut sen luokkanumeron. Tiedä, mihin muuhun se olisi saattanut johtaa kuin hyllyjen väliin. ;D
Hii.. se on kyllä riskien hallinnan osaaja ainakin jos lainoista jotain voi päätellä.
PoistaMut kun mä oon pyhästi päättänyt tällä kertaa odottaa, että mies tekee aloitteen. Sen pitää ottaa riski. ;-)
Nonni! Joulun taika alkaa vaikuttaakin jo nyt ja on varsin todennäköistä että se aattokin tulee etuajassa!
VastaaPoistaHitto että mä olen iloinen mutta sun täytyy...kyllä sä tiedät...vähän tönästä...:D
Mä en enää suostu tekemään aloitetta miesten kanssa. Sen verran munaa pitää kaverissa tai kaverilla olla että ottaa ohjat käsiinsä. Pruut!
PoistaHyvin siekin hallitset riskit, kun vaarallisen sanan nielaisit noin sujuvasti :) Tai numeron siis. Vaikka toisaalta, olishan siinä voinu oppia jotain toisen huumorintajusta ja hoksottimista ja muusta alan (muun kuin riskienhallinnan) tietämyksestä... Mie lainasin eilen sen "Kaikki ranteet auki" ja voi että sitä oli vaikea lukea näyttämättä koko ajan jollekki että kato tuota. Nauramatta ei onnistunu ollenkaan.
VastaaPoistaEikö vaan ollutkin mainiota viihdettä - ja just tällaselle kielipoliisille kun säkin mun lisäksi olet.
PoistaTuosta riskien hallinnasta sen verran, että mä olen niin herkkä punastumaan, että oli hyvä nielaista sana. Tai siis numero. Kun tuntuu että nytkin jo meinasin helahtaa punakaksi...
Okei... siinäpä taas yksi meille yhteinen juttu, punastuminen...
PoistaSe on perin kiusallinen vaiva...
PoistaMutta jos kumminkin ihan illimillipikkiriikkisen tönäset...sillai, että oikeastaan te molemmat luulette, että aloite oli täysin sen toisen.... ;)
VastaaPoistaNainen tietty on kyllä aika ovela otus...hmmm...täytyy miettiä ;-)
PoistaKirjastotyö se vasta vaarallista onkin. Ensin ei osaa lukea oikein, sitten sanoo asiakkaalle sen väärinlukemansa ja asiakas vetää herneet syvälle otsalohkoon.. No ei sentään. Mutta lehtinimekkeiden väännökislläkin saa kivasti tuhoa aikaan :P
VastaaPoistaSitä ei muuten moni usko miten paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita tähän työhön liittyy!
PoistaKerro mulle heti parhaat väännökset!
No Hesarin Kuukautisliite aiheuttaa lievää köhimistä vanhemmissa henkilöissä, sit on Kuivalehdet. Keskari ja Mullikka (=Savon Sanomat).. Kirjoista luen aina sen 'Pianomiehen tyttären' ilma ekaa i-kirjainta :P joitain muitakin oli, nyt en vaan muista väsymyksen takia.
PoistaKiitos näistä - ja tosi nopeasta vastauksesta. Mä olen ruvennut nykyään lukemaan monia asioita ihan päin honkia mutta onneksi olen toistaiseksi onnistunut pitämään suuni kiinni oikeissa paikoissa. Niin kun esim. siinä kun luin alaselän venyttelyn alapään venyttelyksi.
PoistaJoo.. mä en edes kehtaa kertoa miten väärin luin 'Rypäleestä ryhmäksi'-nimisen kirjan nimen kerran. *pun* Pahinta on, että yleensä ei edes muista sitä oikeaa nimeä vaan vain sen väärinluetun :D
PoistaJa sitten se livahtaa jossain väärässä tilanteessa... tiedän!
PoistaJep.. :D
VastaaPoistaJepjep!
PoistaMä olen nyt sitten kuiva ja nuiva ja kommentoin tuohon lapsosten eroavaisuuteen: juu, niin ne meilläkin ovat ihan erilaiset: esikoinen hoiti peruskoulunsa miten kuten (nyt on älykäs kyllä), kuopus aina ollut mallioppilas. Hyvin erilaiset. Mutta hauska huomata kun vanhentuvat niin alkavatkin olla aikas lailla samanlaiset..otatästänytsittenselvää :-))
VastaaPoista-a
Mä olen huomannut, että jos loppuun laittaa jonkun loppukevennyksen, jää koko muu teksti yleensä huomiotta ts kommentoimatta. Niin kai mä itsekin teen? Mutta kiva että joku on "vastahankaan". Teillä lapset on taas hyvä esimerkki siitä, miten samasta perheestä voi tulla ihan erilaisia lapsia. Totta kai jotain yhteistä arvopohjaa jne yleensä on, mutta muuten!
Poista