Sivut


torstai 6. marraskuuta 2014

Käy Muumilaaksoon

Jotenkin osuvasti luin eräästä blogista, että eilen oli stressitietoisuuden päivä. Minä olen tiedostanut pienoista stressiä parina menneenä päivänä. Tiedostan myös, että normaalisti työtahtini ja elämäni muutoinkin on varsin leppoisaa, jopa verkkaista. Siitä voi siis olla onnellinen. Onnellinen olin myös siitä, että kuopuksen visiitti isälleen siirtyi tällä viikolla keskiviikoksi - sain tervetulleen "vapaaillan". Tänään onkin sitten vain hyvin lyhyt työpäivä ja sen jälkeen alkaa viikonloppu. Eilisestä sen verran, että kun koko päivä on aikataulutettu (tyyliin 8-9 työterveys, 9.30 näyttelyn pystytys ja avajaiset, jotka saatiin juuri parahiksi päätökseen kello 11 kun oli tapaaminen kirjaedustajan kanssa) aiheutuu siitä näemmä minulle helposti stressiä ja pasmat menevät sekaisin. Jäi siinä lounas nauttimatta ja vasta iltapäivällä pääsin katsomaan mitä työmaalle oikeasti kuuluu, oltuani siis tiistainkin sieltä poissa, koulutuksessa. Ja lukemaan sähköpostejani, tekemään rästihommia. Tällekin päivälle jäi vielä ihan mukava suma. 




Mutta siitä näyttelystä. Ai että miten upea muumimaailma me saatiin kirjastolle. Kuopuksen luokka oli askarrellut Muumilaakson, muumimamman hillokellarin ja ideoinut uusia muumipostimerkkejä. Uusi opettaja yhdistää eri aineita luovasti yhteen ja kannattaa projektimaista oppimista. Tuossakin on hyödynnetty syksyn sadonkorjuuteemaa kuvaamataidon, käsityön ja ympäristöopin tunneilla. Muumimaailman teossa yhdistyivät paitsi kuvaamataito ja käsityö, myös äidinkieli ja kirjallisuus, historiakin - ja ehkä vielä montaa muutakin asiaa joita en tässä edes osaa tulla ajatelleeksi. Pidimme oikein avajaisetkin sitten, keksejä ja mehua oli tarjolla kirjaston puolesta. Minä laitoin ahkerien apulaisten kanssa esille myös kirjanäyttelyn.




On pakko vielä palata tuohon itse Muumilaaksoon ja sen yksityiskohtiin jossain tulevassa postauksessa. Se on oikeasti aivan huikea!


***

Multa. On jo aika jäässä, vissiin, vaikka ilmat vaihtelevat vallan paljon. Onneksi sain jo hyvissä ajoin aikaiseksi piilottaa parit kukkasipulit, niin on keväällä taas mitä odottaa. Nyt pitäisi viikonloppuna saada vielä pari puutarha-asiaa varastoon. Miten se voi joskus olla niin vaikeaa?

14 kommenttia:

  1. Hieno muuminäyttely! Ja pöydällä näkyy olevan kaksi paria ylimääräisiä jalkoja :)

    Multa-sanan käsittelystä huomaa, ettet sie piä huonekasveja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin huomasin ylimääräiset jalat - toiselta "jalkaparilta" suttasin naamankin ;-)

      Huonekasveista, niin kun varmaan muistat, meillä ei voi olla multaa homesyistä...

      Poista
  2. Postimerkit ja kaikki! Wautsi, miten kivoja, ipanat on olleet tohkeissan väkästäessään noita asumuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin ihan oikeesti ällistynyt, että kakkosluokkalaiset pystyi tuollaiseen!!!

      Poista
  3. Muumimamman hillokellari! Ihan huippupaikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tossa on käytetty luovuutta: syksyn aiemmat käsityötuntien hedelmät saatiin mukaan näyttelyyn kun olivat keksineet tuon kellarin!

      Poista
  4. Tosi hieno näyttely teillä kirjastossa. Oivaltavat ja innostuneet opettajat ovat kyllä niin parhaita. Ja Muumit nyt vain ovat aivan ihania. Vaikka en niistä itse lapsena tykännytkään. Minusta ne Toven alkuperäiset olivat tosi pelottavia ja rumia. Vasta japanilaisten versio iski minuun kun esikoinen oli pieni.
    Tuo muutaman päivän poissaolo työmaalta on kyllä kumma juttu. Miten sitä sähköpostia sinä aikana aina tuleekin niin paljon. Minulla onneksi alkoi rauhallisempi kausi täällä virastolla eikä tarvitse työmatkojen puolesta kulkea niin paljon.
    Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, ja kiva, että sullakin rauhoittuu. Mulla kans, toivottavasti, vaikka ens kevään ennakkolistat pitää kyllä tehdä tässä vielä ennen joulua...

      Meillä ei ole luettu muumeja (paitsi Kuinkas sitten kävikään) kummallekaan lapselle mutta ne on silti musta ihania. Se asenne ja filosofia on (ainkin joiltain osin) ihana!

      Poista
  5. Muksuthan ovat suoranaisia lahjakkuuksia!
    Mun mielestä tuo eri aineiden yhdistely on mielettömän hieno homma koska se taitaa pitää mielenkiintoa paremmin yllä ja on muuten asia jota tulisi käyttää jokaisella tunnilla. Asioita kun voi esittää monella tapaa joten niistä kaavamaisista numeroiden ynnäämisistä ja muista "näin on aina tehty" - metodeista vois luopua ja etkös sä taannoin tästä aiheesta kirjoittanutkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on mun lempilapsi ja olen taatusti paasannut siitä useinkin. Musta on hyvä hahmottaa kokonaisuuksia pelkkien yksityiskohtien sijaan, ja siihen varmasti tällaisella kokonaisvaltaisella ja oppiaineiden rajoja rikkovalla oppimisella päästään paremmin. Ja niin kun sä sanoit, mielenkiinto pysyy taatusti paremmin yllä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana