Sivut

torstai 13. marraskuuta 2014

Kaikki muumit laaksossa ja älymystö Töölössä

Taas on jotenkin ollut tavanomaista hektisempi viikko. Maanantaina olin lupautunut kertomaan (kolme kertaa) mitä kirjastotyö on käytännössä, miten alalle pääsee ja sen sellaista. Ylä-aste ja lukio viettivät Tutustu kuntaan -päivään ja kävivät meilläkin. Tiistaina tuli ilmoitus kaikkia kunnan työntekijöitä koskevien yt-neuvottelujen käynnistämisestä. Huomenna asiasta on infotilaisuus ja koko ruljanssin pitäisi olla marraskuun loppuun mennessä hoidettu. Huhhuh! Eilen oli paitsi kuopuksen arviointikeskustelu, (josta ei tässä sen enempää - tuolla lopussa saatte jotain kuvaa asiasta...) myös koulun vanhempainyhdistyksen hallituksen kokous. Siellä päätettiin polkaista käyntiin adressin, jossa vastustamme kuningasideaa sijoittaa koululaisia 60-luvulla rakennettuihin peruskorjaamattomiin tiloihin. Pian saan taas onneksi levätä, molemmat pojat ovat koko viikonlopun poissa. Kuopus lähtee tänään jo isälleen ja esikoinenkin on perjantaista sunnuntaihin Maata näkyvissä -festareilla. Ah ihana rauha. Paitsi että minä suunnittelin Suurta Joulusiivousta Siiderin voimalla ®. Harvoin on sellainen olo, ettei malta odottaa pääsevänsä jynssäämään.



Ei Elimäki vaan Muumilaakso.


***

Ennustus. Ihan tällaisilla vaatimattomilla ennustajanlahjoilla saatoin veikata, että kuopuksen arviointikeskustelusta tulisi aika veikeä. Olivat tehneet itsearvioinnin ja täyttäneet palaute- ja toivelomakkeen etukäteen. Kuopus oli kuulemma toivonut "keväällä enemmän ulkoliikuntaa (ja ehkä vähän kaljaa). Vitsi, vitsi". Minä puolestani toivoin todella, että opettajalla olisi huumorintajua... Oli sillä ja keskustelu meni kaikin puolin hyvin.

Sama poika röyhtäisi kuuluvasti juotuaan lasin mehua. Sen tavallisen "anteeksi" -sanan sijaan hän sanoi: "En se minä ollut, se oli Pirkka". Ja tavallaan se oli tottakin, kuulemma. Olihan mehu Pirkan.



Esikoinen sen sijaan viihdyttää minua syntymäpäivälahjansa kanssa. Ostin hänelle Elimäen tarkoitus -kirjan, ja se kyllä osui ja upposi. Ja osuu ja uppoaa minuunkin.

Tikkurila. Maalin sekoittamiseen kertaalleen käytetty puukeppi, joka varastoidaan ikuisiksi ajoiksi vajaan.

Toijala. Katse, josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään jotta hän ymmärtäisi mitään siitä mitä hänelle on sanottu viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana.

Turakka. Peruuttamaton ja vanttera pieru, joka pääsee korkea-arvoisen henkilön läsnäollessa ja joka kuulostaa melko lailla ohikulkevalta mopolta (mutta ei riittävästi).

Turenki. Pieru, jonka jälkeen toivoo seurueen puhkeavan puhumaan mahdollisimman nopeasti.

Töölö. Hyytynyt tahna, joka jää ketsuppipullon suuaukon reunukseen halvoissa kahviloissa. "Suomen älymystö on juuttunut töölöön." - Paavo Haavikko.
(Lainaukset kirjasta Elimäen tarkoitus.)

14 kommenttia:

  1. Elimäen tarkoitukselle naurettiin itsemme yhtenä kaukaisena jouluna melkein tikahduksiin. Olen niin 'kateellinen' sen suomenkielisen painoksen tekijöille. Siis siitä mielikuvituksen lennosta. :)

    Ja jos puhtia vielä riittää, niin tervetuloa meille jatkoille. Siivousjatkoille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, siitä sai tosiaan jopa palkaa! Olen kertonutkin, mutta löysin nuo itse silloin aikanaan, ja nyt on lapsi sen ikäinen, että siihen uppoaa. Tiedät taatusti tunteen, kun huomaa, että voi nauraa lapsen kanssa, heittää hyvää läppää ja meinata tikahtua sekä naurusta että onnesta.

      Hmm, rattiin mä en ainakaan voi hypätä vaikka puhtia löytyisikin. Mutta täähän vaikuttaa kehittelemisen arvoiselta idealta: mä perustan siid... tuota siivousfirman ;-)

      Poista
  2. Mitäs lepoa tuollainen siivoaminen viikonloppuna sitten on olevinaan? Ihan sama millä voimalla, mutta kyllä viikonloput pitää levätä ja siivousta tehdään vain silloin kun sille on hiukan aikaa arkena. Ei tule tehtyä liikaa töitä..... :)
    Mä olin eilen siellä ammattiliiton vuosijuhlassa ja täytyy sanoa, ettei tänään oikein ajatus lennä. 4 tunnin yöunet ei oikein riitä.
    Onneksi sillä kuopuksen opettajalla oli huumorintajua! Sillä lapsella kun tuo sanainen arkku aukeaa aina sopivissa kohdissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joskus sopimattomissakin, se sanainen arkku aukeaa... ;-)

      Hmm, olet kyllä oikeassa, että siivoaminen ei varsinaisesti ole lepoa, mutta tuli sellainen inspiraatio joka täytynee hyödyntää. Voipahan sitten olla kuin ellunkana jouluun saakka. Lisäksi mulla on perjantai ja sunnuntai myös ihanasti vapaata aikaa, joten enköhän mä levätäkin ehdi.

      Sunkin pitää levätä että toivut vuosijuhlista!

      Poista
  3. Hyvä te, toivottavasti adressi kantaa hedelmää! Tai siis tuottaa tulosta.

    Yt-neuvottelut ovella ja kirjastolla vajaamiehitys - tuossa tilanteessa mie en kyllä keksis mitään kannustavaa kerrottavaa lapsille, jotka etsii omaa tulevaa ammattiaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, mä en kertonut niille kunnan yt-neuvotteluista ;-) Huonoa palkaa kompensoimaan kerroin, että työ on mukavaa, monipuolista, haastavaakin, eikä sitä tarvitse koskaan ottaa mukanaan kotiin. Ei stressaa!

      Katsotaan miten adressin käy, ollaan ainakin sitten yritetty!

      Poista
  4. Mä naureskelen Pirkalle :D (Huomaa, että olen poikalasten äiti..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Nauratti tuo muakin aikalailla. Pettämätön logiikka, sitä paitsi.

      Ja kyllä mua nauratti noi esikoisen lukemat Turakka ja Turenkikin ;-)

      Poista
  5. Mun vanhemmille tuli aikoinaan päiväkodista sanomista, kun mun veli kuulemma puhui siellä aina kun maitoa kaadettiin, että "kaljaa, kaljaa". Sieltä sitten joku päiväkodin täti äityi valittamaan äidilleni, että kun on poika opetettu tuollaiseksi. Johon äitini totesi, että ei ole kyllä kotoa oppinut, kun ei meillä kukaan juo kaljaa. Mikä oli siis tosi, muistan lapsena nähneeni meillä kotona tasan yhden kerran kaljapullon... Enpä tiedä uskoiko tarhantäti äitiäni sitten, mutta näinkin päin voi käydä, kun lapsi puhuu kaljajuttuja... Teillä hyvä säkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ope meinas pudota tuolilta kun nauratti niin...

      Meillä joudaan joskus sauankalja, mutta luulisin kyllä puhuvani oluesta, eli vähän samaan tapaan kun sun veli, voi näemmä napata ne puheet ja puheenaiheet muualta. Esikoiselle opetin, että ei saa/kannata käyttää sellaisia sanoja joiden merkitystä ei tiedä. Ja että aina saa ja pitää kysyä multa ensin. On sitten selitetty homoa ja huoraa aikanaan, huokaus.

      Poista
    2. Mä opin tarhassa varmaan ekana päivänä sanat seksi ja nussia. Nussimisen luulin tarkoittavan ihan vain pussailua. Ja seksistä ei ollut hajuakaan. Jotain keksin tapaista ehkä? Muistan vieläkin, kuinka tarhasta kotiuduttuani selitin viisaasti vanhemmilleni tarhassa oppimaani lausetta, että "ei kannattais puhua seksistä, jos ei tiedä mitä se tarkoittaaa". Itse en tiennyt yhtään, vanhemmilla on varmaan ollut korvat punaisena, mutta se ei ole jäänyt mieleen, mitä sanoivat asiaan. Mutta juu, semmoiset sanat opin heti alkuun, sivistys lähti käyntiin, kun siirryin kotihoidosta/perhepäivähoidosta päiväkotiin.

      Muistan myös kuinka joskus ihan pienenä luulin, että perkele tarkoittaa käpyä. Mistähän sekin mielleyhtymä tuli? :D

      Poista
    3. Voi näitä olis ihana muistaa itsekin, sulla on tosi selkeet mielikuvat lapsuudesta. Mä muistan vaan joitain ihan yksittäisiä juttuja!

      Ja se perkeleen käpy selän alla ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana