Sivut

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Tasa-arvoa ja "tasa-arvoa"

Kai minä sitten olen feminismi, vaikka sillä sanalla tuntuu nykyisin olevan huono kaiku. No, olen minä. Tunnustan. Koska minulle se sana merkitsee tasa-arvoa ja tasa-arvo ei ole tasapäistämistä, vaikkapa sitä, että koitetaan väen vängällä saada miehet naisten hommiin ja toisinpäin. Se tekee jolta parhaiten onnistuu mutta jonkunlainen tasajako hommissa olla pitää - ainakin minulla. Minusta on ihan herttaisen yhdentekevää, jos jossain perheessä nainen tekee ruoan, siivoaa ja huolehtii lapsista. Jos se siis hänelle sopii, oikeasti. Minulle ei sopinut ja tässä se nähdään, eronneena rouvana kirjoitan. Heh, mutta tosissaan, ei tasa-arvo ole sitäkään, että nainen jää kotiin hoitamaan lasta vain koska mies ei voi imettää. Tai koska miehellä nyt vaan on parempi palkka. Tai miehen työpaikalla ei jousteta. Minulle tasa-arvoa on se, että voi aidosti ja oikeasti itse tehdä sen ratkaisun, joka omalle perheelle ja itselle on paras. Ongelma lienee syvemmällä rakenteissa.





Minä olen kertonut, että meillä jaettiin oikeasti lapsenhoito tasan silloin kun kuopus oli pieni. Minä olin kasvattanut jo yhden lapsen yksinään ja ilmaisin, että toisen kanssa en suostu samanlaisiin kommervenkkeihin. Kun kuopus oli puolivuotias, palasin työpaikalleni tekemään puolikasta työpäivää. Yllättäen huomasin, että monien silmissä olin siitä syystä huono äiti. Sen sijaan kuopuksen isä, joka myös teki puolikasta työpäivää, olikin yllättäen hyvä isä. On niin helppoa puhua tasa-arvosta keittiössä ja miesten ja naisten töistä, mutta kyllä minä tuossa kohtaa koin, että ongelma todellakin on asenteissa. Tai siinä kohtaa - tämän olen ennenkin kertonut - kun kuopuksen isän hoitovuorolle sattui neuvolakäynti ja hän sai rutkasti kehuja kun toi lapsen neuvolaan. Ei minua vaan koskaan kehuttu vastaavasta urotyöstä!?!

Näihin pohdintoihi yllyin parinkin lehtiartikkelin innoittamana. Toinen on NYT:in kirjoitus perhearvojen vaarantumisesta ja - suokaa anteeksi - nörtin näköisen miehen kolumnin toteamus siitä, miten miehiltä vaaditaan perinteisten miesten roolien lisäksi myös perinteisten naisten töiden hallintaa. Samaan aikaan nainen ei kuulemma ole astunut pois omalta reviiriltään. Noh, miten sen nyt ottaa. Jossain vaiheessa naisenhan ei ollut soveliasta käydä töissä kodin ulkopuolella. Sitten oli jotkut työt, jotka naisille jotenkuten sopivat ja sallittiin. En väitä, etteikö edelleenkin olisi mies- ja naisvaltaisia aloja, mutta kyllä rajat ovat jo mukavasti hämärtyneet. Lisäksi minä kyllä koen ainakin näin vuokra-asujana, että eipä niitä miesten töitä nyt niin hirveän paljon tässä kolmen vuoden aikana vastaan ole tullut. Ei minun työmääräni kovinkaan radikaalisti kasvanut tai sen kuva muuttunut eromme jälkeen. Liekö ottanut huomaamattani liikaa vastuuta silloin vai vain sopivasti nyt, tiedä häntä. 

4 kommenttia:

  1. Pannuhuoneen korjaushommaan voi aina tilata ammattimiehen, mutta tulee aika kalliiksi palkata pyykkäri, siivooja ja ruuanlaittaja, jos niitä hommia ei osaa. Ne kun on tavallisen elämän arkeen liittyviä pikkujuttuja, toisin kuin se pannuhuoneen pasahdus. Kun ajattelee, miten paljon ajasta kuluu "perinteisiin naisten töihin" ja "perinteisiin miesten töihin" nykyoloissa, niin kyllä "naisten töitä" riittää paljon enemmän. Eihän se naisten vika ole; kuka ne alun alkaen on naisille sälyttänyt? Miehet on hoitanu maalaistalon raskaat ulkohommat, joita ei enää kaupunkilaisella ole. Mitä ne miehet sitten tekis, jos ei sitä mitä on? Makais sohvalla oottamassa, että pannuhuoneessa pasahtaa?

    Niinku tiiät, mie olen täällä nyt joutunu ottaan niitä "miesten töitä"kin harteilleni ilman, että vastaavaa "naisten töiden" harteiltasiirtymistä olis tapahtunut... just viikko sitten anoppi puhui miehelle, että se vois vähän kattoo sitä pirttikaluston penkkiä, kun siitä on koira syöny kiilat ja se keikkuu vaarallisenoloisesti. Mie tuumasin siihen, että "se odottaa, että joku kaatuu sen penkin kans, ennenkuin katsoo". Mies: "Olisithan sinäkin voinut sitä joskus katsoa!" Minä: "Voisithan sinäkin niitä sukkiasi joskus pestä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen!

      Sulle mä nostan hattua portin värkkäämisestä ja kaikesta mahdollisesta, mitä olen lukenut sun tehneen. Ja niin totta on tuo, että nykyaikana ei vaan ihan hirveästi ole sitä metsällä oloa ja kalastusta jne... Niitä perinteisiä miestenhommia, varsinkaan ,kun nainenkin nykyään käy palkkatöissä (=metsällä) ja osallistuu perheen elatukseen.


      Mä olen ajatellut, että jos joskus saisin sen omakotitalon, palkkaisin sellaisen "talonmiehen" hoitamaan kaikki ns. miesten hommat. Ihan täydellinen ratkaisu!

      Poista
  2. Meillä on selkeä työjako mutta sitten on paljon sellaisia töitä joita kumpikin tekee, ilman mitään vuorosysteemiä tai aikataulutusta. Valkyrian jalat ovat huonossa kunnossa ja oikeastaan "työhukit" menee niin että se tekee joka on paremmassa kunnossa (ja sitten kun on tarpeeksi sotkuista ja tiskiallas kaipaa raivausta etc.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No noinhan sen pitäisikin mennä! Ei niin, että viivottimella mitataan ja sitten kinataan, että kumpi tekee enemmän. Toista auttamalla ja kunnioittamalla pääsee pitkälle tälläkin saralla!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana