Sivut

lauantai 25. lokakuuta 2014

Raakaruokaa syövä hippi?

Kuopus tuli aamupäivällä kotiin, ja minä varustauduin rauhalliseen kotiviikonloppuun käymällä isosti kaupassa ennen sitä. Nyt ei välttämättä tarvitse raahata puolikuntoista lasta minnekään. Perjantai kului rattoisissa merkeissä, ja poikakin alkaa jo olla aikalailla oma itsensä. Minä leivoin raakabrownieita, ja vaikka niistä tullut yhtä kauniita kuin tämän postauksen (jossa muuten mainitaan, että raaka on uusi musta, voi miten trendikäs maalainen minä olenkaan) leivonnaiset, niin hyviä ne olivat silti. Ystävä kävi iltapäiväkahvilla ja oli samaa mieltä. Jaksan edelleen olla ihmeissäni siitä, että makeaa voi syödä melkeinpä hyvällä omallatunnolla, kun raaka-ainelista on vaikkapa tämän näköinen. Illalla piti sitten kyllä syödä ihan kypsää ruokaa, kun esikoinen intoutui tekemään wokkia.      





Tänään olisi ollut seurakunnan ja kunnan järjestämä kylpyläretki, mutta se oli pakko jättää väliin. Vaikka jo melkein kunnossa onkin, kuopusta ärsyttävät kirkkaat valot ja kovat äänet. Kylpylä lapsineen ja kaakeleista kimpoilevine riemunkiljahduksineen olisi varmaan vihonviimeinen paikka. Poikaa harmittaa, mutta jostain syystä minä en ole ihan hirveän pahoillani...


***

Syyslomalla katsoin lopun dokumentista Hippikylän kasvatit, ja se herätti kyllä monenmoisia tuntemuksia. Tuo 70-luvulla perustetttu Tenneseen farmi - tai kommuuni - keräsi valtavasti väkeä. parhaimmillaan siellä taisi asua reilusti yli 1000 ihmistä. Minä olen sen verran introvertti, etten missään nimessä kykenisi tuollaiseen elämään, enkä kaipaa omavaraisuuttakaan. Mutta kyllä jonkinasteinen hippi minussakin piilee. Joskus aikanaan jopa tutkailin Suomen ekokyliä mutta hylkäsin sittemmin ajatuksen. Välillä kuitenkin kaipaan enemmän sellaista yhteisöllisyyttä, jota toki täällä maalla on aika paljon ihan omastakin takaa. Voisin ihan hyvin kuvitella asustavani yhteisössä, jossa jokaisella kuitenkin olisi oma asunto. Kernaasti väki saisi olla eri ikäistä ja erilaisissa elämäntilanteissa, erilaisiakin. Yhteisomistukseen tai sen toimivuuteen en usko, mutta jonkinlainen porukkahenki ja yhdessätekeminen olisi suotavaa. Liekö ajatukset sen tulosta, että minulla ei koskaan ole yksinäni varaa omakotitaloasumiseen, mutta silti siitä haaveilen. Eihän sitä tiedä mistä sitä vielä itsensä löytää.


6 kommenttia:

  1. Luin tuon kemikaalipostauksen, jonka linkitit, ja olen samaa mieltä sen nimiasian kans - raakaruoka kuulosti varsinkin alkuun mun korvaan koiranruokintametodilta. Toisaalta "elävä ravinto" tuo mieleen toukat ja muut liikkuvat elävät... :) mutta se on pääasia, että juttu toimii! Kuulostaa sitäpaitsi nuo raakasuklaakakut semmosilta, että niitä ei varmaan voi syödä liikaa, tarkoitan ähkyyn asti, kuten vehnämössöjä voi. Ovat niin täyttä tavaraa eikä mössöä. Pitäsköhän mun taas deletoida tämä kommentti, kun näyttää pöhköltä...

    Mejän kunnassakin olis järjesteillä kylpyläreissu, kaupittelin lapsille mutta ei ne ollu ihan satasella mukana. Varsinkaan kuopus. Esikoinenkin ihmettelee, mikä sille on tullu. Se on ihan muuttunu koulun alkamisen jälkeen, eikä puhu. Siis asioistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näytä pöhköltä!

      Mustakin noi molemmat nimet on vähän huonoja, mutta toisin kun tuossa artikkelissa sanotaan, musta raakaruoka ja elävä ravinto on kuitenkin vähän eri asiat. No, mutta eipä viilata pilkkuja... Raakakakku on tosiaan niin tuhtia, että sitä ei voi määräänsä enempää syödä. Ja jos syökin, niin omatunto pysyy suht puhtaana!

      Me mentiin kylpylän sijaan kirpparille myymään ja oli hyvä reissu. Kuopus oli innoissaan kun sai vanhoista leluistaan käyttörahaa. Minkäs ikäinen se sun kuopus nyt onkaan?

      Poista
    2. Mä luinkin sitten sun postauksen ja päättelin iän sieltä. Toivottavasti välit säilyy ja puhettakin jossain vaiheessa taas tulee. Ajattelepa, että joku äiti ei edes huomaa moista - sä oot kuitenkin hereillä ja valveilla sun lapsen kans. Tsempit!

      Poista
  2. Suuri osa raakakakuista vaikuttaa perustuvan suklaa- ja pahkinävoittoiseen sisältöön; eipä sekään kaikille käy! Silti, yli 20 vuotta sitten noudatin parisen vuotta elävän ravinnon dieettiä menestyksellä - olo oli kirkas ja keveä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, tai ainakin pohja on usein taateli-pähkinäakselilla. Mutta keveä olo kyllä tulee, se on totta!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana