Aika raakaa

Aloitin raakaruokakokeiluni seitsemän viikkoa sitten. Ajattelin, että nyt jo voisi vähän aiheesta kirjoittaa. En ole siirtynyt kokonaan raakaruoalle, mutta hurjan paljon enemmän tulee syötyä tuoretta ja kypsentämätöntä kuin ennen. Aluksi oli tarkoitus vain lisätä vitamiinien saantia ja juuri tuoreen ruoan määrää, mutta aika pian kokeilut veivät mennessänsä. Ensimmäinen flunssani puoleentoista vuoteen uusi heti kohta ja konsultoituani kesäisen kurssimme vetäjää totesimme, että nämä olivat klassisia puhdistumisoireita. Elimistö todellakin reagoi ruokavalion muutoksiin. Mutta tuohonpa ne negatiiviset puolet sitten jäivätkin, oloni on sittemmin ollut varsin virkeä ja varsinkin aluksi huomasin, miten unentarve väheni radikaalisti. Lisäksi on aika jännittävää, kun ihan uudet kasvikset ovat hiipineet jääkaappiini ja ruokavaliooni. Sellaiset, joita tuskin koskaan aikaisemmin käytin, ovat nyt viikoittain lautasellani. Esimerkkinä vaikkapa fenkoli, lehtiselleri, bataatti ja lehtikaali. Myös aiemmin satunnaisesti käyttämäni hörhöainekset kuten chian siemen, oluthiiva, pellavarouhe ja kookosöljy ovat nyt useammin valikoimissa.

Tottakai poikkeuksiakin on, ja pitää olla. Harva raakaruokailija on 100%sti sitä, ja minä en edes pyri siihen. Minulla näitä poikkeuksia ovat kahvi ja maito - en vain voi hurjimmissa kuvitelmissani ajatella pääseväni ylös sängystä ja aloittavani päivää pelkän viherpirtelön voimalla - juustot ja ruisnapit. En ole koskaan ollut mikään leivän puputtaja, mutta kivikovia ruisnappeja rakastan. Uskon vahvasti rukiin hyväätekevään voimaan. Ja juustoja nyt ei tarvitse edes perustella. Salaatti kuin salaatti saa ihan uuden painoarvon lounaana kun siihen lisää (luomu)fetaa, -halloumia tai -mozzarellaa. Eikä se kermajuustokaan niiden ruisnappien päällä pahalta maistu... Sitä paitsi nuo poikkeukset saavat mieleni rauhallisemmaksi, mitä proteiinin saantiin tulee. Nappaan myös tuolloin tällöin keitetyn kananmunan (ja palasen vaikkapa kuopuksen pizzasta, mutta tällä ei ole mitään tekemistä proteiinien vaan herkuttelun kanssa). Raakaruoissa käytän siemeniä, pähkinöitä, manteleita ja paljon vihreää. Uusi tuttavuuteni lehtikaali on ujuttautunut yhdeksi lemppareistani.

Vasemmalla ylhäällä raakasuklaakakku ja -omenapiiras.
Oikealla ylhäällä porkkanamureke pähkinäkastikkeella,
vasemmalla alhaalla "tyrnitujaus", c-vitamiinipommi,
alhaalla keskellä sottaisen näköinen raakapasta lisukkeineen
ja kakkupohjan  tekoa blenderissä.

Niille, joita asia kiinnostaa, niin paino ei ole tippunut lainkaan, mutta jostain syystä olen koko ajan tyytyväisempi olemukseeni, kroppaani ja olooni. Se jos mikä, on ihan paras palkinto!


***

Hmm, eikä se syysloman kunniaksi nauttimani skumppakaan vissiin ihan "raakaa" ollut...