Sivut

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Infinity mirror

Mainitsin tässä vasta ohjaaja Peter Greenawayn joka kyseli sivistyksen perään. Kuinkas sattuikaan sitten käsiini kirja Sydämen sivistys, kasvatuksen ytimessä. Kirjassa monet ammattilaiset pohtivat opetusta ja kasvatusta lapsilähtöisesti, ja siten, että ei pelkästään kaadettaisi tietoa lapsen päähän, vaan otettaisiinn huomioon myös tunne-elämän kehitys ja paljon muutakin. Tuossa pohditaan myös sitä kautta mitä se sivistys sitten oikein on? Voiko siihen kasvattaa tai opettaa? Minä ole koskaan tietoisesti ajatellut, että kasvatanpa tässä sivistyneitä poikia. En tiedä pitäisikö. Noin ylipäätään olen kyllä sitä mieltä, että käytöstavat ja sellainen sielun ja sydämen sivistys ovat tässä ajassa usein hakusessa - jolleivat peräti piiloutuneet tai kadonneet.




Poimin pari lainausta Jarno Paalasmaan artikkelista Sydämen sivistystä kasvattava koulu, tuossa mainitussa teoksessa. Nämä voin allekirjoittaa täysin.

"Perinteisesti sivistys liitetään tietoon ja oppimiseen sekä ulkonaisiin tapoihin ja käyttäytymiseen. Toisinaan sivistys samastetaan läheisesti kulttuurin ja sivilisaation käsitteiden kanssa. ...sivistyksen idean kannalta olennaista on sydämen sivistys. Sen mukaan sivistys on ennen muuta sisäinen asenne, tapa suhtautua maailmaan ja elämään, eikä jokin tietty koulutustaso tai ulkoinen käyttäytymissen malli."

"Koulun ilmapiirissä olisi nykyistä enemmän tilaa keskustelulle ja aidolle kuuntelemiselle. Olisi kiireettömyyttä, turvallisuutta, rauhaa. Alaluokilla olisi enemmän mielikuvitusta ja tunne-elämää ravitsevaa toimintaa, kuten satuja ja tarinoita sekä draamapedagogiikkaa ja leikkiä. Lukiossa olisi enemmän filosofiaa ja keskustelua eettisistä arvoista. Taide- ja taitoaineet nostettaisiin takaisin niille kuuluvalle paikalle. Tehokkuusvaatimukset, vertailu, suorittaminen ja kilpailu tekisivät tilaa tunnekasvatukselle sekä kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kasvatukselle. Ehkä seuraavissa opetussuunnitelmauudistuksissa otetaankin askel ihmisyyden suuntaan ja laajennetaan koulutusajatusta sivistysajatteluksi."

Ja sitten lisää yhteensattumia. Kehuin jo aiemmin kuopuksen sijaisopettajaa toiminnallisesta ja luovasta tavasta opettaa. Eilen kuopukselle oli tullut läksyksi "vähintään kolme hyvää ja avuliasta tekoa". Bingo!






Se, missä kasvatuksessani katson oikeasti onnistuneeni, on, että minulle voi tulla heittämään villejäkin ideoita enkä tyrmää niitä. Yksi ystäväni kerran kutsui minua muumimamma-äidiksi siinä mielessä, että jos muumipeikko tuli häneltä kysymään saisiko sakset, mamma kaivaa ne esiin sen sijaan, että kysyisi "Mihin tarvitset niitä" saati että varoittelisi olemaan varovainen. Luovuus on saanut kukkia ja minä olen koittanut siihen rohkaistakin. Mahdollisuuksien mukaan jopa rahallisestikin. Niinpä kun esikoinen tässä kuukausi sitten kysyi, voisiko toteuttaa yhden netissä näkemänsä idean, lupasin maksaa puolet tarvikkeista. Nyt väkerrys on Kiinasta tilattua led-valonauhaa vaille valmis, mutta näistä tämän postauksen kuvista saanette jo käsityksen, mitä poika on hakemassa.





Taideteos pääsi olohuoneen seinälle paraatipaikalle. Kun valot kytkee päältä pois, se näyttää ihan tavalliselta peililtä. Minusta tuo on jo nyt todella hieno. Kuvaan teille sitten vielä lopullisen version, jahka varsinaiset valot saapuvat.

12 kommenttia:

  1. Upea teos! Poikasi on taitava siis monella alalla.
    En minäkään koskaan ole varsinaisesti opettanut pojille sivistystä, mutta jostain kummasta he ovat oppineet kauniit käytöstavat, joista saavat usein kiitosta. Äiti ylpeänä röyhistelee rintaansa.
    Tosin mä olen aina sanonut, että olen haluaisin olla sellainen Muumimamma äiti, mutta mä olen aina ollut enemmän sellainen Vilijonkka. Lapset saavat näkyä mutta eivät kuulua!
    Ensi viikon alkuun luvataan muuten Kajaaniin räntäsadetta. Viime vuonna lokakuun puolessa välissä siellä satoi ensilumen. Eli menemme me milloin tahansa syyslomalle, niin luntahan siellä alkaa tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hrr, lumi ja räntä tuntuu aika kaukaiselta (ja karsealta) kun katsoo tuonne auringonpaisteeseen. Tosin aamu oli kyllä todella kylmä ja raappaa taas tarvittiin, joten ei se niin kaukana ole täältäkään.

      Ehkä se on se kasvatus, kuitenkin, joka saa sitten viimein lapset käyttäytymään kauniisti ja ehkä joskus jopa olemaan sivistyneitä, en tiedä. Muumimammaäitiydestä sen verran, että mä olen varsin herkkä metelille ja oletan että lapset ottaa sen huomioon. Tuo luovuuden tukeminen on vähän toisenlaista avoimuutta tai joustavuutta. Ja mulla siihen liittyy sellainen periaate, että vaikkapa sotkua aiheuttavissa asioissa pitää miettiä vastausta siltä kannalta, että mistä se kumpuaa. Eli jos syy siihen ettei lapset saa jotain tehdä on se, että se on sottaista, mulle hankalaa, niin se ei ole oikea syy. Vaaralliset ja sopimattomat asiat kiellän mutta muuten annan tutkia ja kokeilla. (Ehkä esimerkkinä tämä styroksilla askartelu: http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/04/unkarilainen-viherpippurimakkara.html
      - mutta sitäkin sitten siivottiin tietty yhdessä pois.)

      Musta tuosta "peilistä" tuli hieno. Poika on aina ollut kiinnostunut luonnontieteellisistä ilmiöistä, tää menee varmaan siihen kategoriaan.

      Poista
  2. Hieno! Onko siinä niinku kaksi peiliä, joiden välissä se valo on? Jos kerran ilman valoja näyttää normipeililtä.

    Sivistyksestä minen tiiä mittään, mutta askartelusta tuli mieleen, kun mun lapsi keräs metsästä kaikenlaista kivaa, ja sitten annoin sille kertakäyttölautasen, johon se sai tehdä niistä kollaasin. Se oli innostunu touhustaan, ja sitten mun sisko, joka oli käymässä, kuittas sen roskakasaksi. Minusta se oli tarpeetonta ja ilkeääkin. Jos lapsi luovasti touhuaa jotain, niin tartteeko se silleen lytätä, vaikkei ite näkis siinä mitään erikoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooei, lasta ja sen luovaa tekemistä ei lytätä arvostelulla. Piste!

      Laitan tuohon alas linkin josta näkyy (kolmas kuva) poikkileikkauksena hyvin, miten tuo on rakennettu. Eli meillä on sellaisia valokuvakehyksiä jotka on "syviä" ts se valokuva tulee aika syvälle pohjalle ja lasi on irti kuvasta siinä edessä. Esikoinen laittoi taustalevyn (ja valokuvan) paikalle peilin ja etulasiin "puolittaisen peilin" tai sellaisen kalvon joka heijastaa toiselta puolelta ja näkyy silti läpi. Väliin kun laittaa valot, tulee toi efekti. Mustakin se on hieno!

      http://www.eetimes.com/author.asp?section_id=36&doc_id=1320204

      Poista
  3. Meillä on aika samanlainen kasvatusmetodi :) Yllättävää kyllä monet sanovat, että meidän pojat käyttäytyvät todella hyvin. Kummallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siinä onkin joku taika? Oli miten oli, ollaan onnellisia

      Poista
    2. Kyllä! Ja nyt muistin, että minunhan piti sanoa olevani suuri Greenawayn elokuvien fani. Jostain syystä koskettavin on ollut 'Pillow book', vaikka myäs 'Piirtäjän sopimus' ja 'Kohtalokkaat numerot' ovat erinomaisia.

      Poista
    3. Pillow book taitaa olla viimeisin ts uusin, jonka olen nähnyt. Ja tietty nuo mainitsemasi vanhemmat kans. Ihan mielettömän upeita leffoja, joita on vähän vaikea asiakkaille suositella, kun huumori on välillä aika makaaberia...

      Poista
    4. Joo niin on. Pillow bookin ihan hirveän surullinen, mutta samalla toiveikas ja kohottava.

      Poista
    5. -loppu- tulee johonkin väliin.

      Poista
    6. Loppu tosiaan tulee johonkin väliin - tai sitten sinne loppuun ;-)

      Poista
    7. Leffasta mä muistan tässä tapauksessa vain tunnelman. Mulle käy usein niin sekä kirjojen että elokuvien kanssa, etten muista juonta juurikaan, mutta tunnelma jää mieleen eikä katoa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana