Sivut

lauantai 16. elokuuta 2014

Yks kukka on kasvanut terasilla...

Gnjäääh. Minä vihaan kaupungilla käyntiä lasten kanssa. Tai esikoisen seurassa se vielä menettelee, mutta kuopuksen jätän kotiin aina kun voin. Nyt en voinut. Piti käydä ostamassa sille kouluhousut, kun oli ruoja kasvanut kesällä melkein kaikista entisistä ulos. Myös pelikonsolin laturi oli lakannut toimimasta, ja viikonlopun pelipäivä ilman sitä olisi ollut yhtä piinaa - meille molemmille. Niinpä päätin, että starttaamme heti kun kuopuksen koulupäivä puolilta päivin perjantaina loppuu ja ajamme lähikaupunkiin. Onneksi reissu sujui kaikin puolin sutjakkaasti. Laturi vaihdettiin ilmaiseksi ilman kuittia (joka oli tietysti kuopuksen isällä) ja jäätelönkin saimme kioskista tarjottuna, koska viherseinäfimani oli kesällä seinää huoltaessa jättänyt  sellaisen pienen lahjan. Vaikka istahdimme torille kahville ja sille jäätelölle, olimme kotona tasan kolmen tunnin päästä liikkeellelähdöstä. Sitten pääsimme rentoon viikonlopun viettoon.

Esikoinen viihtyi tiiviisti niiden kavereiden kanssa, joita viikolla ei niin näe kun käyvät ammattikoulua, me taas kuopuksen kanssa kotosalla. Ostin eilen viikonlopun ja varmaan alkuviikonkin ruoat, joten ei tarvitse välttämättä tänään liikahtaa minnekään. Huomenna on nimittäin luonto ry:n retki eläinpuistoon, ja sinne toki olemme lähdössä. Paitsi esikoinen, hän on oman osansa kuulemma saanut äitini ja hänen miehensä kanssa. Ansiokkaasti ovat häntä siellä useamman kerran käyttäneet. Kuopus on ollut siellä vissiin kerran, mutta ei muista retkestä mitään, niin kauan siitä on. Minä saan kuulemma sihteerin ominaisuudessa olla matkanjohtaja. Mitä lie velvollisuuksiin kuuluukaan, edut tiedän: pääsen maksutta sisään eläinpuistoon. Kunhan ei tarvitse laulaa matkan aikana mikkiin, niin selviän siitä kyllä. Mukava viikonloppu siis tulossa!


Yksi auringonkukka on kasvanut vallan
pitkäksi. Nyt se on jo kunnolla auennutkin!


Toivottavasti teillekin!


***

Perjantai-aamuna - johtuen juuri tuosta alussa mainitusta akuutista housukriisistä - totesin kuopukselle herättyään, että  tänään joudut käyttämään niitä mustia housuja joista et niin kauheasti tykkää. Molemmat lapseni ovat varsin tarkkoja siitä mitä päälleen pistävät. Eivät tosin muotimielessä, vaan siten, että vaatteiden pitää tuntua hyvältä. Steinerpäiväkodissa esikoisesta todettiin, että sillä on "vahva elämänaisti" joka lienee kaunisteltu nimitys lievälle (tunto)aistiyliherkkyydelle. Kuopuksen vastaus oli "Mä en kestä. Sit mulla on musta lippis. Ja fleecekin. Karseaa!" Ei mitään mainintaa siitä, miltä vaate tuntuu. Oppia ikä kaikki.

8 kommenttia:

  1. On tainnut olla puhettakin, että täälläkin on havaittavissa varsinkin vaatteiden suhteen yliherkkyyttä :)
    Muistan kyllä kauppareissut pienempien lasten kans, ei ne aina sujuneet niin hyvässä yhteishengessä. Vaikkei nykyisinkään kyllä aina... esikoinen valittaa, että kaikki housut on jääny pieneksi, muttei silti löydä kaupastakaan sopivia itelleen. Mutta saan ite shoppailla rauhassa, kun tytöt pyrähtää omille teilleen kauppakeskuksessa.

    Hauskaa eläinpuistoreissua! Ja onhan se hauska.

    Hei, mulle tuli yhtäkkiä mieleen, että näin unta, jossa sinä ja sun esikoinen olitte meillä yötä, ja mie kauhistelin, miten te oikein pärjäätte kun meillä on niin ummehtunut ilma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mullakin on blogitutut tulleet yöllä uniin!

      Se on oikeesti hankalaa, kun vaatteet tuntuu kurjilta ja saumat painaa. Meillä se on sukuvika, äitinikin piti aluspaitoja väärinpäin, ettei saumat tunnu. Esikoiselle ostan aina sukkia joissa ei ole saumoja kärjessä ja kiristämätön suu - ja sitten pitäisi vielä löytyä kokoja, on joskus vähän haastavaa ;-)

      Meilllä periaatteessa menee ihan hyvin nuo reissut, tuntuu, että mä vaan stressaan jostain vanhasta muistista tai sitten tulee raha-ahdistus, niin kuin eilen. Mutta onneksi saatiin laturi vaihtoon ja himottu jätskikin ilmaiseksi. Pieniä mutta tärkeitä juttuja.

      Eläinpuistoreissusta tulee kivaa, ihan varmasti. Hyvää säätäkin luvattu!

      Poista
    2. Lidlissä on maanantaina tarjouksessa "laserleikatut, ei näkyviä saumoja" -pöksyjä. Ajattelin käydä ostoksilla...

      Poista
    3. Wow, kuulostaa mystiseltä!!! Mä en koskaan pysty tarttumaan tollasiin kun on niin pitkä matka kauppoihin - paitsi nyt tietty maanantaina olis vapaapäivä ja aikaa ajella...

      Poista
  2. Niin ne venähtää, kukat ja lapset ;-)
    -Taisi muuten olla juuri tuo viherseinien valmistaja, joka sai miljoonainvestoinnin tuotteilleen (eilisissä alueuutisissa hoksasin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kesällä etenkin ;-)

      Ja juu, oli se se firma, mulle tuli s-postiin tieto, ja hieno juttuhan se on!!!

      Poista
  3. Pesuohje- ja kokolaput vaatteista fiu, korvissa nappikuulokkeet ja korvatulpat tuntuu hirveiltä, sukat makkaralla jaloissa juuei... Meni yli 40 vuotta kun löysin joillekin kahjouksilleni selityksen + muitakin joita en ala jauhamaan ääneen(hah) mutta parempi myöhään kuin ei ikinä. :]

    Nuorin tenava taitaa olla perinyt(?) saman kuvion vaatteiden osalta. Tai sit hän vain on hankala, mutta en usko. Varsinkaan sen jälkeen kun isä&äiti kertoi juttuja minusta vauvana ettei saanut olla tietynlaisia materiaaleja tai melskasin enkä alkanut millekään ennen vaatteen poistamista jne.
    Kaikki epämukavuudet ja epämiellyttävyydet kestän ja/tai olen opetellut/tottunut sietämään ja kestämään, jos on pakko tai esim. töissä nappikuuloke korvassa "ei tunnu missään", mutta vapaaehtoisesti nou. Joskus huoh mutta mitä suotta. Vois mennä paljon aikaa huokailuun ja voivotteluun kuin itse elämään. Mitentäänytlähtiatmosfääreihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja juttuja: pesulaput ja kokomerkintä leikataan aina pois (on kätsää sitten kirpparilla myydä eteenpäin kun ei hajuakaan mikä koko) ja esikoiselle on pakko ostaa ensin yhdet kalsarit joita koittaa kotona ja seuraavalla reissulla lisää, jos hyviltä tuntuvat. On me kerran ostettu niinkin, että käytiin ostamisen jälkeen sovituskopissa testaamassa ja ostettiin sitten lisää...

      Noi korvanappiasiat on kans hankalia. Ja periytyvää on meilläkin, äiti ei kekstä alusvaatteitten saumoja. Aikuinen oppii mutta lapselle on paha mennä sanomaan että koita nyt vaan kestää. Mut ei nääkään elämää pilaa, niin kun totesitkin, tottuu siihen eikä ole maailman isoin juttu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana