Sivut


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ihmiskoe suoritettu

No niin, kotona jälleen. Vaikka tuo oli rutkasti parempi kuin mikään aiemmin testaamani (nykyistä Majaamme lukuunottamatta), niin täytyy se siltikin unohtaa. Oireita oli niin vähän ja ne olivat niin epämääräisiä, etten osaa tarkemmin määritellä missä oli vika. Mutta happi ei riittänyt ja jotain sanoivat sekä kurkku, korvat että poskiontelotkin. Selväksi tuli myös yön pimeinä tunteina mietiskellessä sellainen seikka, että minun pitää todellakin olla satakymmenprosenttisen varma terveyteni säilymisestä ennen kun uskallan ottaa ratkaisevan askeleen, pankkilainan ja irtisanoa nykyisen kämppäni. Kuinka sellaisen varmuuden saa, siitä minulla ei ole hajuakaan. Pidemmällä koeasumisella vai millä? Hankalaksi menee.



Aamulla ennen kahdeksaa kylillä. Upea usva!



Sen verran huonoja puolia asunnossa muutenkin oli, että ei harmita ihan vietävästi. Kyllähän keskustassa on kesälauantaina keskustan meteli, joka tietenkin isompiin paikkoihin verrattuna on todella mitätöntä. Eikä se mikään kynnyskysymys minulle ole jos muuten on asiat kunnossa. Tulipahan vaan mieleen kun kuuntelin mopojen ääniä ja humalaisten hoilotusta (liekö tullut paikallisesta vai kotikaraokesta, en saanut ihan varmuutta) sen hiirenhiljaisuuden sijaan, mikä meidän mäellä öisin vallitsee. Paitsi onhan meillä täällä se yksi v*tun varis tai h*lvetin harakka, joka aloittaa kauniin raakkumisen siinä kuuden kieppeillä. No, kohtahan tässä herätyskellokin jo soi niihin aikoihin. Huomenna itse asiassa. Apua!

Vaikka minä en edelleenkään ole sitä täydellistä etsimässä, pari muutakin huonoa puolta löysin. Tuossa talossa ei ole omaa pihaa käytännöllisesti katsoen lainkaan. Kyllä minulle tulisi ikävä terassilla istumista. Tai kyllähän siellä olisi voinut ihan pienen terassin laittaa, mutta todella vaatimaton se olisi ollut, aika näkösällä ja asvalttiin rajoittuva. Eikä näköalakaan ollut silmiähivelevä, ei sinnepäinkään. Lisäksi meille olisi kyllä muutamaksi vuodeksi  tullut varsin ahdasta, se on myönnettävä. Kun varastotilaa taloyhtiössä ei ollut juuri lainkaan, olisi pitänyt luopua liian monesta sellaisesta tavarasta, joita tarvitsisin sitten taas muutaman vuoden päästä kun esikoinen muuttaa pois - ja silloin ne mahtuisivatkin. Paras ajankohta muutolle olisi siis ehdottomasti se, mutta eiväthän asiat mene niin kuin niiden soisi.  

Ei nytkään, mutta toisaalta näin taas selvästi myös sen, että meillä on tässä ihan hyvä. Kallista on, mutta nyt lyhennetyllä työajalla saan vähän tukiakin, ja olenhan minä tottunut jo siihen, että rahaa ei liiemmin ole. En minä siitä joka hetki kärsi, aika ajoin vain ahdistun. 

Joten etiäpäin sano mummo lumessa.

8 kommenttia:

  1. No se oli sitten sellainen! Tosi hienoa silti, kun sait käydä koenukkumassa, ei vaivaa ainakaan se et millainen olisi ollut. Tuntuu varmasti hetken blääh, mutta ei anna ellei koita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No bläähpä hyvinkin, mutta hillitty sellainen, onneksi.

      Täytyy silti sanoa, että ihmiset ovat uskomattomia - tuokin kaveri suostui ihan tuosta vaan koenukkumiseen omassa kodissaan. Ei ihan kaikki varmaan antaisi, joten siitä iso kiitos hälle.

      Kyl tää tästä...

      Poista
  2. No ei se tyyppi sitten ollut allerginen kaneille :) mutta nähtävästi se rakoventtiili ei sitten ole se autuaaksi tekevä seikka. Sen kun tietäis, mitä se vaatis... autuaaksitulo tai kunnon kämppä.
    Melua mie kyllä pelkään. Tosin on niitä mopoilijoita täälläkin, mutta ei hoilottajia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei niitä kännisiä hoilottajia jaksa kyllä kukaan kuunnella. Tai kailottajia. Kävelin paikallisen aidan ohi ja järkyttävän kovalla äänellä pitää kännissä selittää asioita vierustoverille, puhumattakaan pöydän toisella puolella olevista.

      Niin, sen kun tietäisi mitä se vaatisi, mun hyvinvointi. Onneksi tässä nykyisessä kuitenkin pystyn olemaan, se on pääasia. Rakoventtiiit on varmaan edelleen hyvä asia, mutta ne ei yksin riitä. Tuokin oli vanha talo ja näyttipä siinä olevan vain valesokkeli eikä kunnon perustuksia. Tiedä häntä...

      Poista
  3. No voi kurjuus sentään mutta sen oikean on pakko löytyä jonain päivänä! Täällähän niitä olisi ja rauhallisuuttakin mutta täkäläinen meno taitaa olla liian rauhallista sulle, olkoonkin ettei tästä isoon kaupunkiin ole kuin 20 min. ajomatka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on se 25-30 min joten ei se siitä ole kiinni ;-)

      Ollaan vaan asetuttu tänne. No mutta löytyy se, onhan sen pakko JOSKUS löytyä!

      Kiitti Paimen tsempistä!

      Poista
  4. Oma maja kullan kallis!
    -a

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana