Sivut


torstai 7. elokuuta 2014

Enkeleitä, enkeleitä, enkeleitä...

Niin kuin arvelinkin, leppoisa päivä tuli eilisestä. Ehkä hivenen kuuma köpötellä kaupungissa korkeiden talojen välissä, kun ei käynyt tuulen virekään, mutta en edelleenkään valita. Saimme esikoiselle vaatetta lukiota varten, ja kävimme syömässä, kuten aikomus oli. Palattuamme kotiin lukaisin paikallislehden ennen illan konserttiin lähtöä, ja Voi Pyhä Jysäys! Siellä oli ilmoitus kaksiosta ja hetken epäröityäni soitin pikaisesti siinä olleeseen numeroon. Ajattelin ensin, että "ei kannata, nää on niiiiin nähty". Olen vissiin vähän antanut jo periksi sen suhteen, että koskaan löytäisimme meille sopivaa asuntoa keskustasta. No, puheluun vastannut miekkonen kertoi, että kyse oli talosta, jossa en vielä ollut käynyt haistelemassa, ja lupasi, että voisin tulla käväisemään  heti  konsertin jälkeen. 




Konsertti oli hieno ja kirkkoomme sopiva, vaikka maallista musiikkia olikin. Nautin näistä eri tasojen kohtaamisista niin kovin paljon. Niin nytkin! Kirkko oli liki viimeistä istumapaikkaa myöten täynnä, joten samanmielisiä taitaa tältä kylältä löytyä muitakin. Upea oli konsertti, vaikkakin minun keskittymistäni häiritsivät kummalliset mietteet. Olin juuri edellisenä päivänä kävellyt kyseisen talon ohi, noteerannut rakoventtiilit, jotka tuntuvat minun keuhkoilleni olevan ne parhaat mahdolliset ratkaisut. Mietin silloin, että talossa on näemmä kokonaista kolme asuntoa, ja ajattelin todennäköisyyttä, millä ne tulisivat myyntiin ja minä voisin niitä itselleni havitella. Ei kovin kaksinen. No, nyt siis pääsin kaksioon haistelemaan heti äkkiä pian ja arvatkaapa mitä? Minä en suoralta kädeltä saanut mitään ihmeellisiä oireita! Tämä on enemmän kuin voin sanoa 95%:stä tämän kylän kämpistä!

Omistaja oli vieläpä itse astmaatikko ja ymmärtäväinen nuori mies ja aikani hänen kanssa juteltuani uskalsin kysyä, eikö hän olisi lähdössä lähiaikoina reissuun. Minun on pakko koenukkua asunto, että tiedän miten siihen reagoin ja kuinka tukossa aamulla olen. Tämä ei ollut omistajalle mikään ongelma (!) ja kertoi olevansa mahdollisesti menossa heti tulevana viikonloppuna kotiseudulleen kalastamaan. Minä kuulemma voisin silloin ihan vapaasti yöpyä huoneistossa. Mikäli reissu ei toteudu, ehdotin hänelle, että hän yöpyisi meillä ja minä hänen luonaan. Sitten tietäisin miten käy. Koska kerroin hänelle koko altistushistorian ja taloudellisen tilanteeni, symppasi hän vissiin minua niin, että taisimme saada jonkinnäköisen alustavan sopimuksen aikaiseksi. Voi hyvän tähen.

Jännän äärellä ollaan, toden totta!

20 kommenttia:

  1. Jopas! Kuulostaa hyvältä. Toivottavasti kaikki tähdet ja oranssi kuu olisi suotuisassa asennossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä täälläkin toivotaan, etenkin sitä oranssia kuuta!!!

      Poista
    2. Ehkä se oli hyvä enne? Meni multa kyllä ohi, mutta ehkä se silti oli.

      Poista
  2. Täällä ollaan kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että kaikki natsaa! Upeaa, kerrassaan upeaa!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Olis se mainiota jos melkein "samaan aikaan" sun kans pääsisin muuttamaan ;-)

      Poista
  4. Jess! Ehkä se nyt tärppää! Pidetään ulokkeita pystyssä...

    VastaaPoista
  5. Hyvänen Jestas! Asioita PUTKAHTAA :-D Kaikki neljä Toivopeukkua pystyssä, ja tanakasti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi, asioita tosiaan putkahtaa. En ollut uskoa korviani kun omistaja kertoi mikä se talo oli. Ja suostui vielä koenukkumiseenkin... Jännäää!

      Poista
  6. Aivan mahtavaa tuo mahdollisuus! Ehkäpä maailmankaikkeus nyt vastaa lähettämääsi toiveeseen ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä mäkin niin kovasti toivon. Mutta jo pelkästään tuon ihmisen ystävällisyys ja ymmärtämys saavat minut taas uskomaan hyvyyteen, vaikkei asunnonostosta mitään tulisikaan!

      Poista
  7. Olenko ihan väärässä kun mietein, että tuo nykyisen asukkaan astma enteilee hyvää? Kun sitä ajattelisi, että ilman täytyy olla hyvää kun hän saa siellä asuttua :) Pidetään peukkuja pystyssä, että nyt tärppää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mustakin se kyllä on hyvä merkki, samoin nuo rakoventtiilit ja koneellinen poisto jota itse voi säädellä. Pelkkä painovoimainen ilmanvaihto ei riitä mun keuhkoilleni. Mutta täytyy nyt koittaa laittaa jäitä hattuun... niin monta pettymystä on jo tullut. Toisaalta vaikka tuo on hyvä asunto ja kivalla paikalla, on siinä sen verran huonojakin puolia etten ihan lyhisty jos käy ilmi etten siellä pysty olemaan. Niin, ja mä olen jo niin tottunut, että en kovin monessa paikassa pysty, joten katsotaan tuleeko taas uusi pettymys.

      Poista
    2. Sinäpä sen itse sanoit: ei ole täydellinen mutta ehkä hyvät puolet voittaa? Täydestä sydämestäni toivon, että pääset itse päättämään! Se olisi mukavaa monien pettymysten jälkeen, oletan :-)
      -a

      Poista
    3. No näihän se on. Mulla ei ole varaa nirsoilla ja odottaa sitä täydellistä koska sitä ei varmasti koskaan tule. Kompromisseja ja sopeutumista - sitä kyllä meiltä löytyisi. Saa nähdä, ja kiitos tsemppauksesta!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana