Sivut


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Täydellinen kesäpäivä kuvina

En erityisemmin pidä kuvapostauksista, eivätkä minun päivitykseni sisällä yleensä kuin yhden kuvan taikka kuvasarjan. Mieluummin luen tekstiä ja minulle teksti usein kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. Ainakin Blogistaniassa. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen ja kerron, millainen oli maanantaini. Ensimmäinen vapaapäivä kulttuuriviikkomme, jolloin tein töistä paitsi koko viikon kirjastossa, myös iltaisin ja viikonloppuna kulttuurin parissa, jälkeen. Pääsin irti kaikesta, rentouduin totaalisesti. Nautin. Olin koko päivän (ihan) pihalla. Eikä siihen tarvittu mitään ihmeellisyyksiä.




Vain herääminen ilman kelloa ja rauhallinen aamu kahvin ja koneen kanssa. Sitten suunnistin kylille. Join vielä yhdet kahvit ja söin maatilamatkailupaikan emännän leipoman herkullisen juustosarven ulkosalla auringossa. Hain luomumunia paikalliselta tilalta ja paluumatkalla bongasin kalakauppiaan torilla, jossa ruusut kukkivat ja tuoksuivat huumaavasti. Ostin kylmäsavulohta salaatin kylkeen ja lopusta tein eväsalaattia makaronin, munien, kermaviilin ja lisukkeiden kanssa seuraavalle päivälle töihin evääksi. 






Kotona parkkeerasin ruoan jälkeen terassille, mutustin herneitä, nautin lämmöstä ja luin. Kirjana Erik Axl Sundin trilogian toinen osa, Unissakulkija. Ensimmäinen oli Varistyttö ja viimeinen, lokakuussa suomeksi ilmestyvä, on Varjojen huone En voi suositella näitä heikkohermoisille. Jopa minä jouduin hyppimään pahimmat kohdat ohi ja suojaamaan näin itseäni. Varistytön lopetin kaikkien kamaluuksien vuoksi melkein kesken, mutta sen verran se oli jo koukuttanut, etten sitten voinutkaan. Koukutti tämäkin, ja nautin siitä, kun sain lukea keskeytymättä kirjan loppuun.





Välillä heitin levyksi pihanurmelle ja kun ramaisi, otin tirsat (toki tarkistin, että aurinko menee just kohta puun taakse, eli jos torkuttelen pidempäänkin, ei selkä pala). Ihana esikoinen huuteli minulle sitten terassille, haluaisinko jääkahvia ja minähän halusin. Sain sen valmiiksi tehtynä.





Sillä pojalla on huumorintajua. Ja tietää mistä narusta vetää. Askarteli kännykän laatikosta "säästöpossun" ja sijoitti sen keittiön  tasolle. Olihan tuonne ihan pakko pari kolikkoa tipauttaa.





Illalla käväisin kaupassa hakemassa lisää juomaa, koska näitä päiviä on tulossa misää ja nesteytyksen on oltava kunnossa. Samalla vähän ajojalkaa kutkutti, ja poikkesin tarkastamassa kanterellipaikkani. Pieniä peukalonpään kokoisia siellä jo pilkisti, joten jollei tämä helle nyt niitä tapa, saan piirakkaakin tässä jossain vaiheessa. Sängyssä aloitin toista kirjaa: Merja Tuominen-Gialitakin Koko kylän pidot, elämämenoa kreetalaisittain. Ystävä lensi juuri Kreetalle. Ihanaa, ettei tarvitse kadehtia, sää on täällä vähintääkin yhtä hyvä. Ei sitä ihminen paljoa tarvitse. Tämä ihminen ainakaan!

10 kommenttia:

  1. Pari viikkoa sitten Kreetan-matka olis ollu paljon enemmän paikallaan! Mutta kyllä mie jäin sitä merta kaipaamaan, ja vilvoittavaa merituulta...

    Mun viimeisin postaus on kuvapostaus, kun en jaksanu kirjoittaa kaikkea, ja myöhemmin tuntuu niin tyhmältä jaaritella jostain reissusta, joka on tehty ajat sitten. Aattelin sitäkin, että jollekin sielläpäin asuvalle ne maisemat on ihan perusarkea, ja mie oon niistä niin tohkeissani :)

    Vähän vastaavanlainen jalkakuvakin on jossain vaiheessa tulossa, mitä sullakin on - vähän paksummista jaloista vain! Teillä ei siellä liene paarmoja sun muita kiusana, kun ulkona voi torkahtaakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvapostaukset puoltaa paikkansa silloin tällöin, mutta joka kerta, tai vaikkapa sata kuvaa samasta asusta ei - aukeaakin niin hitaasti sellaiset blogit mun pienellä minilläni. Katsoin sun kuvat eilen, mutta käärmettä en katsonut, hrrr. Hyvä, että varoitit!

      Paarmoja ei täällä oo ollu riesana, eikä kyllä liiemmin hyttysiäkään. Eilen olis haluttu tuulettaa ja viilentyä ihan myöhään illalla esikoisen kanssa, mutta terassin ovea ei voinut pitää auki kun sen verran inisijöitä sisälle tuli. Tuuletettiin sitten ikkunoista, joissa on verkot.

      Poista
    2. Samaahan valitti Paimenkin, että ei tahdo aueta isot kuvat. Isommilla koneilla ei täällä oo ongelmaa, mutta oon huomannu, että tabletti ei aina jaksa edes blogia avata, jos on taustakuvaa ja banneria ja sitä sun tätä. Luettavuuden kannalta olis paras ihan karu ja askeettinen blogi ilman mitään ylimääräisiä linkkejä :)

      Ootko kokeillu sellasta pistorasiaan laitettavaa hyttyskarkotinta? En tiedä, pystyisitkö edes käyttämään vai tulisko siitä ärsyttäviä höyryjä... ei sen tarkoitus tietystikään olis talon asukkaitakin pois ajaa :) Mutta esimerkiksi tuolla Yyterin mökillä pystyi pitämään ovea auki, kun sellaisen laittoi pistorasiaan. Ja koirat tietysti kiinni...

      Poista
    3. Se on totta, jos on blogi täynnänsä kaiken maailman hilavitkuttimia, aukee hitaasti. Onneks suurin osa niistä mitä mä luen, on ihan yksinkertaisia!

      Mä en oo koittanu tollasta hyttysjutskaa, joskus käytettiin ihan suitsukkeita (ulkona) mutta en tiedä pystyisinkö enää niitäkään käyttämään. Toivotaan, ettei olis ihan hirveen hyvä hyttysvuosi ;-)

      Poista
  2. Tuo itsensä suojelu On viisasta ja taito sekin! Mä toimin samoin eilen, aloin katsoa leffaa, kun nukkumatti oli kateissa. Jossain kohtaa huomasin, että mun on paha olla, jännittää liikaa ja "ahdistaa" koko leffa. Käänsin kanavaa. Huvittavaa on, että leffan ikäraja oli 12. No, ei kai sen väliä, mä vaan Tunnen kaiken niin Lujaa.
    Joskus olikai puhettakin Pimeän poika- kirjasta, joka oli ehkä ahdistavin kirja ikinä. Sen mä kyllä luin väkisin loppuun.
    Leppeän kuuloinen päivä sulla. Ja Esikoinen! On se(kin) mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En lue ahdistavia uutisiakaan, koska mun ei tarvi tietää kaikkea maailman pahuutta. Toisin se onkin sitten vähän ristiriitaista, että luen rentoutuakseni dekkareita, Mutta niistä voi aina ajatella, että se on fiktiota, toisin kuin uutiset. Kauheita leffoja mä en kato, paitsi että just kun (ihana ;-) esikoinen tuli ex-anopilta, katottiin joku afganistanin sotajuttu joka oli aika kamala. Välillä kattelin seinille...

      Leppoisaa on edelleenkin, vaikka töissäkin olen. Tänään just ajattelin soittaa kollegalle ja kysyä, jos sille sopisi, että tulen vieläkin vähän myöhempään. Käväisisin lähikaupungissa mieluummin nyt kun töiden jälkeen.

      Nautitaan kesästä!

      Poista
  3. Mua ahdistaa(ei mua mutta laiskaa tietokonetta ja nettiyhteyttä) liian laajat kuvakavalkadit. Teksti on kivempaa, kertoo paljon enemmän kuin tuhat kuvaa vai miten se ny meni. Silloin tällöin runsaat kuvittelut muuten kivassa blogissa toimii tai paljon kuvia mutta myös tekstiä, hyvä sekin. Vaikka mulla toimisi luurissa kamera ja omistaisin kameran itse, tuskin sittenkään blogeissani olisi kuvia paljoa. Ei mun juttu.

    Emp emp tip tip :D Mahtava juippi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi emp emp ja tip tip on mun lisäyksiä, kun se aina sottaa mun laput (viimeksi, kun olin jättänyt pyynnön "Pistä puput koppiin" oli se sorvannut siitä "pistä puput kuppiin". Mutta hauska se on.

      Mua ahistaa kans jos kuvat aukee hitaasti kun on sellainen pieni ja tehoton (mutta söpö ja punainen) miniläppäri mulla käytössä. Ei sataa kuvaa samasta aiheesta, kiitos! Yks on hyvä, max kaks

      Poista
  4. Paras on sopivassa suhteessa tekstiä ja kuvia (pari riittää).
    Poikasi vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin omani :-))
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumorintajuiset lapset on iso ilo!

      Mä olen kuvien ja tekstin suhteen samoilla linjoilla

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana